Kumisaappailla miljonääriksi?

Vähissä alkavat olla ne hetket, jolloin joku ei jossain tuutissa kailottaisi pörssiasioista. Sijoittajaguruksi nimetyn ekonomi Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin -teoksenkin uusi painos näki päivänvalon tänä vuonna. Sen julkaiseminen saattaa olla yksi merkki siitä, että pitempi kurssilasku on alkamassa.
”Nousun päättymisvaihe alkaa olla lähellä, kun ”kaikki” puhuvat pörssiasioista ja sijoittavat pörssiosakkeisiin. Suuria kauppoja tehdään aiempaan verrattuna huikeisiin kursseihin, kehitys vaikuttaa ruusuiselta, eikä pörssikurssien nousulle näytä olevan mitään rajaa. Uusia pörssimiljonäärejä putkahtaa julkisuteen.”

Saarion kirja on mielenkiintoista luettavaa myös sellaiselle, josta EU-lainsäädäntö ja paikallinen puhelinyhtiö eivät vielä ole tehneet pörssisijoittajaa. Teoksen sivuilta kun selviää, minkälaisia ajatuksia viljelevät ihmiset, jotka saavat rahan tulemaan rahan luo.

Valtameren takaa löytyy yhdellä dollarilla miljonääreiksi itsensä sijoittaneita henkilöitä. Ja ehkä sinunkin naapurissasi asuu ihminen, joka aikoinaan osti tonnilla Nokian osakkeita, koska arveli, että kumisaapasteollisuus on tulevaisuuden ala. Jos tuo sijoitus tapahtui vuonna 1959, on se nyt kasvanut yli neljätuhattakertaiseksi eli yli neljään miljoonaan markkaan.

Vaan jos sitä tuhannen markan alkupanosta ei ole niin sitä ei ole, vaikka kuinka tekisi mieli haluta miljonääriksi. Jos pitää maksaa vuokraa, asuntolainaa, autoa, ruokapöytään broilerin koipireisiä, lapselle vaippoja ja vähän iäkkäämmälle pokemoneja, niin mikä noista hankinnoista jätetään tekemättä, jotta päästään sijoittamaan se tonni?

Tähän Seppo Saario ei vastaa, eikä tietysti voikaan. Jossain telkkarin ajankohtaisohjelmassa osakejonossa seissyt nainen sen sijaan vastasi, että hän on ryhtynyt tekemään lisätöitä, jotta saisi rahaa sijoittamiseen. Naisen valitsema jono johti muuten Saunalahden serveriin.

Suomalainen pitää rahojaan pankkitilillä ja rakastaa lottoamista. Nämä molemmat tavat ovat vähintään kyseenalaisia, sanoo Saario. Vaurastuminen pörssiosakkeilla kun perustuu sekä talouden kasvuun että omaan tietoon. Lotossa taas puhtaaseen tuuriin.

Todellisuuden tajun katoamista on mahdollista seurata aivan läheltä esimerkiksi Helsingin suurissa taidehuutokaupoissa. Eikö tunnu järjettömältä, että taulusta, jonka arvoksi asiantuntijat ovat arvioineet 60 000 markkaa, maksetaan ankaran taistelun jälkeen 520 000 markkaa? Aivan samalla tavoin pörssiosakkeiden arvot kipuavat pilviin, kun tunne voittaa järjen.”

Hämmentävää muuten on, että yksi Suomen joutuisimmin ja vähimmin kustannuksin kasvaneista aloista ei ole ensinkään saanut sijoittajia pissaamaan innosta hihkuen housuunsa. Ala, jonka asiakasmäärä on voimakkaasti lisääntynyt samaan aikaan kuin sen kulut ovat voimakkaasti vähentyneet. Ala, jossa Suomessa on aina oltu kansainvälisen kehityksen kärjessä. Ala, joka tarjoaa myös informaatioteknologisia kokonaisratkaisuja loppukäyttäjälle.

Nimittäin kirjastot. Jos esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginkirjasto olisi pörssiyhtiö, tuskin eräs sen kirjastonhoitaja olisi palkatta vapaa-aikanaan koonnut vähintään Yahoon veroista linkkikokoelmaa asiakkaille ilmaiseksi tarjottavaksi. Ja tuskin tuommoisessa pörssiyhtiössä akateemisen loppututkinnon suorittaneen työntekijän alkupalkkakaan jäisi alle kahdeksan tuhannen markan.

Mutta kun raha puhuu niin se puhuu. Noita rahanpuhunnan alkeita ja jatko-opintoja tämä teos juuri tarjoaa, joten se sopii erinomaisesti humanistinkin käteen.

Gilbert Granholm / A4 Media Oy

Kuva: A4 Photo

Lainaukset kirjasta:
Seppo Saario: Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Kuudes, täysin uudistettu ja laajennettu painos. 357 s. WSOY 2000.