Ilmaisena työjuhtana mainostoimistossa
Seksikkäällä mainostoimisto-alalla voi työllistyä suoraan työharjoittelun jälkeen, mutta varaudu paiskimaan töitä. Parikymppinen Maiju kertoo miltä tuntuu olla työharjoittelijana mainostoimistossa.
Oppimassa vai ilmaisena resurssina?
Maiju oli työharjoittelijana eräässä mainostoimistossa. Työtehtäviin kuului kaikkea skannaamisen ja mainosmateriaalien teon väliltä. Työharjoittelija teki mainosluonnoksia asiakasesityksiin ja jopa lopullisia lehtimainoksia. Vastuuta annettiin siis paljon. Työpäivät olivat pitkiä. ”Niin pitkiä kuin vain siedit tehdä. Usein oli pakko jäädä töihin kuuteen tai seitsemään. Keskimäärin päivät kestivät noin yhdeksän tuntia. Joitakin kertoja kuukaudessa jouduin jäämään töihin yötä myöten.”
Maiju uskoo vaativan työharjoittelun olevan yleinen käytäntö alalla. Työharjoittelijat ovat osa resursseja, joilla teetetään oikeita töitä. Maiju ihmetteleekin täyttä sitoutumisvaatimusta, vaikka harjoitteluajalta ei makseta edes palkkaa, joka riittäisi vuokraan.”Mutta suurin osa mainostoimiston ihmisistä suhtautui työharjoittelijaan vertaisinaan työntekijänä, ystävällisesti ja kannustavasti.” Työpaikalla oli kuitenkin myös stressaantuneita työntekijöitä, jotka purkivat paineensa keneen vain voivat. ”Varsinkin työn toivossa olevat harjoittelijat ovat hyviä kohteita, koska harvoin uskaltavat sanoa vastaan.”
Maiju sai harjoitteluajaltaan pientä korvausta. New Yorkissa saman alan työharjoittelussa ollut Maijun ystävä ei saanut palkaksi mitään ja päivät olivat usein 12 tuntisia. Häntä myös pyydettiin heti harjoittelun ensimmäisenä päivänä jäämään töihin koko yöksi. Jos haluaa saada työpaikan harjoittelun jälkeen, täytyy olla valmis tekemään töitä vähintään yhtä paljon kuin työpaikan todelliset työmyyrät. ”Vähemmälläkin voi päästä, mutta se koetaan usein motivaation puutteeksi ja työpaikka jäänee saamatta.”
Valtapeliä ja tiukkoja aikatauluja
Maiju ei itse saanut töitä työharjoittelun jälkeen eikä myöskään olisi ollut valmis toimistoon jäämään. Maiju halusi jatkaa koulunsa loppuun. Hän myös pettyi kokonaisilmapiiriin työpaikalla toimiston sisäisen valtapelin ja stressaantuneen ilmapiirin vuoksi. ”Toimiston tuottamat työt ja kampanjat eivät myöskään vastanneet omaa näkemystäni erinomaisesta suunnittelusta. Toivoisin, että tulevaisuuden työpaikkani olisi inspiroiva.”
Maiju oppi sen, että mainostoimistossa asioita työskennellään usein hirveällä tahdilla, kireässä ilmapiirissä ja laadun kustannuksella. Mutta oli työharjoittelusta myös hyötyä. Maiju rutinoitui työtehtäviin. Ja tutustui uusiin ihmisiin. ”En tiedä vaikuttaako harjoitteluni mainostoimistossa suoraan työllistymiseeni jatkossa, mutta oppimani asiat auttavat minua eteenpäin. En kuitenkaan aio hakea lähivuosina töitä suomalaisista mainostoimistoista, vaan haluan hakeutua kansainvälisempiin sekä design-orientoituneempiin ympyröihin.”
Teksti: Nina Rapo-Puustinen
Kommentit
Kukahan on keksinyt tuon melkein palkattomana työharjoittelun.
Kommentit
Juu tuttua arkipäivää, työharjoittelijan elämästä. Itsellänikin oli samanlaiset fiilikset kun viimeksi kävin työharjoittelua tekemässä. Varsinkin työkavereiden vinoilu voi olla stressaavaa.
Samat sävelet on muillakin aloilla….työn antajat käyttävät hyväkseen, kun on kerran mahdollisuus ja halvalla….
Aika roisia yleistystä mainosalasta. Työharjoittelusta ei mielestäni pitäisi maksaa palkkaa ollenkaan, työharjoittelija tulee oppimaan käytännön kautta. Oletus on, että harjoittelija on opiskelija, jolloin hän luonnollisesti saa normaalia opintotukea harjoittelun ajan. Jos harjoittelija osoittautuu todella hyväksi ja hänen tekemänsä työ on käyttökelpoista niin sitten pienestä korvauksesta voidaan neuvotella.
Kokemuksesta voin kertoa, että ainakin mainostoimistoihin kävelee usein todella nokkavia harjoittelijoita, jotka odottava pääsevänsä samantien creaamaan tv-kampanjaa tai luomaa uutta pakkausvisua asiakkaalle. Kaikki joutuvat aloittamaan perusjutuista, jos alalta ei ole olemassa mitään näyttöä.
Totta, työtahti on mainostoimistoissa kiireinen, mutta eikö se ole sitä joka paikassa? Kaikissa toimistoissa ei kuitenkaan tehdä hommia nopeasti laadun kustannuksella. Suomessakin on useita toimistoja, jossa panostetaan luovaan suunnitteluun ja huolelliseen toteuttamiseen. Hyvässä työilmapiirissä.
Taisi vain sattua vähän huonosti valittu harjoittelupaikka…ylitöiden teettäminen harjoittelijalla on muuten vastoin määräyksiä. Vastuun saaminen ja sitä kautta alalla tärkeiden työnäytteiden luulisi kuitenkin olevan positiivinen asia?
Ylitöiden teettäminen harjoittelijoilla on vastoin määräyksiä, mutta kuulemani mukaan harvinaisen yleistä. On tietysti ymmärrettävää, että töihin haluavat nuoret ovat valmiita suostumaan minkälaisiin työaikoihin tahansa. Toimistoille tämä taas voi merkitä huomattavia säästöjä. Mikäli toimisto on vähänkään varakkaampi, tällainen toiminta on kuitenkin mielestäni aika arveluttavaa…
Yhdyn täydestä sydämestäni nimimerkin ”alalla” kirjoitukseen itsekin mainostoimistossa työskentelevänä. Työtahti toki toimistoissa on kiivas, mutta alalle hakeutuneet ihmiset usein (en toki sano aina) tekevät töitä joka heitä todella kiinnostaa, ja se on osittain elämäntapa ja myös henkireikä, ei niinkään vain se paikka, jossa käydään tekemässä välttämätön jotta saadaan särvintä pöytään.
”Alalla”, läheskään joka paikassa ei saa harjoitteluajalla opintotukea. Tunnen ihmisiä, jotka ovat joutuneet ottamaan lainaa pelkästään sitä varten, että saisivat vuokransa maksettua palkattoman, mutta opiskeluun pakollisena kuuluvan harjoittelun aikana. Lisäksi mainosalalla kuten monilla muillakin aloilla, joilla töihin halukkaita olisi paljon, on usein käytännössä pakko tehdä palkattomia harjoitteluja töitä saadakseen opiskelujen ulkopuolellakin.
Asia on hankala myös toimiston kannalta. Suurin osa työharjoittelijoista ei suoraan sanoen ole ns. mistään kotoisin oikeita töitä ajatellen. Ja kokemusta on monista! On kaikenmaailman haihattelijoita, nenäkkäitä besserwissereitä ja innokkaita, mutta lahjattomia sählääjiä. Kuvitellaan, että kun osaa vähän piirtää/kirjoittaa ja keksii tosi creisejä ideoita on pätevä tulemaan mainostoimistoon suunnittelijaksi ja ottamaan vastuun satojen tuhansien eurojen tileistä…
Pitäisikö siis näille kaikille, jotka kuvittelevat tulevansa hakemaan helppoa rahaa kliffasta duunista ilman mitään lahjoja maksaa palkkaa harjoittelusta?
Missä paikassa ei saa opintoon kuuluvan harjoittelun ajalta opintotukea? Tilanne on kieltämättä ankea opiskelijalle, mutta ymmärrät kai pointtini?
Nykyaikana tosin mainostoimistoihin otetaan ihmiset työnäytteiden perusteella ja yleensä vaaditaan esim. tietokoneohjelmien täydellistä hallintaa sekä kokemusta painojen kanssa työskentelystä. Miksei tällaisille ihmisille voisi maksaa jonkinlaista korvausta, joka olisi jokatapauksessa vain pieni murto-osa alan ”oikeista” palkoista? Eli kaikenmaailman haihattelijat ja lahjattomat piirustelijat eivät todellakaan pääse tänä päivänä minne tahansa työharjoitteluun.
Kyllä meille pääsee työharjoitteluun alan koulusta ilman työnäytteitäkin, eihän voi olettaa, että ensi kertaa alaan tutustuvalla opiskelijalla on työnäytteitä? Oletus on, että jos on alaa opiskellut, osaa luonnollisesti käyttää koneita. Harvoin harjoittelijat tekevät kuitenkaan täysipäiväisesti asiakkaalta laskutettavaa työtä, ainakaan jos harjoittelee esim. copyksi. Siinä pitäisi kuitenkin olla aika tavalla näkemystä ja tietoa asiakkaan bisneksestä.
Olen itse tehnyt joskus aikoinani 6 kk tätä ns. ilmaista työtä mainostoimistosta ja pääsin sen ansiosta töihin saman tien. Mielestäni se kannatti. Sain toki harjoittelun
ajan opintotukea eli en joutunut mitenkään itse rahoittamaan harjoittelua.
Jotenkin musta on ihmeellinen ajatus se, että harjoittelusta pitäisi automaattisesti maksaa jotain. Yleensä harjoittelijat ovat enemmän rasite, koska jollain täytyy olla aikaa opasta ja neuvoa ja työllistää tätä harjoittelijaa.
Alalla olevilla on mielestäni todella vanhat ja kyykyttävät asenteet ja se NÄKYY käytännön työn opiskelijan ohjauksessa. Todella otolliset kasvualustat työpaikkakiusaamiselle. Miksi puu- ja metalli-alalla saadaan kunnon korvausta harjoittelusta? Sanokaa se!
Harjoittelijoita on moneen junaan..kaikilla ei ole todellakaan alan vaatimia ominaisuuksia, ja ohjaavalta työntekijältä/työnantajalta kuluu huomattava määrä ylimääräistä aikaa opettamiseen ja valvomiseen. Tuolloin lienee kohtuullista, että harjoitteluajalta työnantjan ei tarvitse maksaan harjoittleijalle korvausta.
Useimmissa harjoittelupaikoissa työajat ja -olot ovat ohjeiden mukaiset ja tuolloin siitä hyötyvät sekä työnantaja että harjoittelija.
Itse olin harjoittelemassa ison konsernin tietohallinnossa. Sain kunnon palkkaa ja työkaverit olivat kannustavia ja pitivät vertaisenaan, vaikken varmasti osannut kaikkia työtehtäviä yhtä hyvin. Aina sain myös apua tarvittaessa ilman vinoiluja jne.
Palkaton työ ja vittuilut päälle kuulostaa erittäin motivoivalta 😐
Kyykytetään , kyykytetään ja vaaditaan heti täyttä ammattilaisuutta . Ovatko jo tavalliset kansalaiset menneet mukaan tähän veemäiseen ajatteluun . Tämä nykyinen työelämä ja koko maailma on ihan peestä. Harva ihminen enää kykenee näihin kuivioihin ja on ns. hyväksytty kansalainen. Ihmisestä revitään irti kaikki ja mieluummin ilmaiseksi. JA kansa menee mukaan tähän ajatteluun ???? Emmehän me mitään mahda enää sille mitä jopa ensimmäisessä työpaikassaan olevalta vaaditaan , otetaan vaan luulot pois ja mehut irti ja jos ei kestä ei kun potku persuuksiin !!
Vaihtakaa alaa.
Hoiva- ja metallialalla on paljon tekemätöntä työtä.
Pakko vielä kommentoida tuota ”vanhat ja kyykyttävät asenteet” läppää. Mielestäni meillä suhtaudutaan harjoittelijoihin hyvin positiivisesti ja kannustavasti, käytännössä työtahti on kuitenkin niin nopea, että jatkuva kädestä pitäen näyttäminen ei vain onnistu.
Ala on suosisittu ja siksi tänne on tulossa jatkuvasti paljon harjoittelijoita. Siksi ei myöskään tarvitse maksaa harjoittelusta, tulijoita on muutenkin. Ja kun heistä vielä harva on oikeasti kykenevä tekemään tätä työtä, niin on vielä vähemmän syitä maksaa. Pätevä harjoittelija, joka tekee ns. oikeaa työtä, ansaitsee pienen korvauksen. Mutta onhan hullua kuvitella saavansa normaalia palkkaa harjoittelutyöstä?
Kai joka paikassa palkka nousee kokemuksen ja näyttöjen myötä? Työsuhteeseen tulevillakin on yleensä kolmen kuukauden koeaika, jolta palkka saattaa olla pienempi. Ja sitten harkkareille pitäisi maksaa palkkaa…? Ei mahdu mun päähän tällainen ajatusmaailma. Palkka ja työpaikka ansaitaan, ei se ole mikään automaatio siitä, että opiskelee alaa…
Tässä vielä malliksi yksi harjoittelijahakemus, joka on hyvin tyypillinen.
”Mainostoimisto W.Steinmannille avautuu AD-assistentti-harjoittelijan paikka. Haemme henkilöä jolla on vankka kokemus alan yleisistä taitto- ja kuvankäsittelyohjelmista sekä visuaalista silmää. Lisätietoja toimistostamme voit katsoa sivuiltamme http://www.steinmann.fi
Tiedustelut ja hakemukset voi laittaa osoitteeseen: juri@steinmann.fi”.
Eli nykyharjoittelijoiden tulee olla aika ässiä koneiden käytössä.
Haiskahtaa, että Steinmannilla olisi palkkaakin tarjota, ja kyseessä ei ole työharjoittelu yleisesti, vaan nimenomaan tiettyyn toimeen, joten toki tuollaiset vaatimuksetkin täytyy olla. Ei sentään vaadita vankkaa työkokemusta vaan kokemusta yleisistä taitto- ja kuvankäsittelyohjelmista, siinä on vissi ero.
En ole kyllä koskaan kuullut, että mihinkään haettaisiin PALKATONTA harjoittelijaa ihan rekryilmoituksella…taitaa mennä puurot ja vellit sekaisin. Mutta tosiaan, sinne metallialalle voi mennä, jos asiat on paremmin. Tässä nyt hakemalla haetaan kritiikkiä yhden kokemuksen perusteella. Ehkä aloittaja valitsi vain huonon toimiston?
Kuulemani mukaan elokuva-alalla harjoittelijoiden käyttö on vielä nuivempaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että työnteosta ja tuloksen aikaansaamisesta tulee aina maksaa palkka tekijälle, olipa ao. harjoittelemassa tai muu. Muuten, mainonta ei ole vain tietokoneen ja taitto-ohjelmien käyttöä, nämä ovat vain pelkkää tekniikka ja teknistä osaamista. Mainonta ei myöskään ole taidetta visuaalisesta ilmaisustaan huolimatta. Ette siis ole piirtelemässä tai kirjoittamassa. Avainasia on markkinointi, paneutukaa siihen ja panostakaa siihen, ymmärtäkää koko toiminnan ja mainonnan tekemisen syvin ydin. Vain kehittyneen markkinointiajattelun kautta voi syntyä vaikuttavaa, tuloksia tuovaa laadukasta mainontaa.
Minunkin mielestäni harjoittelijalle tulisi maksaa, mikäli hänen työstään laskutetaan asiakkaalta. Kyllähän harjoittelijoille toisinaan annetaan pientä korvausta, mutta se on usein isoissakin toimistoissa luokkaa 2 euroa tunti. Kun asiakkaalta silti veloitetaan normaalia liksaa, toimistolle jää hyvät rahat käteen…
Maailma nyt vain ei ole täysin tasa-arvoinen paikka. Get used to it. Selittäkää joku, miksi pienellä panostuksella ja vähäisillä taidoilla pitäisi saada kunnon liksaa? Harjoittelu on opiskelua, ei työtä.
Samaa mieltä edellisen kanssa..
On se kumma kun ikäiseni tyypit odottaa pääsevänsä kaikesta helpolla.. Tosiasia on, että tietty määrä paskaa pitää sietää niskaansa, jotta saisi minkä tahansa alan työkokemukselle edes jotain pohjaa.. Kun kokemusta alkaa olla voi alkaa myös vaatimaan sen mukaisesti itselleen esimerkiksi parempaa liksaa.. Mutta tämäkin on tosiaan tehtävä itse; ei sun etuja jumalauta kukaan muu aja, jos et sitten itse.. Ei varmasti löydy työnantajaa, joka ihan suosiolla alkaa sulle enempi rahaa työstäsi ilma mitään perusteita tyrkyttää..
Harjoittelu kuuluu osana koulutukseen, eikä siitä mielestäni tarvitse maksaa palkkaa.. Helpommalla firmat pääsisivät, kun ei tarttis muiden työntekijöiden harjoittelijoiden perään katsoa ja niitä neuvoa..
Mainio asia kuitenkin on, että tästä huolimatta yritykset harjoittelijoita ottavat (onhan se monesti ilmaista työvoimaa), sillä se antaa kuitenkin nuorille paljon..
Itse suoritin koulutukseeni kuuluvan valvotun harjoittelun isossa konsernissa, jota kukaan suomalainen ei voi olla nimeltään tuntematta.. Tämän tein ilmaiseksi, pitkillä päivillä ja täysin mielelläni.. Miksi yrityksen olisi pitänyt maksaa minulle palkkaa, kun minulla ei minkäänlaista aiempaa kokemusta vastaavista työhommista ollut..
Saldona ilmaisena työvoimana olosta sain tärkeitä kontakteja ja kiitettävän työtodistuksen, joka auttaa raivaamaan ammatillisesti tietä eteenpäin.. Seuraavana kesänä menin kesätöihin kilpailevaan konserniin ja palkkakin oli hyvä..
Kesäkuussa 2006 sitten ammattiini valmistuin, kaksi kk työttömänä olin ja töihin erääseen suureen firmaan.. Suuri etu oli juurikin aiemmista työpaikoistani ja saamastani työkokemuksesta.. Nyt olen työskennellyt täällä puoli vuotta, kirjoitin juuri sopimukseeni vuoden verran jatkoa ja palkankorotuksenkin olen jo kertaalleen 4kk:n työssäolon ja perehdyttämisen jälkeen pyytänyt ja saanut..
Mikään pakko ei kenenkään ole ilmaiseksi hommia paiskia tai pitkiä päiviä tehdä.. Järjenkäyttö sallittua…
Voi itku ja nyyhky: keskimäärin 9 tunnin työpäiviä. Hui kamalaa!
Olen erään lehden toimituspäällikkö, teen tuon tuostakin yli 15 tunnin päiviä, eikä se häiritse minua – satun pitämään työstäni. Jutun haastateltavalta ja muutamilta kommentoijilta toivoisi hieman suhteellisuudentajua.
Mun mielestä se on suhteellisuudentajun puutetta, jos työharjottelijaa pidetään palkatta töissä yli 8-9 tuntia päivittäin. Eri asia tietenkin on, jos työharjottelija haluaa tehdä näin esim. työtehtävien kiinnostavuuden vuoksi. Usein suurin osa harkkareiden töistä koostuu kuitenkin ns. hanttihommista, joiden ohella tietenkin tulee nähtyä yhtä sun toista.
Toim. Huom. muistuttaisin myös, että monet harkkarit käyvät koulua työn ohella, joten 15-tuntisen päivän jälkeen voisi sinustakin tuntua raskaalta siirtyä koulutehtävien ääreen…
Kaks piippunen juttu… itse sanoisin että hyvälle harjottelijalle maksaisin mieluusti nimellistä palkkaa niin että edes perus asumis- ja matkustusmenot hoituisivat… opiskelijoilla on muutenkin todella niukkaa niin tuntuu että on väärä kohdeyleisö hyväksikäytölle. Huonoa harjottelijaa kun ei tarvitse pitää hommia hidastamassa ja tosiaan valinnan varaa on enemmän kun tarpeeksi. Joten turha on väittää etteikö tuottelijaasti ohjattu harjottelija tahko oikeesti rahaa kassaan!
Esimerkkinä tunnen erään suunnitelutoimiston Direktöörin joka pyörittää lafkaansa 85% harjottelijoilla – itse viilaa ja pitää huolta et toisesta päästä tuleva tavara on standardien mukasta. Mitään palkkaus aikeita hänellä ei tunnu olevan – vuodesta toiseen näkyy pulju pyörivän niin että ei tarvii rahasta huolehtia kun ei maksa palkkaakaan kuin itselleen. Harjottelijat saavat rupuisen kokemuksen ja Direktööri ilmasta työvoimaa ja silmän ruokaa – 99%sesti valikoi hyvän näkösiä mimmejä harjottelemaan.
Itse olen ruohon juuritasolta alottanut mutta eipä onneksi ole koskaan ilmatteeks joutunu tekemään – taitaa olla ajat muuttuneet kymmenessä vuodessa aikas paljon… liikaa koulutetaan alalle kaiken maailman media-assistentteja ja kaikki kuvittelee saavansa paikan jostain tyylii PHSltä – todellisuudessa varmaan joku 4% saa oikeesti hyvän työn alalta ja loput päätyvä Prisman tms. kassalle.
”Voi itku ja nyyhky: keskimäärin 9 tunnin työpäiviä. Hui kamalaa!
Olen erään lehden toimituspäällikkö, teen tuon tuostakin yli 15 tunnin päiviä, eikä se häiritse minua – satun pitämään työstäni. Jutun haastateltavalta ja muutamilta kommentoijilta toivoisi hieman suhteellisuudentajua.”
Itsepä olet osasi valinnut – minua eivät kiinnosta 15 tunnin työpäivät, itselläni kun on muutakin elämää. Miksi kaikkien ihmisten pitäisi nauttia 15 tunnin työpäivistä ja ennen kaikkea miksi sen pitäisi olla kohtuullista? On kai ihmisellä oikeus omaankin aikaan, aikaan perheelle, ystäville, harrastuksille, kodinhoidolle…Minulle ainakin 8-9 tuntia töitä päivässä riittää hyvin ja pidän kohtuuttomana jatkuvaa ylitöiden vaatimista. Välillä toki voin joustaa, mutta kyllä jossain menee raja.
Vihamielisyys alalla ainakin näkyy pesineen, jos vastaajia on uskominen.
Palkka-asiaan on tartuttu hanakasti, mutta ihan kuin monelta olisi jäänyt lukematta ajatuksella alkuperäinen teksti. ”Maiju ihmetteleekin täyttä sitoutumisvaatimusta, vaikka harjoitteluajalta ei makseta edes palkkaa, joka riittäisi vuokraan.” Ei tämä minusta vielä ole läheskään täyden palkan perään haikailua.
Työstä voi pitää ja siihen voi sitoutua työaikalakienkin puitteissa. Useimmilla meistä on kuitenkin muutakin elämää, josta myös pitää. Se on ihan normaalia ja jopa tervettä.
Mainosalalla näyttäisi tapahtuneen melkoinen moka. On alettu ottamaan vastaan asiakkailta töitä, joista ei suoriuduta inhimillisissä rajoissa. Kilpailu asiakkaista ja taistelu parhaista työpaikoista on mennyt niin kovaksi, että ajan myötä tätä kaikkea on alettu pitämään hyväksyttävänä käytäntönä. Hampaat irvessä, ainoa elämä työlle uhraten osoitellaan sormilla heikompia ja yritetään näin saada oma kruunu kiiltämään.
Hyi hyi ja voi voi.
Omaan koulutukseen ei harjoittelu kuulu pakollisena, mutta alan työkokemus on lähes välttämätöntä valmistumisen jälkeiselle työllistymiselle. Itse olen ollut ”harjoittelijana” eräässä suuressa pörssiyrityksessä. Luonnollisestikaan en osaa työtehtäviä yhtä hyvin kuin pitkään alalla toimineet. Työtoverini kuitenkin opastavat ja kouluttavat tarvittaessa. Alusta asti (aloitin kolme vuotta sitten kesällä, minkä jälkeen olen tehnyt töitä jaksoissa) olen saanut opiskelijayhdistykseni suosittelemaa palkkaa. Ilmaiseksi ei tulisi mieleenkään tehdä töitä.
Monella täällä kirjoittavalla tuntuu olevan käsitys, että kopiointi yms. toimistoaskareet eivät ole korvauksenarvoista työtä. Ainakaan mainosalalla. Tosiasia on kuitenkin, että jos kopioimaan ja kahvia keittämään palkkaa esimerkiksi toimistoassistentin, joutuu hänellekin maksamaan. Miksi siis harjoittelijalle ei? Kopiointi oletettavasti kuitenkin onnistuu ilman apua.
Monet yritykset maksavat harjoittelijoille palkkaa. Tällä tavalla he vahvistavat mainettaan lahjakkaiden opiskelijoiden eli tulevien työntekijöiden silmissä. Luonnollisesti arvostettu työnantaja käärii valmistuneiden joukosta kermat päältä. Uskallan väittää, että monet hyvin koulutetut vastavalmistuneet ovat työssään muutaman ensimmäisen työssäolovuoden jälkeen parempia kuin osa vanhasta ja uusia tulokkaita pelkäävästä henkilöstöstä. Nokkavia lahjattomia harkoittelijoita saattaa tietysti mahtua joukkoon.
Kukahan on keksinyt tuon melkein palkattomana työharjoittelun.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous