Matkailu

Sevilla – Vihreät oliivit

Teksti: Anna.fi

SevillaPöydälle on tuotu kulhollinen vihreitä oliiveja. Nämä oliivit eivät ole ”oliivinvihreitä”, vaan niiden väri tuo mieleen keväiset koivunlehdet. Keihästän yhden puutikkuun. Oliivin pinnassa on syviä halkeamia, ja kun sitä puraisee sen pehmeä pinta antaa periksi ja kostuttaa suun suloisella mehulla. En ole eläissäni maistanut niin hyvää oliivia. Haluan muistaa maun ikuisesti, tai ainakin niin kauan, että pääsen kuvailemaan sitä. Se ei ole helppoa.

Ei ole helppoa kuvailla tätä kaupunkia, Sevillaa. Istun Santa Cruzin kaupunginosassa, Corral del Agua- ravintolassa. Hovimestari ei puhu paljoa. Hänen ei tarvitse, sillä hän on tuonut pöytään lämmintä leipää ja keväänvihreitä muhkeita oliiveja. Ne puhuvat kieltä, jota nälkä ymmärtää.

SevillaCorral del Agua kommunikoi romantiikalla. Romantikko löytää vaaleanpunaisen talon sisäpihalle piiloutuneen ravintolan. Kasvien ja villiviinin peittämässä salaisessa puutarhassa on läsnä läheisen Alcazarin palatsin rauha. Vain linnut pitävät puissa keskipäivän konserttia, muita ääniä ei kuulu. Keskellä pihaa on pyöreä pöytä, jonka keskellä on suihkukaivo. Kello 12.30 ravintola on puolityhjä. Jöötä pitää mykkä tarjoilija, varhaisemmilla vuosisadoilla paikkaa isännöi Don Juan. Se uskoo ken tahtoo. Romantikot uskovat huhuihin ja harhoihin. Ravintolan ruoka on yksinkertaista kuin Don Quijoten unelmat. Solomillo-pihvi ja miekkakala sitruunan lohkojen, vihreiden papujen ja uusien perunoiden kanssa varmistavat kirjoittajan älykkyysosamäärän alhaiseksi.

Sevillaan tullaan kävelemään ja syömään. Joidenkin ohjelmassa on härkätaistelu. Taksimatka Cadizista Sevillaan on kertonut Andalusiasta enemmän kuin maisema. Kuljettaja on kuunnellut oopperaa ja palvonut etuikkunassa roikkuvaa Pyhää Neitsyttä. Härkätaisteluinnostuksen on antanut ilmi mutkissa päätään ravistava miniatyyrisonni. Herkuleksen sukua oleva kuski on ajanut turvallisesti ja niin lujaa, että matkustajat ovat pian perillä Andalusian pääkaupungissa.

Sevillan tervetuliaishymy on auringonkeltainen ja valkoinen kuin kujien kaakeleita polttava valo. Lauantaiaamu on kirjoitettu hitaasti heräilevän kaupungin kujille. Alcazarin linnoituksessa rauha saa yliluonnolliset mittasuhteet.

Ennen kuin Corral de Agua löytyy, romantikko kävelee kunnioitettavan matkan ruoan ja juoman perässä. Illalla kävelyä kutsuttaisiin tapeoksi. Don Juanin puutarhaan on aika lepuuttaa jalkoja. Lounas jatkuu, aika näkyy auringon paikasta. Mummo hoitaa vauvaa keittiössä, liesi pihisee ja pöydät täyttyvät. Oliivit on syöty loppuun.

Jaana Rinne   
 
Kuvat: Ralf Örn

X