Lifestyle

Antti Asplund – Kauneudesta ja sen tuhoamisesta asplundittain

16.11.2010 Teksti: Anna.fi

Kuva: Vanessa ForsténVaikka syksyn muoti on hädin tuskin ehtinyt jalkautua vaatekaappeihin, katseet on suunnattu muotimaailmassa jo ensi kevääseen. Vaatesuunnittelija Antti Asplund tietää tarkalleen, mitä hän tulevan kevään mallistolla haluaa sanoa.

Antti Asplundin liikkeen kellarikerroksessa Iso-Roobertinkadulla on pieni mutta viihtyisä ateljee. Se on täynnä yksityiskohtia, hyvin järjestyksessä olevia tavaroita, mappeja, kankaita, pensseleitä ja kaksi vanhaa ompelukonetta. Kahvinkeitin löytyy sekä ylä- että alakerrasta – Asplund on kahvin suurkuluttaja ja ketjupolttaja. Eikä hän juurikaan syö. Nyt hän tosin tekee poikkeuksen. Iso valkoinen sulka heilahtaa mustassa knallihatussa, kun Asplund käy kiinni lounaaseen.

Asplund julkaisi ensimmäisen mallistonsa Funeral dresses loppuvuodesta 2006. Pitkälle on päästy neljässä vuodessa. Näkyvyyttä on tullut kiitettävästi, ja Asplund on Suomessa noteerattu suunnittelija.

Ensi kevään mallisto kantaa nimeä There ja se on puoliksi valmis. Toinen puolikas antaa vielä odottaa itseään.

”Tekstin osalta olen juuri nyt jumissa, mutta osaan antaa itselleni aikaa, enkä jaksa stressata siitä”, Asplund kuittaa huolettomasti.

Tekstiä Asplund tarvitsee mallistojensa pohjalle. Kaikki hänen vaatekokoelmansa perustuvat tarinoille, joita hän itse kirjoittaa. Mistä tällainen tapa on  on saanut alkunsa, sitä Asplund ei oikeastaan edes tiedä.

”Olen varmaan elänyt mielikuvitusmaailmassa koko elämäni. Mua on aina kiinnostaneet kaikenlaiset kertomukset: tykkään kertovasta musiikista, kertovista elokuvista, kertovasta kaikesta – kaikesta, missä on tarina. Ja kaikessahan on tarina! On itse asiassa hassua, että juuri mun kohdalla on tartuttu siihen tarinankertojan rooliin. Eihän se mikään uusi juttu ole, sillä tarina-aspekti liittyy kaikkiin vaatekokoelmiin. Mä sanoin sen vain ääneen”, Asplund tuumii.

Kuva (Clinging-mallistosta): Vanessa Forstén

There-projektin valmiissa puolikasmallistossa Asplund on lähtenyt liikkeelle värimaailmasta, joka häntä itseään henkilökohtaisesti yököttää.

”Tässä kokoelmassa ei ole yhtään mustaa vaatetta, vaan halusin käyttää pitsiä ja vaaleanpunaista. Teema on hyvin kevyt. Toinen puolikas mallistoa on vasta ideatasolla, mutta sen teema on jo selvillä: kauneuden tuhoaminen ja rikotut lupaukset.”

”Mulle on tyypillistä se, että haluan ensin tehdä jotain ja sitten tuhota sen. Haluan asettaa kaksi vastakohtaa ja katsoa, mitä siitä syntyy. Mallisto on lähtenyt puhtaasti liikkeelle näkymästä, jonka olen nähnyt järven rannalla.”

Hän ei halua paljastaa vielä liikaa.

Kuva (Clinging-mallistosta): Vanessa Forstén

Hyppy seuraavaan

Välillä Asplundin ajatukset harhautuvat sitäkin seuraavaan, ensi syksyn kokoelmaan. Asplund on muutoksia rakastava, spontaani ihminen, ja hän myöntää, että hänellä on monesti vaikeuksia keskittyä pitkäjänteistä työtä vaativan malliston suunnitteluun.

”Olen sellainen poukkoilija, jonka vuoksi on hirveän tärkeää, että mun työryhmässä on ihmisiä, jotka eivät ole sellaisia.”

Muoti on Asplundin mukaan ”ennustamista” ja katse on aina suunnattava pitkälle eteenpäin. Palataan silti hetkeksi vielä nykyhetkeen. Tämän vuoden syksyn ja talven mallisto on järjestyksessä Asplundin kymmenes, Clinging nimeltään. Se on ollut esillä jo catwalkilla ja muutamissa jälleenmyyntipaikoissa. Nyt se täytyy tuoda vielä liikkeeseen ja nettiin, jolloin se on ”compleated”, kuten Asplund asian ilmaisee.

Kuva: Diana Luganski

Jotain muutakin on tapahtumassa. Asplund uudistaa konseptiaan ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ja jakaa liiketilansa korumallistoja suunnittelevan Youth vs. Future -brändin kanssa. Kahden merkin sulautumisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan kyse on tiiviimmästä yhteistyöstä, joka alkoi jo viime keväänä.

”Muutosten edessä mulla on aina odottava fiilis. On mahtavaa, kun jotain tapahtuu. Hirveintä on se, jos mitään ei tapahdu, kellään ei ole mielipiteitä ja kaikki junnaa paikallaan. Sellaisesta turhaudun kaikkein eniten”, Asplund tuhahtaa.

Kuva: Aava Anttinen

Teksti: Evelin Kask
Kuvat: Vanessa Forstén, Diana Luganskin, Aava Anttinen