Matkailu

Paldiski – Neuvostotukikohdasta luontokohteeksi

30.1.2009 Teksti: Vinkkipankki

Paldiski– Tulkaa toki peremmälle, tulkaa tanssimaan, meille vinkataan iloisesti, kun kurkistamme sisään ravintola Peetrin Tollin oven suusta. Tulla tupsahdimme keskelle venäläistä perhejuhlaa. Paldiskilaisessa ravintolassa vietetään Igorin 60-vuotissyntymäpäiviä.

Venäläinen diskohumppa soi lujaa. Paapuskat hakevat. 10 kuukauden ikäinen poikamme pääsee ensimmäisen kerran elämässään kokemaan venäläisen juhlan tunnun. Larissa haluaa ottaa pikkumiehen syliinsä ja he keinuvat parketilla naurussa suin. Pyöreään pöytään, valkoiselle liinalle on katettu sakuskia, kukkuraisia hedelmäkulhoja, suolakurkkuja, hunajaa, snapsilaseja. Tunnelma on kuin missä tahansa itänaapurissa. Nyt olemme kuitenkin Virossa.

Synkkä neuvostotukikohta Paldiski houkuttelee jo Tallinnan-kävijöitä päiväretkelle. Paldiski sijaitsee noin 50 kilometria Tallinnasta länteen. Kaupunki ei ole Viron kauneimpia, mutta sen sijainti Pakrin niemellä kalkkikivijyrkänteiden äärellä on. Enemmistö kaupungin 4 500 asukkaasta puhuu edelleen venäjää. Ladat ovat täällä kuitenkin jo vaihtuneet citymaastureihin. Ensimmäinen pizzeria on avattu pääkadun varteen. Paldiskiin ei vielä viisitoista vuotta sitten ollut turistilla mitään asiaa: niemimaa oli vuosikymmeniä suljettu ja salainen neuvostotukikohta. Karttoihin ei tätä kaupunkipahasta silloin merkitty.

Pietari Suuri valitsi kaupungikseen

Tänä päivänä Paldiski ottaa ensiaskelia Viron rannikon matkailukohteeksi. Sen maisemiin voivat tuntea vetoa niin luontomatkailijat kuin salatusta lähihistoriasta kiinnostuneet. Paikallisesta Kaubamajasta ostettuun karttaan on nyt merkitty salainen neuvostoaikainen voimanpesä. Vuonna 1968 valmistunut ydinvoimala rakennettiin aivan niemimaan metsäiseen sydämeen. Rakennusta kiertää korkea muuri ja sen portin eteen on parkkeerattu vartiointiliikkeen logoilla varustettu auto.

Paldiskin alueen historiasta, tsaarien ja Neuvostoliiton ajoilta, kertovat sotilaallisten rakennelmien jäänteet. Jäätymätön ranta kiinnosti jo Pietari Suurta, joka aloitti satamakaupungin ja linnoituksen rakentamisen vuonna 1718. Venäläisille kaupungista tuli Baltijski Port, Baltian satama, liki 200 vuodeksi.

Virolaiset nimesivät kaupunkinsa Paldiskiksi vuonna 1933. Toisen maailmansodan aikoihin venäläiset palasivat tutulle niemimaalle. Neuvostovuosina satamakaupungissa sijaitsivat mm. ydinkäyttöisten sukellusveneiden tukikohta ja suurvallan suurin sukellusvenesodankäynnin koulutuskeskus.

Rautaromu korjattu takapihoilta

PaldiskiMitä salaisesta neuvostokaupungista on enää jäljellä? Viimeinen venäläisten sotilasalus lähti Paldiskin satamasta 30. elokuuta 1994. Vuosia Paldiski oli täynnä rauniotaloja ja rautaromua. Sellaisena se kelpasi monen sota- ja kauhuelokuvan kulissiksi.

Parakkeja on purettu ja poltettu urakalla. Aivan kaupungin portilta löytyy sentään sotilaiden vankila. Valtava sukellusvenekoulutuskeskuksen päärakennus, Pentagon, Paldiskin keskustassa näyttää kummituslinnalta. Osa sen seinistä on jo jauhettu sepeliksi.

Entinen tukikohtakaupunki pesee siis kasvojaan kovaa vauhtia. Asuinkerrostalojen ikkunoita vaihdetaan, julkisivuja saneerataan ja parvekkeita uusitaan. Pääkadun varren koulurakennus on sekin tuunattu EU-kelpoiseksi. Rautaromun kova markkinahinta on siivonnut takapihat ja satama-altaat.

Teksti: Kerttuli Punkari

Lue myös

Suosittelemme