Työ ja raha

Miriam ja Sara tulivat vuosi sitten päiväkotityön perässä Suomeen – ”Espanjassa sanottiin, että suomalainen systeemi on paras”

Sara ja Miriam muuttivat Suomeen vuosi sitten Espanjasta. Varhaiskasvatuksen opettajia kiehtoo suomalainen opetusjärjestelmä ja seikkailu.

Teksti:
Tiia Kailaheimo
Kuvat:
Sampo Korhonen

Suomeen tulosta alkoi Miriamin uusi seikkailu.

Sara ja Miriam muuttivat Suomeen vuosi sitten Espanjasta. Varhaiskasvatuksen opettajia kiehtoo suomalainen opetusjärjestelmä ja seikkailu.

Lapset nukkuvat pienillä patjoilla pimeässä huoneessa. Sara polvistuu pienen lettipäisen tytön viereen ja alkaa kuiskia ja silitellä tätä hereille. Tyttö kääntää kylkeä. Sara siirtyy herättelemään viereisellä patjalla nukkuvaa poikaa ja laulaa hiljaa.

– Let’s go. Time to go.

Lettipäinen tyttö nousee unisena istumaan ja hieroo silmiään. Ylös päästyään tyttö ottaa pienen patjan toisesta päästä kiinni ja auttaa Saraa kantamaan patjan pinoon, jossa on toisia pieniä patjoja.

– Kiitos, kiitos, kiitos, Sara sanoo.

Sara Alvarez Gonzalez on Espanjasta Suomeen tullut varhaiskasvatuksen opettaja. Samoin on Miriam Lopez Gonzalez. He työskentelevät englanninkielisessä Pilke-päiväkodissa Lehtisaaressa yhdessä muiden espanjalaisten ja kreikkalaisten opettajien kanssa. Hankkeen taustalla on varhaiskasvatuksen työvoimapula Suomessa.

Sara ja Miriam tulivat molemmat Suomeen vuosi sitten. He olivat juuri valmistuneita kasvatustieteen maistereita, ja törmäsivät tahoillaan työpaikkailmoitukseen, joka rekrytoi varhaiskasvatuksen opettajia Suomeen.

– Etsin töitä Teneriffalta, mutta Espanjasta on vaikea löytää varhaiskasvatuksen töitä. Näin tämän tarjouksen, hain ja katsoin mitä tapahtuu. Sitten päädyin tänne, Sara kertoo.

Miriamin tilanne oli samankaltainen. Mikä kylmässä Pohjolassa sitten sai kaksikon kiinnostumaan niin paljon, että he halusivat muuttaa tänne?

– Eri kulttuuri, eri ympäristö, eri kieli. Tämä olisi uusi kokemus, uusi tapa ajatella ja toimia. Suomalaiset metodit varhaiskasvatuksessa ovat myös tunnettuja ja hyviä. Halusin tulla tänne kokemaan ne ja oppimaan, Miriam sanoo.

Sara vahvistaa väitteen.

– Espanjassa yliopistossa sanottiin, että suomalainen systeemi on paras.

”Lapsilla on vahva sana”

Ero tosiaan kuulostaa melkoiselta, kun Sara ja Miriam avaavat systeemien erilaisuutta maiden välillä.

Suomessa yhtä opettajaa kohden on 4–7 lasta riippuen lasten iästä. Espanjassa yhtä opettajaa kohden voi olla 30 lasta. Pienet ryhmäkoot mahdollistavat täällä yksilöllisemmän opetuksen.

– Voi ajatella enemmän lasta. Mitä hän tarvitsee tai haluaa, ja sitten opetella enemmän sitä, Miriam avaa.

– Meillä on tosi hyvä työyhteisö opettajien kesken. He ovat enemmän ystäviä kuin työkavereita, Sara (oik.) sanoo.

Suomalainen systeemi on ylipäänsä joustavampi.

– Täällä lapsilla on vapaus valita, mitä he haluavat oppia. Ennen projektin aloittamista saatan kysyä heiltä ”mistä haluatte oppia?” ja he saattavat vastata vaikka kasveista, Sara sanoo.

Miriam täydentää: – Lapsilla on vahva sana. He kertovat mitä haluavat ja toivovat.

Espanjassa aikainen opetus taas keskittyy opettamaan lukemista ja kirjoittamista 3–4-vuotiaille. Suomessa näitä opetellaan vasta koulun ensimmäisellä luokalla.

Hoiva-alan kiivas resurssi- ja palkkakeskustelu Suomessa ei ole Saralle ja Miriamille vieras.

– Varhaiskasvatus on kaiken oppimisen perusta. Teemme tärkeää työtä, kun opetamme tulevaisuutta. Tämä on ongelma, joka koskee koko opetusjärjestelmää ja kaikkia maita myös, Sara sanoo.

Kotimaastaan Sara ja Miriam ovat tuoneet työhön mukanaan lasten mielestä hassuja sanoja, kuten ”por favor” tai ”gracias”, ja lauluja.

– Jos lasta sattuu ja hän itkee, saatan laulaa tämän pienen riimin. Sitten lapsi nauraa sille ja häntä sattuu vähemmän, Sara sanoo hymyillen ja laulaa pipilaulua.

Joskus opettajat saattavat vaihtaa keskenään muutaman sanan espanjaksi, jolloin lapset katsovat heitä hämmästyneinä: ”tuo ei ollut suomea eikä englantia”.

Englanninkielisessä päiväkodissa lapset ovat monikielisiä.

”Kun tulee uusi lapsi, koitamme puhua alkuun suomea. Sitten lapsi opettaa myös meitä.”

Lasten suusta kuuluu äidinkielinä englantia, saksaa, espanjaakin. Saran ja Miriamin suomen kielen taito ei ole heidän mukaansa pakollista.

– Lapset oppivat nopeasti tuossa iässä, Miriam sanoo.

– Kun tulee uusi lapsi, koitamme puhua alkuun suomea. Sitten lapsi opettaa myös meitä, Sara naurahtaa.

Seura.fi: Huono palkka ajaa lastentarhanopettajat maailmalle – Tutkija: Ammattitaitoisin työvoima karkaa koulutusvientiyrityksiin

Täällä voisi olla onnellinen elämä, koti-ikävästä huolimatta

Kun Sara tuli Suomeen, kielimuuri aiheutti hämmennystä.

– Menin kauppaan ruokaostoksille ja kaikki oli suomeksi! Sara naurahtaa.

– Minulle oli shokki, että Suomessa ruokakaupat ovat auki joka päivä ja jotkut jopa 24 tuntia vuorokaudessa. Espanjassa ei todellakaan ole näin, Sara kertoo.

Miriam yllättyi puolestaan siitä, että talvipakkasella lapset pukevat paljon vaatetta päälle ja menevät ulos leikkimään.

– En tiennyt sitä, Miriam nauraa.

Kaksikko oli etukäteen kuullut stereotypian sisäänpäin kääntyneistä ja töykeistä suomalaisista. Heistä suomalaiset voivat olla alkuun pikemminkin ujoja, mutta kun heihin tutustuu tai heitä tarvitsee, he muuttuvat täysin.

”Kaipaan perhettäni ja ystäviä, mutta olen tosi onnellinen.”

Sara ja Miriam tapaavat vapaa-ajallaan suomalaisia kavereita, muuten Miriam tykkää suunnata töiden ulkopuolella kuntosalille. Sara taas pelaa videopelejä tai nauttii luonnosta.

– Ensin halusin työskennellä täällä vain vuoden, mutta nyt haluan jäädä pidemmäksi aikaa. En haluaisi laittaa mitään päättymispäivämäärää. Kaipaan perhettäni ja ystäviä, mutta olen tosi onnellinen täällä, Sara sanoo.

Joskus lapset pitävät aikuisista huolta

Lettipäinen tyttö keskeyttää Saran nykimällä tätä hihasta. Sara kumartuu tytön puoleen ja silittää tämän päätä. Tyttö kuiskuttaa jotain Saran korvaan.

– Lapsista tulee tosi läheisiä, Sara sanoo.

– Parasta on, kun lapset alkavat viihtyä seurassasi. Kun he saavat varmuutta jakaa kanssasi asioita, hymyilevät ja halaavat.

Sara kertoo, kuinka oli töissä allapäin hänen isoäitinsä nukuttua pois. Yksi lapsista kysyi, miksi Sara itkee. Sara kertoi tälle, että oli menettänyt itselleen rakkaan ihmisen.

Hetken kuluttua sama lapsi tuli uudestaan Saran luo ja antoi piirustuksen, jossa pieni hahmo pitää kädestä kiinni taivaalta kurkottavaa ihmistä.

– Hän tunsi tunteeni, ja halusi tehdä jotain parantaakseen mieltäni, Sara sanoo.

– He pitävät meistä huolta, summaa Miriam.

Lue myös: Kun näyttelijä Laura Ala-Ruona uupui opettajantyössään, pysähdys oli totaalinen: ”Kaaduin saappaat jalassa sohvalle”

X