Työ ja raha

Mitä käy vapaa-ajalle, kun ei ole työaikoja? Riikka, 38, lukee välillä työmeilejä öisin: ”En siksi, että on pakko, vaan siksi, että pystyn”

Johtajalla ei välttämättä ole tarkkaan määriteltyä työaikaa. Miten se vaikuttaa vapaa-aikaan? Goforen myyntijohtaja Riikka Vilminko-Heikkinen kertoo, mikä auttaa häntä palautumaan.

Teksti:
Piia Sainio 
Kuvat:
Sara Pihlaja, Riikka Vilminko-Heikkisen Kotialbumi

Riikka Vilminko-Heikkinen on ollut samassa työpaikassa kuusi vuotta. Myyntijohtajana hän aloitti kuukausi sitten.

Johtajalla ei välttämättä ole tarkkaan määriteltyä työaikaa. Miten se vaikuttaa vapaa-aikaan? Goforen myyntijohtaja Riikka Vilminko-Heikkinen kertoo, mikä auttaa häntä palautumaan.

Vaikka nimi ei ole kovin kaunis, järvi on. Suolijärveä kiertää polku, jota pitkin tamperelainen Riikka Vilminko-Heikkinen, 38, käy juoksemassa monta kertaa viikossa. Polku kulkee aivan järvenrannassa. Reitin varrella on kaksi kohtaa, joihin Riikka pysähtyy joka kerta katselemaan upeaa maisemaa.

Riikka on kahden lapsen äiti, joka työskentelee myyntijohtajana digitaalisia palveluita kehittävässä yrityksessä. Päivät kuluvat usein palavereissa, joko etänä tai työpaikalla. Eikä hälinä lapsiperheessä lopu siihen, kun työkone sulkeutuu. Juoksemisesta on tullut Riikalle tärkeä harrastus, koska lenkille lähtiessä äänimaisema muuttuu.

– Kun vedän juoksuvaatteet päälle ja oven kiinni takanani, huomaan, miten hiljaisuus laskeutuu ympärilleni. Kuulen tuulen huminaa puissa ja lintujen laulua. Hetki on meditatiivinen.

Säällä ei ole merkitystä, kunhan pukeutuu kelien mukaan.

– Sateessa on ihana juosta! Korona-aikaan olen yllättynyt siitä, miten paljon iloa voi saada vaikka sellaisesta kokemuksesta, että juostessa pisarat putoilevat kasvoille.

Välillä Riikka käy juoksemassa puolimaratonin ihan vain siksi, että näkisi, onko kehitystä tapahtunut. Iltalenkeistään hän ottaa datan talteen sykemittarillaan, muttei suhtaudu tietoon kovin vakavasti – vaikka sanookin olevansa luonteeltaan dataihminen. Hän on tehnyt väitöskirjankin datan hallinnasta.

– Juoksemisesta tulee minulle voimakas olo. Tuntuu, että pystyn mihin vain.

Riikka Vilminko-Heikkinen
– Juoksen aina omaa kehoa kuunnellen. Joinakin päivinä otan rauhallisemmin ja joskus taas juoksen kovaa, ja nautin siitä.

”Päätä, mihin oikeasti haluat käyttää aikasi – kaikkeen ei vain pysty”

Työasioita Riikka ei juostessaan mieti. Jos töissä on jotain isompaa ratkottavaa, hän työntää sen pois mielestään illaksi ja yöksi ja antaa mahdollisuuden alitajunnalle.

– Usein asiat selkiytyvät, kun niille antaa aikaa. Jos ratkaisemattomia työasioita hirveästi pyörittelee mielessään, ne saattavat mennä isommin solmuun, Riikka sanoo.

Johtajana hänet pysäyttää se, jos joku tiimiläisistä kertoo heräävänsä öisin pohtimaan työasioita.

– Kysyn aina ensin, miksi. Onko sinulla huolia? Ja yritän sanoa, että yöllä niitä ei kannata ratkoa. Silloin ongelmat näyttäytyvät kamalampina kuin ovatkaan.

Riikka luottaa siihen, että jokin ratkaisu löytyy aina. Ja joskus käy niin, että aika hoitaa.

– Energiaa kannattaa käyttää harkiten. Se pätee sekä vanhemmuuteen että työelämään. Päätä, mihin oikeasti haluat käyttää aikasi – kaikkeen ei vain pysty, ja se on inhimillistä.

Normaalista työviikosta Riikalla kuluu pari päivää etänä ja loput Helsingin ja Tampereen toimistoilla. Riikan työnantaja on Gofore Oyj, jolla on henkilöstöä yli 800. Gofore tunnetaan ennakkoluulottomasta yrityskulttuuristaan, ja se on palkittu Suomen parhaana työpaikkana vuonna 2017.

Mitä siellä sitten tehdään toisin? Ainakin turhia hierarkioita pyritään välttämään. Riikka melkeinpä hämmentyy kysymyksestä, paljonko hänellä on alaisia. Hän ei päivittäisessä työssään kiinnitä juuri huomiota siihen, kuka on missäkin asemassa. Töitä tehdään yhdessä. Mutta vastauk­sena kysymykseen: suoria alaisia Riikalla on 14.

– Olen etuoikeutettu, koska nautin työstäni. Minun ei tarvitse kärvistellä kahdeksaa tuntia ja odottaa vapaa-aikaa alkavaksi.

Hän pyrkii olemaan tiimiläisilleen hyvä esimerkki sen suhteen, että elämä kokonaisuudessaan on tärkeää, ei pelkästään työ. Jos vaikkapa lapsi on sairaana, se menee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun ohi.

Riikka Vilminko-Heikkinen Tampereen puolimaratonilla 2021. 
Äskettäin Riikka oli Tampereen puolimaratonilla ystävänsä kanssa. – Ehdimme hyvin vaihtaa kuulumiset, vaikka juoksimmekin hyvää vauhtia.

Meilejä voi lukea vaikka öisin – jos siltä tuntuu

Kun Riikka sai toisen lapsensa pari vuotta sitten, hän oli kotona puoli vuotta. Sen jälkeen puoliso jäi vauvan kanssa kotiin puoleksi vuodeksi.

– Puolisoni näkee tärkeäksi tukea sitä, että minulla on mahdollisuus samaan kuin hänelläkin. Hoidamme kaikki lapsiin liittyvät asiat puoliksi. Meillä on hyvin tasa-arvoinen vanhemmuus eikä niin, että toinen ottaisi perheessä vahvemman roolin.

Selkeää rajaa työajan ja vapaa-ajan välille Riikka ei kaipaa. Jos lapsi pitää viedä rokotukseen keskellä päivää, hän voi sen tehdä. Ja jos keskellä yötä huvittaa lukea parit työmeilit läpi, hän tekee sen.

– En lue meilejä yöllä siksi, että on pakko, vaan siksi, että pystyn. Se on vapautta. Minulla on kaksi pientä lasta ja vaativa työ. Siksi sillä on valtavan suuri merkitys, että minulla on vapaus tehdä asiat niin kuin haluan.

X