Matkailu

Vihellystä Valenciassa

Teksti: Anna.fi

ValenciaBussikuski viheltää espanjalaista sävelmää. Se ei ole ihme, vaan se, että hän hallitsee myös Belinda Carlislen Heaven is A Place on Earthin. Kuski pysyy sävelessä, ja matkustajat ihmettelevät linnunlaulua muistuttavaa viserrystä. Vihellys saa heidät hymyilemään.

Jotain merkillisen rentoa on ilmassa myös pikkulasten ja valkoisten kyyhkysten hallinnoimalla Plaza del Ayunmientolla eli Kaupungintalon Aukiolla. Kellon lyödessä tasatunnin viereeni istuutuu valencialainen neitonen. Hänen puhelimensa soi. Soittoääni on flamencoa ja taustakuvana ovat omat vanhemmat. Jos hän olisi miespuolinen taksikuski, voisin lyödä vetoa, että hänen taksinsa etulasissa hengailee Pyhän Neitsyen kuva, jota kuski palvoo huudattaen samalla oopperaa. Suhde neitsyeen olisi hänelle yhtä luonteva kuin Valencian suosituimmalla aukiolla tuoksuvat kukat. Niin on ollut aina ja niin tulee aina olemaan.

ValenciaOn aika siirtyä seuraavalle aukiolle. Välimerellinen valo on parhaimmillaan palmujen reunustaman Plaza de la Reinan terasseilla, mutta nyt on pakko jatkaa, sillä Plaza del Virgenin suihkukaivossa makaa alaston mies. Linnut lepäävät miehen käsillä ja reisillä. Patsas on suoran eroottinen, mutta jää toiseksi katedraalin mallin mukaan rakennetun, mutta hengeltään maallisen La Lonjan irstaille koristepatsaille. Kuvatusten puuhat saavat aikaan hengen haukkomista, punastumista ja pikaisia perääntymisiä.

Viimeinen aukio on Plaza del Carmen. Valencialaiset carmenit ovat paikalla. Kuvankauniiden mallityttöjenkin pitää syödä. Lounastaminen on parasta terassilla. Kolmen ruokalajin lounas maksaa 9 euroa ja on vähintään erinomainen. Aukiolla kukkiva jakaranda heittää violetin verhonsa kello kolme kohti kääntyvään iltapäivään. Liila kukkasade täplittää aukion arabialaista muuria. Koululaiset raahaavat reppuja kohti kotia. Pojilla on pitkä niskatukka. Heistä moni viheltää.

Koulupukuinen pikkutyttö on nukahtanut äidin työntämiin rattaisiin. Ne ylittävät matkallaan kotiin siltoja ja useita kellotorneja, ja värikkäitä, takorautaisilla koristeilla viimeisteltyjä rakennuksia, joiden kulmat ovat pyöreitä. Modernista-arkkitehtuurin kaupungissa ihmisilläkin on pehmeät kulmat.

Jaana Rinne

Kuvat: Ralf Örn

 

X