Kirjailija ja tutkija: Naisen löydettävä uusi uljas itsetunto

1900-luku oli muutoksen aikaa suomalaiselle naiselle. Saatiin äänioikeus, tasa-arvolaki ja kotona tehty väkisinmakaus tunnustettiin raiskaukseksi. Nyt kun kolme naista on vahvoilla presidentiksi, voi tietysti kysyä, mitä nainen voi vielä 2000-luvulla saavuttaa?
”Onhan siinä hyvä suunta, mutta naisen pitää myös muistaa äänestää”, sanoo Lapin yliopiston naistutkimuksen amanuenssi Mervi Kutuniva. Kärsämäeltä lähtenyt, nykyään rovaniemeläistynyt tutkija tekee väitöskirjaa vanhoillislestadiolaisesta äitiydestä ja ehdottaakin, että 2000-luvulla kotiäitiydestä voisi maksaa palkkaa:
”Sellainen systeemi olisi hieno. Äideiltä, joilla on kaksitoista lasta, jää työelämä katkonaiseksi.”

Toinen, mihin Kutuniva paneutuisi, on pätkätyö ja sen mukana tuleva epävarmuus. Nykynainen suostuu miltei mihin tahansa, koska vallalla on mielikuva ”kaikkeen pystyvästä naisesta”. Tutkijan mielestä se on kupla:
”Voima on naisissa, mutta tosiasiassa nainen ei valita. Eikä siihen tasa-arvoisuuden harhaan pidä tuudittautua.”

Kutuniva moittii mielikuvaa tehopakkaus-naisesta osittain vääristyneeksi. ”Mediassa voisi tuoda enemmän esille naisen arkea”, hän sanoo.

Joensuussa asuva kirjailija ja kolumnisti Tuula-Liina Varis yhtyy edelliseen puhujaan, vaikka tietämättään:
”Menestyminen työelämässä vain lisää naisen taakkaa, koska hänelle edelleen jää kodin hoitaminen. Sitten on se, mitä minä kutsun kolmanneksi työpäiväksi, eli naisen pitää vielä pitää huolta omasta ulkonäöstään.”

Varis julkaisi viime vuonna sukutarinan voimakkaista Palosen sisaruksista, jotka tekevät ja päättävät miestenkin edestä. Maan päällä yksi paikka on -teoksessa siskot ovat rautaa. Kirjailija sanoo, ettei naisen merkitys ole vähentynyt 2000-luvun koittaessa, päinvastoin:

”Merkitys kasvaa koko ajan, vaikka naisen viime vuosisadalla on täytynyt olla kaksi kertaa fiksumpi kuin miehen päästäkseen johtavaan asemaan. Maailmassa tarvitaan käytännöllistä tippaleipä-ajattelua. Miehisellä suoralla aggressiolla ei ratkaista maapallon ongelmia.”

”Mutta naiset ovat hirveän kovilla, ja siksi tulevaisuudessa täytyy kehittää uutta itseluottamusta. Naiset eivät tule kestämään tätä kolmatta työpäivää”, Varis ennustaa ja perustelee: ”Ei ainoastaan ulkoista valtaan pyrkimistä, vaan aitoa itseluottamusta. Naisen ei pidä haluta valtaa, vaan vaikutusmahdollisuuksia.”

Uusi uljas itseluottamus syntyy suoralla puheella, mutta tarpeen vaatiessa siskot voinevat taas radikalisoitua, vaikkei rintsikoita poltettaisikaan: ”Samanaikaisesti kun naiset ovat tulleet esille, vaikuttaa hirveän voimakkaasti nukkenainen-trendi. Pitäisi korostaa asioita, joilla todella on merkitystä.”

Tämän jutun ilmestymispäivänä 3. tammikuuta kirjailija Varis lienee herännyt uuteen työpäivään melko tyynenä: ”Vuosituhannen vaihde ei herätä minussa kauhua tai pelkoa, paitsi maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Minä aion kirjoittaa 2000-luvulla, totta kai, aion kirjoittaa niin kauan kuin suinkin kykenen.”

Tutkijamme Lapissa suhtautuu alkaneeseen vuosituhanteen yhtä rauhallisesti kuin kirjailija, ja mikäs ihme se on; he ovat molemmat aikuisia naisia, mutta myös oman uransa sankareita: ”Minulla on 3-vuotias tyttö, joka on mun elämän pieni onnensiru. Toinen tärkeä asia on väitöskirja. Olen iloinen, että minulle on annettu tilaisuus tehdä tätä tutkimusta. Tavoitteeni uudella vuosituhannella on arkinen: että saisi tehdä töitä.”

Pilvi Kallio / A4 Media Oy

Kuva: A4 Photo