Matkailu

Torquay – Agatha Christien maisemissa

Teksti: Marjut Ruusuvaara Kuvat: Marjut Ruusuvaara

Greenway HouseSyksyllä 2010 julkaistu, John Curranin kirjoittama Agatha Christien salatut muistikirjat -teos synnyttää tarpeen vierailla Devonin kreivikunnassa Englannissa, josta löytyy Dame Christien synnyinkaupunki Torquay sekä kesäkoti, Greenway House. Molemmat olivat allekirjoittaneelle aikaisemmin tuiki tuntemattomia paikkoja, johtuen kenties siitä, että ne ovat vähemmän mainostettuja matkailukohteita, lähinnä englantilaisten suosimia lomanviettopaikkoja.

Joten Lontoon kautta Länsi-Englannin nummien halki Devonin kreivikuntaan hop. Hieman yli miljoonan asukkaan Devon on yksi Britannian ensimmäisistä alueista, jotka asutettiin jääkauden jälkeen ja tämän lisäksi Itä-Devonin rannikko on Unescon maailmanperintökohde.

Kirjailijatar osti keltaisen huvilan arkeologimiehensä Max Mallowanin kanssa naurettavalla 6000 punnalla vuonna 1938 nauttiakseen siitä lähes neljänkymmenen kesän ajan. Yhdysvaltojen laivasto valtasi Greenwayn majapaikakseen vuonna 1943 ja Christie kirjoitti miehelleen poistavansa talon mielestään, kunnes sota on ohi ja he voivat nauttia siitä taas yhdessä. Greenwaysta tuli rakkaitten sukulaisten lisäksi pysähdyspaikka myös lukuisille kesävieraille, lähinnä Christien ystäville kirjallisuus- ja teatterimaailmasta, ihastuttavan emännän vieraanvaraisuuden, lukuisten juhlien sekä leppoisan tunnelman vuoksi. Kriketin pelaaminen oli vieraiden mielipuuhaa, varsinkin Agathan tyttärenpojan, Mathewn lempileikki.

Torquay on Englannin Rivieralla

Englannin Rivieraksi kutsutussa Torbayn lahdelmassa sijaitseva Torquay oli kuningatar Viktorian suosikkikaupunki 1800-luvulla. Siellä voi nähdä useampaa eri arkkitehtuurityyliä sekä hämmästyttää Uudesta-Seelannista 1820-luvulla tuoduilla palmuja hämäävästi muistuttavilla viherliljapuillaan. Kun illanpimeydessä katselee palmukujia ja kaupunkisilhuettia meren kohistessa taustalla, voisi hyvin kuvitella olevansa Ranskan Rivieralla.

Torquay

Viktorian ajan valkoiset huvilat ovat nykyisin pääosin yksityisomistuksessa olevia hotelleja joissa yöpyminen maksaa £15 – 195 per yö sijainnista ja tähtiluokituksesta riippuen. Ilmasto on miellyttävä ja sen lempeänlämpimän kosteuden vuoksi kreivikunnan kevät alkaa muuta Englantia aikaisemmin. Edulliset merkkituoteshoppailut voi unohtaa, sillä keskustasta löytyy ihan tavallisia kauppoja, kuten Primark, paikallinen Tarjoustalo, josta voi halutessaan hamstrata feikkidesignvaatteita muutamalla punnalla. Suunnitellun osteluajan voi siis käyttää paikallisissa pubeissa, paikallisten seurassa tai promenadi-kävelyillä.

Kaupunki on suomalaisiin mittakaavoihin suhteutettuna kuin suloinen pienoismalli: kapeita kujia, pikkuruisia taloja, persoonallisia julkisivuja, miniatyyripuutarhoja ja vastapainona ihailulle pelottavan jyrkkiä sekä kaareilevia ajoteitä, joita ei voi mitenkään sanoa kaksisuuntaisiksi, vaikka sellaisia ovatkin. Ja piilossa vierailijoiden katseilta, täysin jalankulkijan pääsemättömissä sijaitsevat Torquayn vuoriston hulppeat ökylinnat pylväineen, patsaineen kaikkineen, miljoonaluokan ajopelit jylhien porttien takana kaikki hevosvoimat lähtökuopissa kurvatakseen äkkiarvaamatta tontilta satanen lasissa katsomatta ensin oikeaan sitten vasempaan ja… ai niin, maassa tuo järjestys on aivan toinen ja sen vuoksi on taukoamatta joutumassa liikenneonnettomuuden uhriksi. Yhtäkaikki ja kateus sikseen, Torquayssa asutaan ja naapurikunnissa työskennellään, vaikka kaupunkia voisi luulla kesänviettopaikaksi.

Kaupungin tärkein julkkis

Agatha ChristieDevonin alueella esitellään Agatha Christien elämää useammalla eri tavalla. Torquayn Agatha Christie Milen kahdestatoista kohteesta suoriutuu itsenäisesti ja kävellen, vaikkakin siitä on jätetty pois kaupungintalo eli entinen Punaisen Ristin -sairaala, jossa parikymppinen Christie työskenteli vapaaehtoisena sairaanhoitajana ja jossa hän tutustui aivan Hercule Poirot’n näköiseen potilaaseen.

Christien tietous myrkyistä liittyy puolestaan apteekkariapulaisen työhön synnyinkaupungissa, minkä vuoksi hän käytti kirjoissaan aseen sijaan murhavälineinä mieluummin eksoottisia ja harvinaisia myrkkyjä, kuten syanidia, koniinia, sinihappoa sisältävää lääkettä tai belladonnaa useammin kuin muut aikalaiskirjailijat. Niin Brixtonin kuin Greenwaynkin alueelta löytyy peräti kahdenkymmenen kuuluisan murhamysteerin maisemat ja itsestään selvästi Torquayn museossa on Christielle omistettu osasto. Kaduilla kulkiessaan ei ihmettele lainkaan, miksi kaupunki oli kirjailijattaren inspiraationlähteistä suurin, sillä se kätkee sisäänsä salaisuuksia, unohdettuja ja tarinallisia paikkoja, jotka löytää vain etsimällä.

Jokavuotinen Agatha Christie Festival järjestetään 11.-18. syyskuuta, joten mikäli haluaa olla fyysisenä osana Christien maailmaa, kannattaa varata huone hyvissä ajoin joko keskustan The Grand Hotellista, jossa Agatha vietti ensimmäisen hääyönsä joulupäivänä 1914 tai The Imperial Hotelista, joka toimi miljöönä Vaarallinen talo -Hercule Poirot -romaanille (1932. Hotelli toimi näyttämönä myös kahdelle Miss Marple –romaanille: Ruumis kirjastossa (1942) ja Neiti Marplen viimeinen juttu (1976), joka oli samalla myös Christien viimeinen, vasta kuoleman jälkeen julkaistu romaani.

Kun mieli lepää niin alitajunta työskentelee

Torquaysta Greenway Houseen pääsee useammalla tavalla, joista teemaan sopivimpia ovat vuoden 1947 vintagebussi tai risteilijä, jotka ottavat matkustajia kyytiin keskustasta. Tosin Agathan muistikirjojen pohjalta kirjan julkaissut John Curran on sitä mieltä, että rikosten kuningatar kääntyisi haudassaan, jos tietäisi vihreästä pikkubussista, jonka kyljessä komeilee Ladyn nimi ja joka vie ihmisiä hänen tarkoin varjeltuun rauhan tyyssijaansa.

Alueella ei ole parkkipaikkoja, joten omalla autolla matkaavan tulee ilmoittaa saapumisestaan etukäteen. Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan suositella ensikertalaiselle englanninkävijälle tai heikkohermoiselle, sillä vasemmanpuoleinen liikenne sekä puolentoista auton levyiset tiet vaativat keskittymistä ja muiden kulkijoiden huomioonottamista. Devonilaiset ovat tottuneet hitaaseen etenemiseen sekä kohteliaaseen käyttäytymiseen ja samaa odotetaan vierailtakin. Nyrkinpuimisen sijaan vastaantulijoille nostetaan hattua tai heilautetaan kättä ystävällisen hymyn kera.

Saapuminen Greenwayhin tekee suureellisista ennakko-odotuksista yllättäen vaatimattomat, sillä maisema Dart-joelle ja Devonin kukkuloille on paljon enemmän, se on kuin keräilypostikortti, harmoninen ajatusviiva ja hyytymätön hymy. Edessä seisoo kymmeniä suomalaismetsistä puuttuvia puulajeja, joita ei löydy edes koulun biologiankirjasta. Vanhimmat yksilöt ovat 1790-luvulta. Puita, puita ja puita, jotka jatkuvat taivaisiin, joita ei saa tallennettua kameralle, eivätkä niskat taivu tarpeeksi nähdäkseen latvaan asti, rinnallaan muhkeat, huumaavatuoksuiset ruusupensaat ja valtavat magnoliat lupaavat vierailusta täydellisen ajassa peruuttamisen.

Sosiaalisuuteen ei pysty, sillä suusta tulee vain hiljainen voihkaisu tai syvä huokaus. Vastaantuleva puutarhurivanhus kertoo ilkikurisesti naureskellen ihmissyöjäkasvista, jonka hoitamiseen tarvitaan työmiehen rukkaset ja koiraa suojaksi, vaikka kyseinen turvaeläin on oikea lempeyden perikuva ja liki isäntänsä ikäinen. Siinä he köpöttävät samaa kiireetöntä tahtia, kuten ovat tehneet jo pienen iäisyyden.

Greenway House

GreenwayAlueelta löytyy myös valtavan kokoinen, luonnonkukkaistutuksilla väritetty, kamelioillaan ja daalioillaan palkintoja voittanut puutarha, jonka olemassaoloa näillä leveyksillä ei ymmärrä. Kaikki näyttää intuition tulokselta, suunnittelemattomalta istuttamiselta, sillä kasvualueet tai kukkapenkit rönsyilet iloisesti yli laitojen ja kasvit ovat luoneet parisuhteen puunrunkojen kanssa nojailemalla niihin tai kiertämällä niitä harmonisesti. Tarkkasilmäinen ja numeroidulta polulta poikkeava löytää umpeenkasvaneita portteja ja kasviryppäitten tungokseen unohtuneita patsaita. Puutarha on kuin löytöretki ja sisäisen lapsen uupumaton mielikuvitusleikki.

Esimakua ympäristön kauneudesta ja monitasoisuudesta saa lukemalla Christien Kuolleen miehen huvimaja -romaania (1956), joka käy alueen opaskirjasta, sen verran tarkasti siinä kuvataan miljöötä: ”Minusta se on kovin sekava, hän sanoi – Niin paljon polkuja eikä koskaan tiedä varmasti mihin ne johtavat. Ja puita, puita kaikkialla,” esitti Poirot ajatuksiaan tilan maastosta mitä luultavimmin Agathan itsensä äänellä.

Ajatuksenjuoksullaan voi helposti kuvitella kuinka maailman kuuluisin dekkariromaanitar kuljeskeli tontilla ja antoi alueen tehdä tepposensa, päästi päähänsä aina vain vaihderikkaampia juonikuvioita. Pysähtyi ihailemaan juuri puhjenneita kukkalapsia, rapsi kuolleita lehtiä kauneuden tieltä, istahti silmät suljettuina lammen reunuspenkille, unohtui vaeltelemaan umpikujapoluille, antoi katseen lentää yli joen vastapäiseen kylään, päätyi lopulta joenrantaan tai venevajalle, otti kenties eheyttävät torkut paikassa, jossa suunnitelmallisuus ja kellon kanssa eläminen oli kiellettyä.

Ja yllä olevasta ajatuksesta todisteena olkoon edellä mainitun Kuolleen miehen huvimajan lisäksi Greenwayn maisemissa idearungon saaneet Poirot-tarinat Viisi pientä possua (1943), jossa rikoksen tapahtumapaikka vastaa pilkulleen Greenway Housen puistoaluetta, Miss Marple -novelli Greenway´s Folly kokoelmasta Seikkaileva jälkiruoka (1960) sekä Syyttömyyden taakka (1958), jossa mainittu lautta, jolla kirjan Arthur Calgary ylittää joen, kulkee edelleen Greenway Roadin päästä, ohittaen Agatha Christien kesäkodin portit.

Perintö meille kaikille

Vaikka Greenway Mansion restauroitiin pari vuotta sitten nykyisen omistajan, National Trustin toimesta yleisöä varten huimalla 5,4 milj. punnalla, on Christien koti jätetty juuri sellaiseksi kuin se rouvan siellä asuessa oli, jotta jokainen fani tuntisi olonsa tervetulleeksi ja pääsisi samalla osaksi kirjailijattaren kesälomaa tai rikosten juonenkulkuja ja ratkaisuja, voisi astua tutulta tuntuviin huoneisiin ja kävellä käytävillä tai portaikoissa aivan kuten kirjojen henkilöt.

Christien tyttärenpoika lahjoitti Greenwayn pois vuonna 2000 ymmärrettyään, että sen ylläpito tulisi liian kalliiksi, mutta ennen kaikkea siksi, että hänen rakas isoäitinsä on meidän kaikkien omaisuutta, eikä talosta luopuminen vie hänen henkilökohtaisia muistojaan pois.

Greenway HouseUlkoa hulppeaa, sisältä kovin kotoisaa taloa ei ole museoitu eikä tavaroita eristetty köysillä, jotta kodintunnelma välittyisi parhaiten. Ikuiselle hypistelijälle, kauniiden pintojen silittelijälle ja kaikesta uudesta lapsen innolla iloitsevalle on ehkä vaikeinta hillitä itseään, sillä mihinkään, pianoa lukuun ottamatta, ei saa koskea, missään ei saa istua. Christien sängylle ei saa heittäytyä ja yliuteliaalle tuottaa tuskaa se, ettei ylimpään kerrokseen päästetä. Mutta yhtäkaikki, talo elämänkerrontatavaroineen on lämminhenkinen, mielenkiintoinen ja persoonallinen.

Talo suorastaa pursuaa kirjoja, jopa himoittuja Christien ensipainoksia lasin ja lukon takana, eritasoisia tauluja, joiden perusteella ei selviä, mikä tekniikka miellytti häntä eniten, taskukelloja, hattuja, Christien keräilemiä ja harvinaisia puurasioita sekä kiinalaista posliinia eikä voi muuta kuin ihmetellä, miten nämä kaikki aarteet on saatu maailman eri kolkista ehjinä perille. Kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon kirjaston katonrajaa kiertävä, Yhdysvaltojen laivaston upseerien vuonna 1934 maalaama sinivalkoinen historiikki, joka päättyy alastomaan naiskuvaan ja on allekirjoittaneen mielestä selvä viittaus koti-ikävään.

Suojassa naapureiden katseilta olevasta Greenwayn tilasta on yleisölle avoimena noin 30 eekkeriä, eikä sitä todellakaan käydä läpi päivässä. Ensimmäiset merkinnät tiluksista ovat vuodelta 1493, jolloin sen kautta ja Dart-joen yli päästiin Dittishamiin. Itse rakennus on ollut mm. tutkimusmatkailija sir Humbrey Gilbertin synnyinkoti. Mies tuli tunnetuksi siitä, että hän vaati vuonna 1583 Newfoundlandin kuningatar Elisabeth I:lle. Puutarhan perustukset puolestaan ovat mitä luultavimmin Espanjan armeijan vankien kättenjälkien aikaansaannos.

Greenway House

Matka Agatha Christien maisemiin käy esimerkiksi lentämällä Lontoon Heathrow-lentokentälle, mistä voi jatkaa junalla Paddingtonin rautatieaseman kautta suoraan Torquay’hin.

Lue lisää:
AgathaChristie.com – Viralliset verkkosivut
EnglishRiviera.co.uk – English Riviera (Torbayn lahti) -matkailualueen verkkosivut
Torquay.com – Torquayn matkailupalveluita
Greenway

Lähteet:
John Curran: Agatha Christie´s Secret Notebooks (HarperCollins Publishers Ltd. 2009). Agatha Christien salatut muistikirjat (Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2010) suom. Risto Raitio.
Agatha Christie: Dead Man´s Folly (1956). Kuolleen miehen huvimaja (WSOY 1975) suom. Anna-Liisa Laine.
Agatha Christie: An Autobiography (1977). Vanha hyvä aikani (Bookwell 2010) suom. Antti Nuuttila.

Katkelmat kirjasta Kuolleen miehen huvimaja.

X