Työ ja raha

Kyösti Mäkimattila puhuu rahasta: ”Jouduimme elämään pelkistettyä elämää”

Laulaja Kyösti Mäkimattila tietää, miltä tuntuu, kun rahat eivät riitä. – Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, ettei onneen ole oikotietä.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Vesa Tyni, Istock, Kyösti Mäkimattilan Kotialbumi

Valtaosa Kyöstin työpäivistä kuluu autossa matkalla esiintymispaikoille.

Laulaja Kyösti Mäkimattila tietää, miltä tuntuu, kun rahat eivät riitä. – Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, ettei onneen ole oikotietä.

Köyhän ei kannata ostaa halpaa ja työ se on köyhän ainoa ylpeys.

Puutarhayrittäjävanhempien sananparret ärsyttivät Kyösti Mäkimattilaa lapsena. Nyt hän kasvattaa omia lapsiaan samoilla lausahduksilla.

– Hokemat ärsyttävät 15-, 13- ja 11-vuotiai­ta lapsiani taatusti yhtä paljon kuin minua aikanaan. Lapseni ovat monesti sanoneet, että kuulostan aivan papalta, eli omalta isältäni, kertoo äskettäin viidakon kuninkaaksi Olen julkkis… päästäkää minut pois! -kisassa kruunattu Kyösti.

Taloudellisesti niukkoina lapsuusvuosinaan Kyösti oppi senkin, että lautanen pitää syödä tyhjäksi eikä mitään heitetä pois, ennen kuin se on varmasti käytetty loppuun.

– Vanhempieni pieni puutarhayritys elätti viisihenkisen perheemme vaivoin. Mihinkään ylimääräiseen ei liiemmin ollut varaa, emmekä kaksoissiskoni ja veljeni kanssa saaneet juuri koskaan uusia vaatteita. Kasvihuoneiden keskellä oli siitä huolimatta hienoa varttua. Kasvoimme veljeni kanssa yli 190-senttisiksi kuulemma siksi, että söimme niin paljon apulantaa.

Valtaosa Kyöstin työpäivistä kuluu autossa matkalla esiintymispaikoille. – Laulujen kuljettaminen voisi kyllä olla edullisempaa puuhaa. Polttoaineiden hinnat ovat niin poskettomia, että se tekee pakollisesta autoilusta järjettömän menoerän.
”Laulujen kuljettaminen voisi kyllä olla edullisempaa puuhaa. Polttoaineiden hinnat ovat niin poskettomia, että se tekee pakollisesta autoilusta järjettömän menoerän.”

Taloudellisesti tukalan ajanjakson Kyösti koki myös ennen tangokuninkuuttaan.

Perhe asui tuolloin remonttia kaipaavassa vanhassa omakotitalossa, lapset olivat pieniä ja muusikon keikkakalenteri ammotti toisinaan tyhjyyttään.

– Jouduimme elämään todella pelkistettyä elämää, ja tilanteen kohentumiseen oli vaikea uskoa. Onneksi hyvä tuuri puuttui peliin ja minut kruunattiin tangokuninkaaksi. Tuntui hienolta, kun yhtäkkiä ei tarvinnutkaan enää elää niin, että aina oli viimeinen euro menossa.

Virtuaalivaluutta ei äkkirikastuttanut

Taloudellisesti tiukat elämänvaiheet ovat vaikuttaneet voimakkaasti Kyöstin kulutustottumuksiin.

– Olen jahkaaja, joka harkitsee jokaista ostopäätöstä pitkään ja hartaasti. Ylenpalttisesta fundeeraamisesta ja päätösten siirtämisestä ei kuitenkaan usein ole mitään hyötyä. Varovaisuudestani huolimatta minulla on silti aina ollut velkaa.

”Laulan vuodesta toiseen samoissa puvuissa.”

Joitakin ratkaisujaan Kyösti on joutunut katumaan, vaikka hän on rahankäyttäjänä harkitsevainen.

– Lähdin mukaan virtuaalivaluuttaan perustuvaan rahastotoimintaan, joka on osoittautunut melko huonoksi ratkaisuksi. Rahaa pitäisi laittaa jatkuvasti lisää, enkä haluaisi pistää rahastoon enää senttiäkään. Summa ei näytä kasvavan korkoa, eikä alun perin luvatuista 13 prosentin vuotuisista tuotoista näy merkkiä. Kuvittelin, että virtuaalivaluuttaan sijoittamalla olisin voinut kerryttää yritykseni kassaa muullakin tavalla kuin kuljettamalla lauluja auton kanssa paikasta toiseen, Kyösti kertoo.

– Olen joutunut kantapään kautta oppimaan, ettei onneen ole oikotietä. Nykyään sijoitan myös eläkerahastoon, vaikken usko, että pystyn koskaan jäämään eläkkeelle. Nykyinen eläkejärjestelmä on tuskin olemassa enää siinä vaiheessa, kun oma työni on tehty.

Kyösti kamppailee kuluttajana välttämättömien tarpeiden ja mielitekojen ristiaallokossa.

– Koko ihmiselo on tasapainottelua niiden välillä. En ole tuhlailevainen, mutten tiedä, voinko kutsua itseäni erityisen säästäväiseksikään, sillä omistan kaksi harrasteajoneuvoa, hienoja 1960-luvun Volvoja, ja isohkon kellokokoelman. Hankinnoillani on kuitenkin jälleenmyyntiarvo, joten saan halutessani myytyä ne taatusti eteenpäin.

Kymmenen litran keittokattila

Kulukuri on sana, jota Kyösti viljelee puheissaan. Se tarkoittaa sitä, että rahaa pitää tulla enemmän kuin sitä menee.

– Työtä tekemällä ei ehkä rikastu, mutta ainakin sillä tavoin voi huolehtia siitä, ettei hellan edusta vuoda. Jos tili painuu jatkuvasti miinukselle, omia kulutustottumuksia on syytä muuttaa.

Arjen menoista Kyöstin taloudessa nipistetään valmistamalla ruoat alusta pitäen itse. Kymmenen litran keittokattilasta saa koko perheelle ruoan edullisesti moneksi päiväksi.

”Haaveilen ravitsevista reissueväistä, jotka on pakattu kovan muovipakkauksen sijaan käärepaperiin. Vietän muusikkona 200 päivää vuodessa tien päällä, joten arvostan tienvarsikahviloita, jotka satsaavat terveelliseen ruokaan.”
”Haaveilen ravitsevista reissueväistä, jotka on pakattu kovan muovipakkauksen sijaan käärepaperiin. Vietän muusikkona 200 päivää vuodessa tien päällä, joten arvostan tienvarsikahviloita, jotka satsaavat terveelliseen ruokaan.”

– Emme käytä eineksiä ja leivomme paljon. Käymme kaupassa monta kertaa viikossa. Ostoskori maksaa satasen siitä huolimatta, että ostan alennettuja tuotteita. Suhtaudun varauksella tuotteiden viimeisiin käyttöpäivämääriin, luotan ennemminkin omaan haju- ja makuaistiini. Pyrkimykseni elää mahdollisimman simppeliä arkea saattaa ärsyttää perheen nuorisoa.

Kyöstille kelpaavat hyvin myös käytettyinä hankitut vaatteet ja tavarat.

– Laulan vuodesta toiseen samoissa puvuissa. Mitäpä niitä uusimaan, kun olen kerran ostanut hyvät. Olen nuoresta asti rakentanut tyylini kirpputoreilta. En voi sietää kertakäyttökulttuuria.

X