Puumalan saaristoreitti.
Puumalan saaristoreitillä riittää rantaviivaa.
Matkailu

Joko olet pyöräillyt Puumalan saaristoreitin upeissa järvimaisemissa? Näissä paikoissa kannattaa pysähtyä

Kiire unohtuu Puumalan saaristoreitin kauniissa pyöräilymaisemissa. Innokas aktiivilomailija voi käydä samalla reissulla melomassa läheisellä Oravareitillä.
Teksti: Sanna Wallenius Kuvat: Sanna Wallenius

Onkohan meillä nyt varmasti kaikki tarvittava, pohdimme puolison ja lasten kanssa Puumalan Sahanlahti Resortin pihalla toukokuisena torstaiaamuna. Polttoaineesta ei luulisi tulevan pulaa: retkeilijöiden vatsat on täytetty runsaalla aamiaisella ja sähköpyörien akut on ladattu täyteen. Meidän on tarkoitus polkea Sahanlahdesta 33 kilometrin mittainen matka Puumalan saaristoreittiä pitkin Lintusaloon asti, ja sieltä samanlainen siivu takaisin.

Jos kesä olisi jo pidemmällä, pääsisimme siirtymään Lintusalosta Norppa II -lautalla 40 minuutin matkan järvenselän poikki Hurissaloon. Sieltä 60 kilometrin mittainen Puumalan saaristoreitti jatkuu Lietveden legendaarisen maisematien kautta takaisin Sahanlahteen.

Hätinvirran lossi, Puumalan saaristoreitti.

Hätinvirran lossi kuljettaa maksutta Niinisaareen. Norppa II -lautalle ostetaan paikat Matkahuollon verkkokaupasta. Hätinvirran lossi, Puumalan saaristoreitti.

Kun Puumalan saaristoreitti avattiin vuonna 2017, siitä tiesivät ensin vain harvat. Nyt reitistä on tullut hitti pyöräilijöiden keskuudessa: tuhannet innokkaat polkijat nauttivat kesäisin Saimaan maisemista.

Me olemme yhtä innoissamme hypätessämme satulaan. Puumalan seudulla on tullut ajeltua kesäisin, mutta auton kyydissä moni upea paikka vilahtaa ohi liian nopeasti. Pyörällä on mahdollisuus koukata kiinnostaville sivuteille ja pysähtyä vaikka uimaan, sillä rantaviivaa osuu matkalle paljon.

Tilastojen mukaan Puumalassa rikotaan usein helle-ennätyksiä. Me olemme tyytyväisiä, että lämpö on vielä maltillinen. Sääennuste lupaa sadekuuroja, joten olemme pakanneet reppuihin sadetakit.

Puumalan saaristoreitti. Pyöräilijä keltaisen pellon laidalla.

Puumalan saaristo­reitille voi vuokrata sähköpyörän Saimaa Bikesilta 70 euron päivähintaan.

Puumalan saaristoreitti sopii kaikenkuntoisille

Vuokrapyörät tulevat nopeasti tutuksi: ajoasento on mukava ja vaihteita on riittävästi. Reitille mahtuu useampi jyrkkä ylämäki, joissa pyörän sähköavustin osoittautuu hyödylliseksi. Sitä myös käytämme heti, kun reisilihaksissa alkaa poltella. Sähköpyörillä taitettuna Puumalan saaristoreitti sopii kaikenkuntoisille. Eksymisen vaaraakaan ei ole, sillä tie on merkitty selkeästi sinisillä kylteillä.

Kovin pienten polkijoiden kanssa en silti matkaan lähtisi, sillä pyöräteitä on oikeastaan vain Puumalan keskustan läheisyydessä. Valtaosan matkasta ajamme maantien reunaa pitkin, ja siellä kannattaakin pysyä. Autot pyyhkäisevät ohi paikoitellen 80 kilometrin tuntivauhtia.

Toukokuussa ruuhkaa ei onneksi vielä ole. Kun saavumme Hätinvirran lossille, jonossa on vain muutama auto. Viidessä minuutissa olemme Niinisaaressa, vehreiden peltojen ja hentojen kukkaniittyjen ympäröimänä.

Järvimaisema, Puumalan saaristoreitti.

Järvimaisema ilahduttaa pyöräilijää pitkin matkaa.

Vatsaa kurnii, joten poikkeamme Okkolan tilalle, jonka vuokramökit ovat monelle lomalaiselle tuttuja jo 1960-luvulta. Idyllisessä pihapiirissä on vanha aitta ja ravintolatilaksi muutettu navetta. Jackrusselinterrierit Pomppu ja Hilma rientävät vastaan.

– Onko nälkä? Täällä olisi kalakeittoa ja tänään leivottua raparperipiirakkaa, Paula Okkola huutaa ovelta ja kutsuu peremmälle.

Tuvassa on täysi tohina, mutta vilkkain sesonki on vasta edessä. Kun kesäkuu käynnistyy, Okkolan tila täyttyy mökkeilijöistä, veneilijöistä ja pyöräilijöistä.

– Meillä on paljon lomalaisia, jotka ovat käyneet täällä säännöllisesti jopa kymmeniä vuosia. Monella suomalaisella liittyy Puumalaan rakkaita muistoja, Paula jutustelee.

Paula Okkola pyörittää Okkolan tilaa Pompun ja Hilman kanssa.

Kiire unohtuu Saimaalla polkien

Puumalan lumo on helppo ymmärtää. Etelä­savolaisilla on kyky ympäröidä hötkyilijät leppoisuudella, joka tarttuu jo ensimmäisenä päivänä.

– Turhaan kiirehitte! huutaa kylänukko raitilla, kun poljemme vauhdilla ohitse.

Toteamus alkaa naurattaa, sillä niin oikeaan se osuu. Kummallista, miten pyörän selässäkin sorrumme helposti suorittamiseen. Lomallahan tässä ollaan, eikä Ranskan ympäriajossa. Puolivälissä matkaa mieli päästää vihdoin irti. Pysähtelemme pellon laitaan lehmiä tervehtimään. Hidastamme, kun järvet reunustavat tietä molemmilla puolilla.

Kun käännymme Lintusalosta paluumatkalle, luonto näyttää voimansa. Tummat pilvet puhkeavat rajuksi sadekuuroksi. Sadetakit suojaavat ylävartaloa, mutta housut ja kengät kastuvat litimäriksi. Silti hymyilyttää. Vettä valuu norona nenänpäästä, ja silmälaseissa pitäisi olla tuulilasinpyyhkimet.

Sahanlahteen saapuessamme sade on tauonnut. Matkamittari näyttää 66 kilometriä. Aikaa meiltä on mennyt edestakaiseen reittiin pysähdyksineen reilut viisi tuntia. Saman verran olisi kulunut, jos olisimme kiertäneet koko saaristoreitin Hurissalon ja Lietveden kautta.

Väsyneitä lihaksia lepuutamme Niskalammen saunassa, jonka puukiuas tarjoilee lempeät löylyt. Ilta päättyy oranssinpunaisena loimottavaan auringonlaskuun ja makeisiin yöuniin Sahanlahti Resortin pikkumökeissä.

Niskalammen sauna.

Sahanlahden Niska­lammen puu­saunaa voi vuokrata omalle porukalle.

Sahanlahti Resort, annos.

Sahanlahti Resort on yksi palkituista Saimaa Gastronomy -kohteista. päärakennuksessa sijaitsevan Ravintola Koskivahdin pannacotta vei kielen mennessään.

Oravareitti on vehreä melontakohde

Seuraavana aamuna pakkaudumme autoon ja ajamme reilun puolen tunnin ajomatkan päähän Sulkavan Oravanpesille. Olemme buukanneet Juva Campingia pyörittävältä Risto Hämäläiseltä kajakit parin tunnin melontaretkeä varten. Nuoriso haluaa jäädä mökille, joten pääsemme nauttimaan miehen kanssa päivästä kaksin.

– Siellä on nyt täydellinen keli melontaan. Virtakaan ei ole enää niin kova kuin muutama viikko sitten. Kesää kohti mentäessä joki rauhoittuu, Risto rohkaisee.

Jätämme auton parkkiin Oravanpesille ja lähdemme Riston kyydissä reittimme alkupisteeseen Viitakoskeen. Se kuohuaa vaahtopäisenä ja villinä niin, että alan epäillä Riston sanoja. Hän huomaa kauhistuneet ilmeemme.

– Ei teidän tuonne tarvitse mennä. Kannetaan kajakit alemmaksi, niin pääsette kyytiin rauhallisemmasta paikasta.

Oravareitti melonta.

57 kilometrin mittainen Oravareitti on Suomen ensimmäinen maastoon merkitty vesiluontopolku. Kajakin voi vuokrata Juva Campingilta 40 eurolla. Lisämaksusta saa kuljetuksen melontareitin lähtöpaikalle.

Risto antaa pelastusliivit ja lyhyen opastuksen reitistä. Edessä on kahdeksan kilometrin leppoisa reitti Karijokea pitkin, joka vie takaisin Oravanpesille. Oravareittiä voisimme jatkaa veneilykeskus Kulkemukseen asti, 57 kilometrin päähän Sulkavalle. Matkan varrella on useita pysähdys- ja yöpymispaikkoja.

Viitakosken kuohut hiljenevät nopeasti, kun lähdemme melomaan alajuoksua kohti. Kapea ja kiemurteleva uoma tuo mieleen sademetsän, niin rehevää ja voimakkaan vihreää reitillä on. Tuntuu mukavalta olla veden tasalla, kuin yhtä luonnon kanssa. Linnut läiskyttävät lentoon joen pinnasta. Me pujottelemme lumpeenkukkien ja keltaisten rentukkamattojen välistä.

Kiire on kaikonnut.

Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 5/22.

X