Lifestyle

Penninvenytystä ja missiglamouria – 1970-luvulla Anna seurasi missien menestystä ja feminismin nousua

1970-luvusta moni muistaa öljykriisin ja rahapulan mutta myös feminismin ja naisten omanarvontunnon nousun. Ripauksen säihkettä vuosikymmeneen toi Suomen menestys missikisoissa.
25.12.2018 Teksti: Mirva Saukkola Kuvat: OM-arkisto, MVphotos ja AOP

Seitsenvuotias Anna-lehti siirtyi uudelle vuosikymmenelle 1970-luvun koittaessa. Vaikka aikaa on vierinyt, vuoden 1970 haastateltavat ovat tuttuja myös nykylukijalle. Elina Simosen haastattelussa kansallinen julkkis Lenita Airisto kertoi vetävänsä raskaan tykistön esiin heti, jos joku yrittää häntä parjata.

Avioliittoa hän ei kompannut alkuunkaan vaan näki sen instituutiona, joka vain kangisti naisen kaavoihin. Ekoaktivisti Pentti Linkola puolestaan herätteli kansaa ymmärtämään luonnon arvon. Vielä ei ollut tosin Linkolallakaan kanttia kyseenalaistaa nykyiseen tapaansa ihmisen tarpeellisuutta ekosysteemissä.

Uuden vuosikymmenen kiivaimpien keskusteluiden siemenet oli kylvetty. Aviomiehen passaamista ja palvelemista kummastelivat jo muutkin kuin Lenita, ja huolet ympäristön hyvinvoinnista sekä luonnonvarojen riittämisestä kärjistyivät öljykriisin al­kaessa Jom kippur -sodan vuoksi vuonna 1973.

Vaikka konflikti keskittyi arabimaiden sekä Israelin ja sen liittolaiseksi mielletyn Yhdysvaltojen välille, katuvalot räpsähtivät pois päältä suomalaistenkin teiden varsilta ja 1960-luvun nousuhuumassa rakennettujen hulppeiden kotiuima-altaiden lämmittämisestä uhkailtiin rangaistuksen rapsauttamisella.

Kansantalous tuntui ajautuneen umpikujaan, eikä koko pe­sueen ruokkimista vain aviomiehen palkalla enää nähty edes mahdollisena. Viimeistään nyt suomalainen nainen halusi suunnata kohti työelämän haasteita.

Annan nostalgiset kannet 1970-luvulta

Märta Tikkanen ei arkaillut kirjoittaa seksistä.

Naiset barrikadeilla

Naisen asemasta keskusteltiin kaikkialla maailmassa. Myös suomalaisen naisen omanarvontunto alkoi kohota entistä enemmän. Vuonna 1972 kirjailija Märta Tikkanen päätti avautua Annassa rytinällä.

Komea rivitalokoti ja itse keitetty marmeladi olivat saaneet kirjailijan tuntemaan, että hän eli tyhjää kulissielämää. Sen sijaan kirjoittaminen – myös seksistä, mikä oli aiemmin ollut sallittua vain miehille – sai hänen voimantuntonsa heräämään.

Kotimainen Märta ei ollut ainoa Annan tarjoama feministiroolimalli. 1970-luvulla Annan toimittajat tekivät silloisissa matkustusolosuhteissa rankan reissun rapakon taakse ja tutustuivat amerikkalaisen feminismin keulakuviin, kuten Susan Sontagiin, Erica Jongiin, Betty Friedaniin ja Gloria Steinemiin. Steinemia Sakari Määttänen jopa veikkasi jutussaan Yhdysvaltain ensimmäiseksi naispresidentiksi.

Useimmiten vapautumista mitattiin työn ja rahan kautta. Siksi Annassakin esiteltiin kiinnostavia voimanaisia, joiden uraa saattoi ihailla. Vuonna 1974 tavattiin muun muassa Maailmanpankin johtokunnan apulaisjohtaja Annikki Saarela ja ensimmäisen menestyskirjansa naputellut Laila Hietamies, joka nyttemmin tunnetaan Hirvisaarena. Lenitan eksän eli poliitikko Ingvar S. Melinin nainut Maria Melin tilitti Mikki Moision haastattelussa kiireistä aikatauluaan: muotiliikkeen johtamista päivisin ja ilta­pukugaaloja vapaa-ajalla.

YK julisti vuoden 1975 teemaksi naiset. Anna polkaisi vuoden käyntiin kysymällä tavallisilta suomalaisnaisilta näiden huolenaiheita. Varsinkin lasten päivähoidon järjestämisen vaikeus risoi useimpien mieltä, samoin miesten ansioihin verrattuna heikot palkat.

Ihailun kohteita oli monia: maan sivistynyt äiti Sylvi Kekkonen, Marimekon voimakastahtoinen perustaja Armi Ratia ja suloinen missi Johanna Raunio.

Anna herätteli keskustelua myös tenttaamalla sadalta lukijaltaan, äänestäisivätkö nämä eduskuntavaaleissa naista vai miestä ja miksi. Kyselyn perusteella useam­pi kuin joka toinen äänestäisi naista. Eduskuntaan valittiinkin liki 50 naisedustajaa. Näiden joukossa olivat muun muassa tv-kasvona ihastuttanut Kyllikki Stenros ja Tellervo Koivisto.

Tellervo Koivisto halusi olla muutakin kuin pääministerin edustusrouva. Hänet valittiin kansan-edustajaksi vuonna 1972.

Charlien enkelit toivat sokerista toimintaviihdettä ja hulmuavia kutreja lauantai-iltoihin.Talousrahat tiukoilla

Talousrahat tiukilla

Vaikka uusi uljas uranaiseus kuulosti upealta, tavalliselle tarjalle vapautuminen ei ollut kevyttä. Kun Annan lukija ahersi aamusta myöhäiseen iltapäivään työpaikallaan sairaalassa, konttorissa tai liukuhihnan äärellä tehtaassa ja ryntäsi sitten kotiin valmistamaan perheelle aterian, jaksaminen alkoi olla kovilla.

Avioerot lisääntyivät, ja vuonna 1977 Helena Vehkaojan artikkelissa tentattiinkin pesäeron läpikäyneiltä syytä siihen. Moni haastateltava nainen aprikoi, että yhä useampi ottaisi eron, mikäli vain taloudellinen tilanne sen soisi.

Etenkään päivähoitohaasteiden vuoksi kotiäideiksi jääneillä vaimoilla ei tätä mahdollisuutta ollut, kun koko perheen toimentulo lepäsi miehen ansioiden varassa. Annassa tivattiinkin vuosikymmenen mittaan moneen otteeseen kotiäitien palkan perään. Vaikutti siltä, että useimmiten miehellä oli ylivalta päättää tienaamiensa rahojen käytöstä.

Poikkeuksiakin toki oli. Vuonna 1977 Helena Vehkaojan aiheesta haastattelema tomera Tuire-rouva kertoi hoitavansa toimittajamiehensä Timo T. A. Mikkosenkin raha-asiat, sillä häneltä se kävi aviopuolisoa luontevammin.

Joissakin ruokakunnissa kukkaro ei venynyt edes välttämättömyyksiin. Vuonna 1976 työttö­mien määrä ponnahti yli 100 000:n ja monissa perheissä talousrahat kiristyivät tiukoille. Niinpä Anna pyrki vinkkaamaan inspiroivia ideoita arkisten raaka-aineiden jalostamiseen.

Uunisilakat saivat ripauksen eksoottisuutta uudesta muotimausteesta currysta ja lauantaisen uunimakkaran kaveriksi valmistettavaa perunasosetta suositeltiin värjättävän virkistävän vihreäksi pinaatilla. Raija Uljaksen juttusarjassa Tarkan markan aika taitavat perheenemännät, kuten Sirkka Garam, jakoivat edulliset ruokaniksinsä.

Onneksi sentään ruokittavien suiden määrää saattoi säännellä ehkäisyllä edellisiä vuosikymmeniä paremmin. E-pillerien lisäksi Annassa esiteltiin kierukan toimintaa – ja useammasta tuubista sekä astiasta koostuva raskaustesti, joka on nykynaisen silmin nähtynä kuin minilaboratorio. Sitä kuitenkin kehuttiin käytännölliseksi ja sen käyttämiseen annettiin neuvoja viimeistä nippeliä myöten.

Trendikästä uunimakkaraa vuodelta 1973.

Pahlavin suku ja etenkin keisarinna Farah säteilivät Riitta Lindegrenin reportaasissa. Vuonna 1979 perhe joutui maanpakoon Iranin kansannousun vuoksi.

Seksiä ja suomalaiskaunottaria

Kovien koettelemuksien vuosikymmeneen mahtui kuitenkin myös roppakaupalla glamouria. Anne Pohtamo valittiin Miss Universumiksi vuonna 1975 ja Riitta Väisänen Miss Euroopaksi vuonna 1976. Jo aiemmin vuoden 1973 Miss Suomi Johanna Raunio sijoittui kolmanneksi sekä Miss Eurooppa- että Miss Universum -kisoissa. Pääpotin hän nappasi Miss Cinema Europe -mittelössä.

Anna seurasi kaik­kien kolmen elämää. Esimerkiksi vuonna 1976 Anne Pohtamo paljasti parhaat kauneusvinkkinsä, joihin kuuluivat huolellinen puhdistus ja kevyet varjostukset. Riitta Väisänen vannoi kääntävänsä jokaisen kortin urallaan. Johanna Raunio taas kipuili vuonna 1976 Annassa vaativien päätösten edessä: suunnatako näyttelijäksi Hollywoodiin vai jatkaako ruotsin opintoja Turun yliopistossa?

Myös kansainvälisiä julkkiksia, kuten kuninkaallisia ja filmitähtiä, seurattiin tarkkaan. He antoivat myös kasvot ajan kohuilmiöille kuten avoliitolle ja avioerolle. Urheilijoissa kiinnosti saavutusten sijaan yksityiselämä. Esimerkiksi ruotsalaisen tennistähden Björn Borgin eläminen avoparina Marina Simonescun kanssa sai Annan jo odottelemaan hääkellojen kilinää.

Liisa Hakolan artikkelissa amerikkalaisten elokuvien rintakarvoja rönsyävistä machomiehistä, kuten Burt Reynoldsista, ihmeteltiin, miksi nykynainen unelmoi brutaalista luolamiehestä. Ehkä syy oli seksikkyydessä?

Kohutun, 600-sivuisen raportin naisen seksuaalisuudesta kirjoittanut Shere Hite vieraili Suomessa ja päätyi Annan toimittajan Mikki Moision piinapenkkiin. Ensimmäistä kertaa puhuttiin tieteen nimissä ja vapautuneesti eroottisista fantasioista ja toiveista.

Hitestä oli olennaista keskittyä siihen, mistä nainen unelmoi, sillä aiemmin naisen seksuaalisuus oli hänen mielestään määritelty sen mukaan, millaisesta seksistä mies unelmoi. Haastattelussa Hite kyseenalaisti seksin kaavan esileikki–yhdyntä–orgasmi ja totesi, että moni nainen haaveilee toisenlaisesta seksistä ja on valmis kyseenalaistamaan yhdyntäkeskeisyyden.

Burt Reynoldsin rintakarvat ja miehinen tenho vetosivat 1970-luvun naisiin.

Uskaltautuako toista kertaa avioon? Aira Samulin pohti asiaa vuonna 1977.

Ympäristöhavahtuminen

Vasemmistolaisten nuorisoliikkeiden uho ei puhutellut europarlamentaarikko Heidi
 Hautalaa, joka innostui itämaisista aatteista ja joogasta jo oppikoulussa.

– Suuren vallankumouksen valmistelun sijaan pienet arjen teot maailman muuttamiseksi kiinnostivat. Ne koskivat ekologiaa, eläinten oikeuksia ja väkivallattomuutta, joita kaikkia taistolainen opiskelijaliike piti taantumuksellisina. Abiturienttivuotenani 1974 olin mukana samanhenkisten ihmisten kanssa perustamassa Helsingin  Korkeavuorenkadulle Kasvis-ravintolaa. Se tarjosi paitsi kasvisruokaa myös työpaikkoja, joissa toteutimme aatteitamme.

Heidi kirjoitti ajatuksistaan ravintolan perustajien, Oraan suojelijoiden Uuden Ajan Aura -lehteen ja uskoi taloustieteilijä E. F. Schumacherin mottoon ”pieni on kaunista”.

– Vuonna 1978 saimme Pekka Haaviston ja muiden vaihtoehtoliikkeiden aktivistien kanssa kutsun Jyväskylässä pidettyyn Sosialistisen opiskelijaliiton Muurit rikki -tapahtumaan. Toteutimme omasta näkökulmastamme tapahtuman nimeä – monen muun mielestä turhankin hyvin. Noihin aikoihin taistolaisliike nimittäin ohitti huippunsa.

Heidi Hautala kokee, että vaihtoehtoliikkeissä naisten asema oli tasa-arvoinen. Olihan niissä vahvasti mukana feministejä.

– Olimme ajattelumme puolesta sen verran edellä. Vasta 1980-luvun alussa kun tulin äidiksi, ymmärsin, että epätasa-arvo oli kuitenkin todellista perheessä ja yhteiskunnassa.

Ovet auki maailmaan

Anne Pohtamo-Hietanen muistelee ällistystään, kun hänet kruunattiin vuonna 1975 Miss Universumiksi.

– Minulle oli jo vinkattu, että olin monen tuomariston jäsenen ykkösvalinta, mutta en ollut uskoa sitä. Toisin kuin voitonvarmoja Latinalaisen Amerikan nuoria naisia, suomalaistyttöjä ei kasvatettu silloin eikä nykyäänkään vastaavaan itsetietoisuuteen omasta ulkonäöstään.

Voitto muutti Annen elämän.

– En ollut 19-vuotiaana valmis uuteen rooliin, mutta pakko oli oppia nopeasti. Onneksi Miss Universum -toimikunta piti minusta hyvää huolta. Yhdysvalloissa matkustaessani mukanani oli amerikkalainen esiliina, muualla taas monta kieltä taitava saksalaisrouva. Vuoden mittaan kiersin kolmetoista eri maata.

Missivuoden päätyttyä Anne Pohtamo loi viiden vuoden ajan mallin uraa New Yorkissa.

– Siellä en ollut minkäänlainen pioneeri, sillä muun 
muassa Hellevi Keko, Elina 
Ylivakeri ja Maiju Leskinen 
olivat ehtineet ensin. Ikimuistoisimpiin töihini kuuluivat muun muassa Oscar de la Rentan upea näytös iltapukuineen ja Hanes-sukkahousujen tv-mainos.

Suomeen palaamisen jälkeen elämään astuivat avioliitto ja äitiys. Maailmalla vietetyt vuodet olivat kuitenkin valaneet itsevarmuutta Anneen.

− Minusta 1970-luku oli nuorelle naiselle mahdollisuuksien vuosikymmen. Itse tein mallintöitä ulkomailla. Moni tutuistani lähti vaihto-oppilaaksi tai ainakin interreilaamaan. Maailma avautui, ja kaikki polut tuntuivat mahdollisilta.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 27/18.

Kommentit

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *