Matkailu

Slovenia – Euroopan sydämessä

Teksti: Arja Talonen Kuvat: Arja Talonen

Nyplättyä Idrijan pitsiä. Idrija on Rauman ystävyyskaupunki.Rentoutumista ja kulttuuria,lumihuippuisia vuoria, viljavia laaksoja. Jos etsit rauhaa ja hyvää oloa, historiaa, kulttuuria ja kodikkuutta, lähde Sloveniaan. Lento Helsingistä Ljubljanaan kestää vain kaksi ja puoli tuntia.

Olemme juuri päässeet perille Rogaška Slatinan lomakeskukseen ja istuudumme puiston ulkokahvilaan katselemaan ihmisiä ja haistelemaan slovenialaista elämänemenoa. Ohi kulkeva vanhempi herrasmies tervehtii meitä nostamalla kaaressa hattuaan: Hyvää iltapäivää, rouvat!

Ei ollut tuttu, ihan muuten vain tervehti turisteja. Ja sai meidät hyvälle tuulelle. Kas kun Rogaška Slatinassa ei ole niin kova kiire, etteikö ehtisi patseerata puistossa, pistäytyä kahvilassa ja vaihtaa paria sanaa vieraankin kanssa. Sloveeni on alkuun vähän varautunut, tutustuttuaan lämmin ystävä.

Loppukesästä pihojen koristeeksi tehdään hauskoja sadonkorjuuasetelmia. Veli Simon tervehtii kylän ukkoja viedessään täydennystä luostarin apteekkiin.

Puistoaukean barokkimuotoiset kukkaistutukset ovat kadehdittavan hyvin hoidettuja. Hiekkakäytävillä käyskentelivät ennen Itävalta-Unkarin aateliset, jotka tulivat tänne kylpemään ja juomaan terveysvettä. Osa heidän käyttämistään hotelleista on edelleen hotelleina, niin kuin esimerkiksi Strossmayer, jonka kauniissa Kristallisalissa keisari Frans Joosef ja keisarinna Maria Teresia ovat tanssineet valssia. Rogaškan hotelleista uusin, viiden tähden Alexandria on juuri valmistumassa ylös kukkulalle.

Rogaška Slatinan kylpylähotelleihin kuuluvat hienosti hoidetut kukkamaat.

Maissintähkiä ja viininkorjuuta

Italian, Itävallan, Unkarin ja Kroatian ympäröimä Slovenia on pieni maa, puolet Tanskasta. Pieni mutta sympaattinen. Ljubljana, 280 000 asukkaan pääkaupunki on keskellä Sloveniaa, ja jos sieltä käsin tekee päiväretkiä autolla, ehtii nähdä koko maan.

Pääkaupunki Ljubljanan viehättävään keskustaan pystyy tutustumaan kävellen.

Jo bussimatkalla Ljubljanasta Rogaškaan näkyy kaikki se kaunis, mihin Sloveniassa ihastuu. Vuoria ja laaksoja, vuorten huipulla linnoja ja kirkkoja, laaksoissa somia kyliä. Vihreitä metsiä, vaelluspolkuja, reheviä puutarhoja, valtavia riippapelargoneja laatikoissa joka akkunan alla. Vajojen seinillä kuivumassa keltaisia maissintähkiä, mummoja istumassa talojen seinustoilla. Lokakuun alun päivät ovat yli 20-asteisia kesäpäivä, vain yhtenä lomapäivänä on kylmää ja sataa.

Patikointi metsäpoluilla on Sloveniassa suosittua. Vuosristomaisemaa.

Jokaisen talon puutarhassa kasvatetaan jotakin, ja on korjuuaika. Sen kunniaksi porttien pielissä on hauskoja sadonkorjuuasetelmia, vanhoissa kärryissä olkien päällä röykkiö kurpitsoja, maisseja ja vihanneksia, seassa kukkia tai omatekoinen variksenpelätin.

On myös viininkorjuun aika. Autoilevia turisteja varten on viitoitettu parikymmentä viinitietä. Sloveniassa on lukemattomia pieniä perheviiniviljelmiä ja pienpanimoita. Täällä täytyy maistaa puna- ja valkoviinin sekoitusta, joka on paikallinen erikoisuus.

Rogaška Slatina sijaitsee 120 kilometriä Ljubljanasta itään. Vielä puoli tuntia Rogaškasta itään, ja on Kroatiassa, minne on helppo piipahtaa. Kroatia ei ole ehtinyt vielä aivan yhtä hyvinvoivaksi kuin Slovenia. Kroatiassa sodittiin neljä vuotta ennen itsenäistymistä, Sloveniassa vain 10 päivää, ennen kuin maa julistautui itsenäiseksi kesäkuussa 1991.

Patikkaretkiä ja vesijumppaa

Rogaška Slatinan hotelleissa on uima-altaita ja hoito-osastoja, joita hotelliasukkaat voivat käyttää ristiin. Menen heti vesijumppaan, myöhemmin saunaan, hierontaan ja jalkahoitoon. Vesijumppa sujuu komeaa nuorta ohjaajapoikaa katsellessa, ei niinkään kuunnellessa, koska hän puhuu sloveenia. Hotellin 45 minuutin kokovartalohieronta aromaattisella öljyllä maksaa 36 euroa.

Hoitoja, terveysvesiä, liikuntaa ja vesijumppaa. Niitä tarjoaa Slovenian Rogaška Slatina.

Hoitoja tarjoaa Rogaška Slatina.Kampaajalla käyn hotellin ulkopuolella. Pesu ja föönaus maksavat 17 euroa. Kampaamo avaa ovensa kello seitsemän aamulla, jotkut
avaavat jopa kuudelta. Sloveenit tuntuvat olevan aamuvirkkuja, paikat aukeavat varhain ja sulkeutuvat illalla ajoissa.

Seuraavan aamun ohjattu patikkaretki lähtee hotellilta jo kello kahdeksan. Vaellus vie pyökki- ja kuusimetsien tuoksuville poluille ja vihreiden vuorten alarinteille. Sloveeneille tämä ei riittäisi, sillä he kaikki haluavat ainakin kerran elämässään kiivetä maansa korkeimman vuoren Triglavin huipulle 2 864 metrin korkeuteen. Turisti voi tehdä saman yöpymällä matkan varren pienissä majataloissa.

Slovenian metsissä kasvaa runsaasti herkkutattia, mikä tekee italialaiset naapurit ihan hulluiksi. Sen vuoksi on säädetty, että päivässä saa poimia korkeintaan kaksi kiloa, eikä muovikassiin, vaan avokoriin. Metsänvartijat valvovat tätä pistokokein. Muutoin italialaiset rohmuaisivat sloveenien nenän edestä kaikki tatit.

Kolmen tunnin patikoinnin jälkeen on lämmin, ja on jano. Juon koko viikon terveellistä Donat-mineraalivettä. Se poistaa kuulemma nivelsäryt ja panee vatsan toimimaan – ja mitä muita hyviä vaikutuksia sillä nyt olikaan.

Kävelyllä voi poiketa kristallitehtaaseen. Jos jaksaa kantaa, kristallia kannattaa tuoda matkamuistona, sillä se on täällä korkealaatuista. Itse ostan Ljubljanan päiväretkeltä kevyttä tuliaista, Idrijassa nyplättyä hienoa pitsiä. Idrija on Rauman ystävyyskaupunki, kertoo pitsikaupan myyjä. Ostan hopealangasta nyplätyn herkän lehti-rintakorun ja maksan siitä 16 euroa.

Nyplättyä Idrijan pitsiä. Idrija on Rauman ystävyyskaupunki.

Ljubljanan retkellä pitää poiketa läheisille Postojnan tippukiviluolille. Luolaston laajuus, 20 kilometriä onkaloita ja muun muassa ”Konserttisali”, tekee vaikutuksen. Vierailijat näkevät luolastoa mukavasti pikku junassa istuen.

Piirasta ja paprikaa

Kuntoilujen jälkeen tulee nälkä. Paikalliset lihapullat ja täytetyt paprikat ovat maittavia, hapankaalista tehdyt kaalikääryleet herkullisempia kuin tavalliset. Burek on lihalla, juustolla tai vihanneksilla täytetty piiras, vasikanlihakotletti on täytetty juustolla ja kinkulla. Kodeissa säilötään kurpitsapikkelsiä ja paprikasosetta ja leivotaan keltaista maissileipää.

Naapurimaat ovat vaikuttaneet paljon slovenialaiseen keittiöön. Itävallasta tulevat wieninleikkeet ja makeat struudelit, Italiasta njoki eli perunakokkareet, rizota eli risotto sekä zlikrofi eli ravioli, ja Unkarista gulassi.

Tyypillisiä jälkiruokia ovat potica, pähkinärulla, ja gibanica, omena- ja unikonsiemenpiiraat.

Olut eli pivo on hyvää, erilaiset yrttiviinat suosittuja, kuten luumuviina slivovica tai mustikkapontikka borovnica. Ziveli, kippis!

Koliko kosta? Siis mitä maksaa? No, vähän vähemmän kuin koti-Suomessa.

Kolmen lajin lounaan söin 12 eurolla, iso pullo paikallista Lasko-olutta maksoi paikallisbaarissa 1,70 e, turistipaikassa 2,70. Maseutukahvilassa kahvi ja croissant maksoi 0,80, hotellissa kahvi ja suuri täytekakkupala yhteensä 3,30 euroa. Vesipullon hinta oli ruokakaupassa 0,30, Merlot-vuosikertaviinin hinta kaupassa oli 7,80. Sama viini maksaa Suomen Alkossa 11 euroa. Ljubljanan torilla näin kolikoilla toimivan hupaisan Milkomatin, ”maitomaatin”, josta rouvat ottivat eurolla litran pullon maitoa.

Milkomat, maitomaatti, on vilkkaassa käytössä torilla. Eurolla saa litran pullon maitoa.

Luostari ja suklaatehdas

Neljän tunnin bussiretkellä Kroatian puolelle pääsen tutustumaan Kumrovecin kylän 100-200 vuotta vanhoihin asumuksiin. Kumrovecissa on entisen Jugoslavian presidentin Josip Broz Titon syntymäkoti.

Kylä vanhoine tölleineen ja taloineen museoitiin vuonna 1953, mutta eläväksi kyläksi. Taloissa asutaan yhä. Kukko kiekuu hartaasti kylänraitilla, ukot tekevät yhteen taloon uutta olkikattoa, ankkalauma, jota yritän kuvata, hurjistuu ja ajaa minut pitkin tietä.

Kumrovecin kylä

Titon isä oli kroaatti, äiti sloveeni. Lukkosepän oppipoikana aloittaneesta pojasta tuli uskomattomien vaiheiden jälkeen johtaja, jota kansa palvoo edelleen pelastajana ja sankarina. Jokainen Kumrovecin-kävijä käy silittämässä Titon patsasta ja kuvauttaa itsensä siinä. Sen takia pronssi-Titon vatsa ja takinliepeet ovat kuluneet aivan kiiltäviksi.

Kansa palvoo Titoa. Synnyinkylässä vierailevat käyvät silittämässä Titon patsasta ja valokuvauttavat itsensä patsaan juurella.

Kumrovecin baarissa maistan Titon lempiviiniä, terävää valkoviiniä. Pehmeämpiä makuja kokeilen Slovenian puolella Olimjen kylässä, jonne retkeilen kumipyöräjunalla. Kylässä ovat vierekkäin luostari ja pieni suklaatehdas. Urban Videtic, joka nyt johtaa perheyritystä, on jo neljännen polven suklaantekijä. Salaiset reseptit kulkevat isältä pojalle. Näkemättä en olisi osannut kuvitella, mihin kaikkiin muotoihin suklaata voidaan valaa!

Olimjen luostarin apteekki on vuodelta 1663, kupolikatto ja paksut kiviseinät täynnä maalauksia. Se on nyt apteekkimuseo, mutta seinän takana on toimivayrttiapteekki, jonne munkit valmistavat teet, tinktuurat, salvat ja linimentit. Kauppa käy, veli Simonin otsalla helmeilee hiki, kun hän juoksuttaa helmat liehuen täydennystä tyhjeneviin hyllyihin.

Luostarin Neitsyt Marian kirkossa kynttilät palavat ja liljat tuoksuvat. Ihmisiä seisoo jonossa odottamassa ripittäytymistä. Pienet liikennevalot, punainen ja vihreä, näyttävät huvittavilta rippituolin vanhoissa veistoskoristeluissa, mutta ei se heitä hätkäytä. Kirkko on läsnä sloveenien elämässä, ja syntitaakan keventäminen helpottaa.

Neitsyt Maria. Uskonto on läsnä ihmisten arjessa. Kardinaalien koristama kirkonovi tehtiin paavin Ljubljanan-vierailun kunniaksi 1990-luvulla.

X