Matkailu

Safarilla Keniassa

Teksti: Anna.fi

Safarilla KeniassaKello on kuusi aamulla Masai Maran kansallispuistossa Keniassa. Aurinko nousee. Käynnissä on eläinmaailman mahtavin näytelmä – ruohikkosavannin suurten kasvissyöjien vuotuinen vaellus.

Yli kaksi miljoonaa eläintä vaeltaa sadekausien rytmin mukaan Kenian ja Tansanian raja-alueella. Vaeltavien ruohonsyöjien laumat koostuvat 1,5 miljoonasta gnuantiloopista, 500 000 thomp- sonin- ja grantingasellista ja 200 000 seeprasta sekä lukuisista muista eläimistä. Savannia laiduntavien kasvinsyöjien liikkeitä seuraavat puolestaan suuret saalistajat leijonat, leopardit ja gepardit. Raadonsyöjät, kuten hyeenat ja korppikotkat, ottavat myös oman osansa saaliista.

Masai Maran alue on Kenian ja koko Afrikan parhaita paikkoja nähdä lyhyessä ajassa paljon erilaisia eläimiä. Kumpuilevaa, lähes puutonta ruohotasankoa halkovat puiden ja pensaikoiden reunustamat Mara- ja Talekjokien uomat. Koska Masai Mara on savannialueen kosteinta seutua, suuri osa eläimistä kerääntyy sinne jossain vaiheessa vuotta ruohon ja veden takia. Siten alueen eläintiheys ja lajien kirjo on valtava, esimerkiksi pelkästään lintulajeja on tavattu yli 450.

Masai Maran 1500 neliökilometrin suuruinen luonnonpuisto sijaitsee aivan päiväntasaajan tuntumassa, Kenian eteläosassa. Sieltä alue jatkuu Tansanian puolella suunnattomana Serengetin kansallispuistona. Yhdessä ne muodostavat yli 25 000 neliökilometrin savanniekosysteemin, joka on Afrikan tärkein yhtenäinen eläintensuojelualue. Koska alue sijaitsee yli 1600 metrin korkeudessa, ilmasto on miellyttävän leuto. Päivän maksimilämpötila voi toki kivuta 30 asteen tuntumaan, mutta yöt ovat mukavan lempeitä.

Safarimatkailijan kannattaa viettää päivän kuumin aika esimerkiksi tutustumalla masai-heimon kulttuuriin luonnonpuistoa ympäröivissä kylissä tai vaikkapa uima-altaalla rentoutuen. Safariajelulle lähdetään aamulla heti auringonnousun jälkeen ja illalla ennen auringonlaskua. Tällöin eläimet ovat aktiivisimmillaan, koska ei ole liian kuuma.

Big Five – Viisi suurta

Virtahepoja

Auton lyhytaaltoradiosta kuuluva, hiljaisen rätinän saattelema, swahilinkielinen puhe antaa oppaallemme vihjeitä, minnepäin kansallispuistoa kannattaa suunnata. Alueella on liikkeellä lukuisia autokuntia, joista jokaisen tavoitteena on nähdä ns. big five -ryhmään kuuluvat eläimet: leijona, leopardi, norsu, sarvikuono ja puhveli. Samaan paikkaan ryhmittyneet autot ovat varmin merkki ruohikkoon maastoutuneista eläimistä.

Tähystämme savannille auton kattoluukusta pölypilven keskellä silmät vettä valuen. Auto keikkuu puolelta toiselle ja me sen mukana kuin vatkaimessa konsanaan. Ympärillämme levittäytyy ruskeaksi kuivunut kumpuileva ruohikko, jota laikuttaa siellä täällä muutama yksinäinen puu. Yhtäkkiä oppaamme pysäyttää auton ja osoittaa parinkymmenen metrin päähän ruohikkoon. ”Simba (leijona)”, hän sanoo. Turistinhaukankatseiltamme kestää reilu tovi erottaa ruohikossa heilahtava musta hännänpää.

Leijonanpennut telmivät uneliaan emonsa päällä. Laumassa on yksi aikuinen uros, kolme sukukypsää naarasta ja kolme pentua. Leijonat ovat onnistuneet hiljattain saalistamaan aikuisen gnuantiloopin, joten ympärillä liikkuvat eläimet eivät juuri nyt kiinnosta loikoilevaa laumaa. Myöskään autosta tuijottavat ja kameroilla osoittelevat safarimatkailijat eivät tunnu herättävän leijonissa minkäänlaista tunnekuohua. Olemme lähimmillään vain muutaman metrin päässä niistä.

Kun autoamme lähestyy noin kymmenen norsun lauma, leijonat siirtyvät laiskasti loitommalle. Norsut kulkevat kiireettömän arvokkaasti ohitsemme maasta ruohoa maistellen. Masai Maran-Serengetin savannialueella elää noin 1000 norsua. Ne muodostavat vaeltavia perheryhmiä, joita johtaa aina vanha naaras. Samalla alueella elävät perhekunnat muistavat toistensa jäsenet hyvin ja tervehtivät sekä vahvistavat tunnesiteitä aina osuessaan samaan paikkaan.

Punainen järvi

FlamingojaNakurujärven kansallispuisto on yksi maailman kuuluisimmista lintujärvistä ja paikka, jossa jokaisen Kenian-matkaajan tulisi käydä. Arviolta miljoona flamingoa värjää matalan järven koko etelärannan kirkkaanpunaiseksi. Lintujen punainen väri, veden kimallus, lintujen ulosteista valkea ranta ja ympäröivien kukkuloiden vihreys luovat paikasta henkeäsalpaavan epätodellisen. Nakurujärven rantoja kansoittavat flamingojen lisäksi tuhannet pelikaanit, merimetsot ja monet muut vesilinnut. Alueella elää yli 450 lintulajia.

Järven rantaan ulottuva savanni on puolestaan yksi Kenian parhaista paikoista tutustua sarvikuonoihin. Alueelta ovat saaneet suojapaikan molemmat Afrikassa tavattavat sarvikuonot: valkea- eli leveähuulisarvikuono ja äärimmäisen uhanalainen musta- eli suippohuulisarvikuono. Kaikkiaan savannilla esiintyy noin 60 nisäkäslajia, mm. rotschildinkirahvi, leijona, leopardi ja puhveli.

Nakurujärven kansallispuisto on verrattain pieni – noin 188 neliökilometriä – mutta maisemaltaan ja eläimistöltään hyvin monipuolinen. Järveä paikoin reunustavia jyrkkiä kalliorinteitä peittävät Afrikan suurimmat Euphorbia-metsät. Savannit, kos- teikot ja metsät vuorottelevat vehreässä maastossa.

Nakurujärven herkkä ekosysteemi on kuitenkin erittäin uhanalainen. Toisella rannalla sijaitsee Kenian neljänneksi suurin kaupunki Nakuru, jonka kasvavan väestön ja teollisuuden jätevesipäästöt ovat vakava uhka järvelle ja sen eliöstölle. Kymmenisen vuotta sitten järven tilassa tapahtui dramaattisia muutoksia ja lähes koko flamingopopulaatio hävisi järven rannoilta. Viime vuosina tilanne on hitaasti parantunut ja flamingot ovat palanneet.

Vuorten syleilyssä lepäävän Naivashajärven rauhan rikkoi 1950-luvulle asti ainoastaan Lontoosta Nairobiin matkustajia tuovan vesitason laskeutuminen järvelle. Sittemmin järveä ympäröivä hedelmällinen maa on houkutellut alueelle runsaasti maanviljelystä. Alueella viljellään hedelmiä, vihanneksia ja kukkia Eurooppaan ja Aasiaan rahdattaviksi. Rauhallinen järvi on tunnettu runsaslukuisesta linnustostaan ja ennen kaikkea virtahevoistaan.

Veneen lähestyessä pelikaaniparvi nousee hitaasti siivilleen sinisenä välkkyvän veden ylle. Kauempana vedenpinnan rikkovat jostain syvyyksistä pulpahtelevat tummat möhkäleet. Jykevän pään molemmin puolin liikkuvat vilkkaat pienet korvat on suunnattu meihin kuin lautasantennit. Naivashajärven virtahevot ovat palanneet takaisin järveen yölliseltä ruokailuretkeltään. Liian lähelle virtahepoja ei kannata yrittää mennä, sillä lempeästä ulkonäöstään huolimatta ne ovat Afrikan vaarallisimpia eläimiä. Virtahevot ovat luonteeltaan aggressiivisia ja pystyvät helposti kaatamaan veneen tai tallaamaan ihmisen jalkoihinsa.

Virtahevot elävät jopa 15 eläimen perheryhmissä, joita johtaa yksi uros. Virtahevot viettävät päivät järvessä pulikoiden ja nukkuen. Hämärän tullen eläimet siirtyvät maalle ruokailemaan. On lähes uskomaton näky seurata yöllä taskulampun valossa yöpymispaikkamme Lake Naivasha Sopa Lodgen pihamaalla ruokailevaa kolmen tonnin painoista elävää ruohonleikkuria.

Safarilla

Lisää tietoa:
Kenyalogy.com
Magical Kenya.com
Kenya Wildlife Service
Kenya Daily
African Wildlife Organization

Teksti ja kuvat: Jarmo Wright

X