Effie rakastaa esiintymistä.
Lifestyle

Terrieri Effie käy koiratanssissa, Zara vierailee koulukoirana – tätäkin voi koiran kanssa harrastaa

Mikä tekee koiran ja ihmisen välisestä suhteesta niin erityisen? Zaran ja Effien omistajat kertovat, miten yhteys koiraan syntyy.
Teksti: Terhi Harper Kuvat: Pekka Holmström

Moni koiranomistaja kokee lemmikkinsä ymmärtävän itseään jo puolesta sanasta, tietää Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen akatemiatutkija Miiamaaria Kujala, joka tutkii ihmisen ja koiran välistä vuorovaikutusta. Hänen mukaansa ihmisen on silti haasteellista käsittää, mihin koiran ymmärrys loppuu.

– Ajatuksemme vaeltavat alinomaa menneessä, nykyhetkessä ja tulevassa. Koira ei kykene samanlaiseen ajatteluun. Se elää hetkessä, vaikka osaakin tulkita arkisista puuhista tapahtumia, jotka koskettavat sitä itseään. Jos omistaja kilistelee avaimia, koira tietää, että kohta lähdetään lenkille.

Koiran ja ihmisen välinen yhteys juontuu koiran perimään. Esi-isä susi eli ja saalisti laumassa, koiralla samanlainen sosiaalinen ja emotionaalinen yhteys voi löytyä ihmisen kanssa – koira näyttäisi sopivan ihmisen kanssa samanlaiseen sosiaaliseen ympäristöön.

Se tiedetään, että koira on ihmiselle hyväksi: koiran silittäminen laskee verenpainetta, vähentää stressiä ja parantaa mielialaa. Myös koiran pyyteettömyys liikuttaa omistajia. ”Tässä minä olen, ota tai jätä” -vaikutelma pitää paikkansa, sillä koira ei Miiamaria Kujalan mukaan kykene juonitteluun tai ilkeilyyn.

Se on avoimesti oma persoonansa ilman minkäänlaista sosiaalista agendaa.

– Eräässä kisaohjelmassa esitin korttihuijaria. Rekvisiittana oli korttitalo, jonka Effie ensin kiersi ja lopuksi kaatoi tassullaan kumoon. Näin se paljasti bluffini.

Tanssipari

– Effie on elämäni koira. Meillä on vahva yhteys, joka tulee yhdessä tekemisestä ja kokemisesta, kertoo 10-vuotiaan yorkshirenterrierin omistaja, yrittäjä ja koiratanssikouluttaja Karita Kangasmaa.

Karita tunnistaa itsessään ja lemmikissään samankaltaista nopeatempoisuutta.

– Effie haluaa tehdä kaiken sata lasissa. Se seuraa perässä, minne tahansa menenkin. Jos istahdan sohvalle, se hakee huomiota katsomalla tiukasti tai tökkimällä nenällään.

Karita on ehtinyt harrastaa Effien kanssa niin agilitya, rallytokoa kuin hajutyöskentelyäkin.

”Effien ansiosta tanssi on palannut elämääni.”

Vuonna 2017 kaksikko kokeili ensimmäistä kertaa koiratanssia. Karita ihastui lajiin heti.

– Olen harrastanut tanssia lapsena ja nuorena, mutta aikuisiällä se jäi. Effien ansiosta tanssi on palannut elämääni.

Nyt kaksikko on kilpaillut neljän vuoden ajan koiratanssin freestyle-luokassa.

Kilpailuohjelmassa liikkeet suoritetaan musiikin tahdissa Karitan laatimaan koreografiaan. Kun omistaja ja koira virittyvät kuuntelemaan toisiaan, syntyy yhteys ja harmonia, jollaista Karita ei ole kokenut muissa koiralajeissa.

Joskus Effie tarjoaa omaa vaihtoehtoaan emännän laatimaan koreografiaan. ­­

– Jos pysähdyn hetkeksikään miettimään kuviota, Effiellä on heti ehdotus valmiina. Jokin aika sitten opetin sitä ottamaan ristiaskeleen alustalla, kun se päättikin alkaa kaivaa alustaa tassulla. Muutin ohjelmaa lennossa.

Arjessa he myös improvisoivat yhdessä.

– Jos kuulen hyvää musiikkia, saatan alkaa liikkumaan spontaanisti ja Effie on heti juonessa mukana. Sitten tanssimme hetken.

Jos Susanna Gustafssonin jälkikasvu riehuu kotona liikaa, Zara-koira tulee osapuolten väliin tai alkaa haukotella ja sulkea sil­mi­ään­. ­

Jos Susanna Gustafssonin jälkikasvu riehuu kotona liikaa, Zara-koira tulee osapuolten väliin tai alkaa haukotella ja sulkea sil­mi­ään­. ­

Kuuntelija

Vuonna 2011 koirakouluttaja Susanna Gustafssonin kotiin saapui hieman alle vuoden ikäinen rescuekoira Zara.

– Viipurin kaduilla Zara oli joutunut taistelemaan ruoastaan, ja meille tullessaan se murisi muille koirille. Aloimme harjoitella suhteen vahvistamista: kun se päästi irti makupalasta, toinen kiva juttu tuli tilalle.

Puolessa vuodessa Zara oppi luottamaan Susannaan.

Koirat, joiden kanssa Susanna on kokenut erityisiä haasteita, tuntuvat usein myös erityisen läheisiltä. Syitä ongelmakäytökseen on joutunut pohtimaan enemmän koiran näkökulmasta.

Susannan aikaisempien koirakoulutettavien tavoin Zarankin oli tarkoitus jatkaa uuteen kotiin. Jossain vaiheessa Susanna kuitenkin huomasi kiintyneensä koiraan niin, että se jäi hänelle – pysyvästi.

”Koira, joka on ollut toisen roska, on nyt toisen aarre.”

Vuodesta 2016 asti Susanna ja Zara ovat käyneet yhdessä Lohjan ja Vihdin kouluissa opettamassa tunnetaitoja ala-asteikäisille lapsille.

– Minusta on ihana ajatella, että koira, joka on ollut toisen roska, on nyt toisen aarre.

Tunnetaitojen opettajana koira on vertaansa vailla.

– Tarkkailemme lasten kanssa Zaraa ja mietimme, miltä siitä mahtaa tuntua. Koiran kautta on helpompi asettautua toisen asemaan ja sanoittaa omia tunteita.

Lapset voivat lukea Zaralle, jos muille ääneen lukeminen jännittää. On myös heitä, joille Zara merkitsee suoranaista pelastusrengasta kouluarjessa.

– Joskus koulukiusattu oppilas on kertonut koiralle tämän olevan rakkain ystävänsä. Ne tilanteet jäävät mieleen – olemme saaneet Zaran kanssa olla jakamassa hyvää eteenpäin.

X