Ekonomi valitsi busineksen sijasta tutkijantyön

Tutkija Susan Meriläisen opiskeluhaaveena oli – uskokaa tai älkää! -sihteeriopisto. Hän pyrki sinne useammankin kerran, mutta valitsi lopulta Helsingin Kauppakorkeakoulun. Hallintoa opiskellut Susan Meriläinen, 36, päätyi monen vaiheen kautta naistutkijaksi. Aluksi trendikkäästä ja seksikkäästä headhuntingista kiinnostunut Susan pohtii nyt naistutkijoiden identiteettiä.

Omat ajatukset keskeisiä

”Kai se lähti siitä, että graduni oli sen verran hyvä ja professori pyysi minua tutkijaksi. Lopputyöni kirjoitin headhuntereista, jotka etsivät korkean tason ammattilaisia yrityksille toimeksiannosta. Headhuntereista en halunnut jatkaa tutkimustani, koska se maailma tuntui minusta niin raadolliselta. Arvomaailmani ja elämänkatsomukseni ei sopinut yhteen sen kanssa. Lisensiaatintyön teinkin ympäristönäkökulmasta.”

Ympäristöaiheiden opettaja kehotti häntä etsimään naistutkimuksen lehdistä jotain kiinnostavaa ja silloin löytyi uusi sytyttävä aihe.

”Vietin varmaan kaksi kuukautta selailemalla naistutkimuslehtiä ja ymmärsin, että tässä se mun juttu on. Lehdet käsittelivät aiheita, joita olin omassa elämässäni pohtinut. Huomasin, että samat asiat, joita itsekin mietin, olivatkin naistutkimuksen keskeisiä teemoja.”

Aloittaessaan naissuuntautunutta tutkimusta Susan kirjoitti kollegansa Saija Katilan kanssa käytännöistä, jotka syrjivät naistutkijoita, vaikka kaiken pitäisi olla muodollisesti kunnossa. Varsinkin miesten tuntuu olevan vaikea ymmärtää, millaisista hienovaraisista käytännöistä naisten syrjiminen koostuu.

Yritysmaailma ei iskenyt

Susan on työskennellyt koko uransa ajan kuukausipalkkaisena tutkijana. Hän arvostaakin Kauppakorkeakoulun Organisaatiot ja johtaminen -aineen tapaa järjestää tutkijoilleen pitkäaikaista rahoitusta. Susanin ei ole tehnyt mieli yritysmaailmaan töihin.

”Minua ei sitten kuitenkaan kiinnostanut yritysmaailma, sillä omat arvoni ovat ristiriidassa sen kanssa.”

Kauppakorkeakoulu ja naisnäkökulma ei ole tavallinen yhdistelmä.
”Tämä onkin hedelmällinen ristiriita tutkimuksen kannalta. Kriittisestä tutkimuksesta löytyy vaihtoehtoisia näkökulmia tälle maailmalle, jossa talous ja raha ovat niin suuressa roolissa. Sen tutkiminen on myös tärkeää.”

Tutkijanurassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Susan myöntää, että tutkijan palkat ovat pieniä, mikä välillä harmittaa verratessa tuloja esimerkiksi yrityksissä työskenteleviin ystäviin.

”Tästä tulee helposti myös olo, että tutkijan työtä ei arvosteta, vaikka yhteiskunnallisesti onkin tärkeää satsata tutkimukseen. Tietysti vapaus, joka tähän työhön liittyy, kompensoi rahaa.”

Tutkiminen ja naiseus

Susan kirjoittaa nyt väitöskirjaa naistutkijoiden identiteetistä. Naisia kohdellaan eri tavoin kuin miehiä, vaikka periaatteessa molemmat ovat tasa-arvoisia. Esimerkkejä Susan Meriläinen kertoo omasta elämästään: ”Tieteellisessä seminaarissa miehet esitellään niin, että heidän ansionsa kerrotaan. Minut taas esiteltiin kerran tutkijakollegoille: ”Tässä on laitoksen hyvä henki.” Kommentin esittäjä oli vieläpä hyvä kaverini ja hän halusi olla kohtelias mutta samalla hän mitätöi minut tutkijana. Naisen pyytäessä puheenvuoroa voidaan sanoa ”Hei, sinä kaunis nainen siellä!” Ensin nostetaan esiin naisena ja vasta sitten tutkijana.”

Naisen täytyy yhdistää työelämäänsä usein myös äitiyden tuomat ilot ja velvoitteet. ”En halua ajatella, että äitiys on vaikeuttanut tutkijan uralla etenemistä.”

Susan on ollut kaksi kertaa äitiyslomalla ja uskoo siihen, että vaikka asioita tekee vähän hitaammin, se ei kuitenkaan vaikuta lopputulokseen. ”Tutkijan työ on ihanteellista pienten lasten äidille. Siinä voi itse miettiä ja suunnitella aikataulunsa. Lapset laajentavat näkemystä arkielämästä, mikä auttaa tässä työssä.”

”Minäkin kuvittelin aikanani, että tutkimisessa on jotain salaisia juttuja, jotka pitää oppia. Luulin että tehdessään tarpeeksi paljon, tekee paremmin. Mutta ei tässä ole mitään niin salaista. Kysymykset, joita pohtii ovat kaikista tärkeimpiä.”

Jaana Majalahti / A4 Media Oy

Kuva: A4 Media Oy