Työ ja raha

Näin alat helposti sijoittajaksi – 9 vinkkiä, joiden avulla rikastut

Sijoittamalla voi rikastua ilman, että tarvitsee seurata edes pörssiuutisia. Nämä 9 oivallusta sijoittamisesta auttavat sinutkin alkuun.

Teksti:
Taru Taipale
Kuvat:
Kari Hautala, Heli Hirvelä, Paula Kukkonen/Otavamedia, Istock

Asiantuntijan mukaan ajattelemme usein, että jos voi säästää vain pieniä summia, pitää välttää riskiä. Asia on päinvastoin. Pienille säästöille pitää hakea mahdollisimman suurta tuottoa.

Sijoittamalla voi rikastua ilman, että tarvitsee seurata edes pörssiuutisia. Nämä 9 oivallusta sijoittamisesta auttavat sinutkin alkuun.

Helsingin Kalliossa on myynnissä yksiö, jossa on näppärät neliöt. Asunnon ikkunoista aukeavat komeat maisemat yli Eläintarhanlahden.

Katselen asunto-ilmoituksia netistä ja mietin vuotta 2033. Lapseni on silloin 20-vuotias ja todennäköisesti muuttamassa kotoa – tänne jonnekin, ajattelen, kun selaan Helsingin kantakaupungissa myynnissä olevia pikkuasuntoja.

Toisella linjalla sijaitsevassa yksiössä on 36 neliötä, vaatehuone sekä pieni mutta toimiva keittiö. Taloyhtiössä on sauna. Asunto olisi juuri sopiva pojalleni, siis sitten, kun hän on 20. Täältä kävelisi yliopistolle vartissa. Kotiin tullessaan opiskelijapoikani voisi hakea perunoita torilta ja kalaa hallista ja mennä omaan kotiin kokkaamaan. Kotiin, joka on omilla rahoilla ostettu. Hintapyyntö asunnosta on 219 000 euroa.

Koska en voi tietää, mitä unelmani maksaa vuonna 2033, lienee viisainta alkaa varautua jo nyt.

Olen saanut idean alkaa säästää poikani tilille kuukausittain pieniä summia. Kun rahaa on kertynyt useampi satanen, ostan niillä osakkeita arvo-osuustilille, jonka olen avannut hänen nimiinsä.

Olen aloittanut jo, vaatimattomasti. Ostin vuosi sitten Sampoa hintaan 38,90 euroa. Totean hyvilläni, että osakkeen arvo tänään on 43,58 euroa. Osakesalkkua olisi nyt tarkoitus alkaa kasvattaa. Aion tavata sijoittamisen asiantuntijoita ja selvittää, mikä sijoittamisessa on oleellisinta.

Nyt on marraskuun alku. Annan itselleni kuukauden aikaa.

Emilia Kullas ja Taru Taipale miettivät, miten sijoittamalla voisi rikastua.
Toimittaja Taru Taipale (vas.) haluaa alkaa sijoittaa lastaan varten. Talouselämän päätoimittajan Emilia Kullaksen mielestä idea on loistava.

1. Sijoittamisen ei tarvitse muuttaa persoonaasi

Olenkohan sekaisin? Oikeasti mikään ei tunnu yhtä kaukaiselta ajatukselta kuin se, että kolmevuotiaani on aikuinen. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Aloittelemassa noin 20-vuotissuunnitelmaa.

Onkohan koko ajatus ihan suuruudenhullu? Herlinit ja Wahlroosit sijoittavat osakkeisiin ja omistavat suomalaisia pörssiyhtiöitä. Erkotkin. Minä olen kolmevuotiaan kurahousupojan äiti, joka haaveilee siitä, että pystyy sijoittamalla hankkimaan tälle pesämunan omistusasuntoa varten. Enkä edes seuraa pörssiuutisia.

– Ei tarvitsekaan, sanoo Emilia Kullas.

Emilia on Talouselämä-lehden päätoimittaja. Hän on myös kahden lapsen äiti ja kirjoittanut sijoitusoppaita naisille.

Tapaan Emilian Töölönlahdella Alma-talossa, jossa tehdään Talouselämän lisäksi muun muassa Kauppalehteä. Emilian mielestä talouslehtiä ei ole pakko lukea, jos sijoittajarooli ei tunnu omalta.

– Sijoittamisen ei tarvitse muuttaa persoonaasi, Emilia sanoo.

2. Älä seuraa sijoitustesi arvoja liian usein

Emilian neuvo on, että kun alat sijoittaa joko itselle tai lapselle, tee siitä tapa – mutta älä mieti sitä joka päivä tai edes joka viikko. Emilia katsoo omien lastensa rahastoja muutaman kerran vuodessa. Osakkeiden arvot heiluvat ylös ja alas, mutta pitkä sijoitusaika tasaa heiluntaa. Jos arvot menevätkin nyt alaspäin, jossain vaiheessa ne kääntyvät uudelleen ylös.

En siis voi tuudittautua siihen, että ostamieni Sammon osakkeiden arvo jatkaa nousuaan. Ne voivat myös menettää arvoaan. Mutta ainakin ymmärrän nyt, ettei niiden kanssa kannata hötkyillä, enkä säntää paniikissa myymään niitä, kun Yhdysvaltain presidentinvaalit saavat osakkeet hetkeksi halpenemaan.

Emilian mielestä osakkeet ovat ainoa järkevä kohde, kun säästää lapselle.

– Niihin kannattaa sijoittaa joko suoraan, osakerahaston kautta tai yhdistelemällä niin, että sijoitat ensin rahastoon ja sitten suoriin osakkeisiin, Emilia neuvoo.

3. Pieniä summia sijoittavan pitää olla ahne

Emilia kehottaa tarkistamaan asennettani riskinottoon.

– Ajattelemme usein, että jos voi säästää vain pieniä summia, pitää välttää riskiä. Asia on päinvastoin. Jos voit säästää 100 euroa kuussa, sinun pitääkin olla ahne. Pienille säästöille pitää hakea mahdollisimman suurta tuottoa.

Käy ilmi, että en ole yksin suunnitelmani kanssa. Moni nainen alkaa kuulemma miettiä sijoittamista ensimmäisen kerran, kun hänestä tulee äiti. Emilian mukaan se on luonnollista. Äitinä olet vastuussa toisesta ihmisestä.

– Me äidit haluamme turvata lastemme elämää, hän sanoo.

Niin. Haluan turvata lapselleni sellaisen elämän, jossa ei tarvitse koko ajan murehtia rahasta. Minulla sellaista elämää ei ole ollut.

4. Taitavaksi rahankäyttäjaksi voi oppia

Ostin ensimmäisen oman asuntoni seitsemän vuotta sitten, kun olin 36-vuotias. Olin onnekas, koska silloin pankit antoivat 100 prosenttia lainaa. Silti harmittaa, ettei minulla ollut pesämunaa. En ollut koskaan itsekään säästänyt omaa asuntoa varten.

Tai oikeastaan mitään varten. Lapsuudenkodissani ei opetettu mitään rahasta, koska rahaa ei ollut. Se oli varmaan ihan tyypillistä 1970-luvun Suomessa.

Päätän, että sen lisäksi, että pojallani on parikymppisenä säästöjä ensiasuntoa varten, hänellä on tietoa rahankäytöstä.

Muistelen lehtijuttua, jossa helsinkiläispoika kertoi sotkeneensa raha-asiansa erilaisilla pikavipeillä 17-vuotiaana. Nyt 21-vuotiaana hänellä on 25 000 euroa täysin turhaa velkaa. Summalla olisi lyhentänyt paljon asuntolainaa.

Sijoittamalla voi säästää esimerkiksi asuntoa varten.
Sijoittamalla voi säästää esimerkiksi asuntoa varten.

5. Opeta lapsille, että säästäminen on kivaa

Hyvästelen Emilian ja lähden kotiin laittamaan pojalleni ruokaa. Matkalla mietin, miten lapselle opetetaan talouden hallintaa.

Kysyn asiaa seuraavalla viikolla Danske Bankin ekonomistilta Henna Mikkoselta, joka miettii talousasioita työkseen ja jota olen saapunut tapaamaan oppiakseni sijoittamista käytännössä.

Henna yrittää opettaa omille lapsilleen, että säästäminen on kivaa ja että se mahdollistaa kivoja asioita tulevaisuudessa. Mutta edes ekonomisti ei ole tässä suhteessa täydellinen äiti. Lasten kanssa kyllä pannaan kolikoita perinteisesti säästöpossuun, joka viedään sitten tyhjennettäväksi talletusautomaattiin. Mutta silti.

– En ole kotona täysin onnistunut. Kahdeksanvuotias tyttäreni haluaisi käyttää kaikki rahat heti, Henna sanoo.

– Sitä vastoin viisivuotias poikani säästää helposti viidenkin viikon viikkorahat.

Hennan mielestä esimerkki kertoo siitä, että persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten ihminen sijoittaa. Hän muistelee itse olleensa juuri se lapsi, joka olisi halunnut tuhlata kaiken heti.

Minäkin olin. Olen edelleen tuhlaaja. Siksi on huojentavaa kuulla, että pitkäjänteisyyttä voi opetella.

6. Mieti ensin, miksi haluat sijoittaa

Henna ja minä käymme läpi laskelmia Danske Bankin pääkonttorin neuvotteluhuoneessa. Käytävän toisessa päässä on kaupankäyntisali, jossa kauluspaitoihin pukeutuneet analyytikot istuvat tietokoneidensa ääressä seuraamassa osakekursseja.

Henna kertoo, että historiallisesti osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 8–9 prosenttia vuodessa.

Jos sijoitan lapsilisän verran eli 100 euroa kuukaudessa sillä oletuksella, että sijoitukseni tuottavat keskimäärin 8 prosenttia vuodessa, saan 20 vuodessa kasaan 57 200 euroa.

Tosin tuotto ei tule osakemarkkinoilta tasaisesti vaan heilahdellen ja siitä vähennetään verot ja kulut, mutta jos säästäisin saman summan säästötilille nollakorolla, 20 vuodessa kasassa olisi 24 000 euroa. Ero on huima.

Ja 57 200 euroa on valtavasti rahaa, kun ottaa huomioon, että 100 euroa on keskituloiselle kohtalaisen pieni summa.

– Jos jotain edelleen hämmästelen, niin tätä korkoa korolle -efektiä, Henna sanoo.

Toisin sanoen mitä pidempi säästöaika, sitä suurempi osa summasta on tuottoa ja pienempi pääomaa. Paras tapa on siis sijoittaa säännöllisesti ja pitkään.

Hennan mukaan moni alkaa miettiä sijoittamista väärästä päästä: siitä, mitä rahastoja tai osakkeita kannattaa ostaa. Ensin pitäisi tehdä itselleen selväksi, miksi sijoittaa. Sen pohjalta mietitään sijoitusaika ja -tavoite. Suurin osa suomalaisista säästää kuulemma pahan päivän varalle.

7. Sijoittaminen on myös psykologiaa

Kotona avaan verkkopankin. Klik. Säästöt ja sijoitukset. Arvopaperisäilytys. Klik, klik, klik.

Siitä on nyt kolme viikkoa, kun päätin alkaa opetella sijoittamista. Olen ymmärtänyt, että sijoittamisessa tärkeintä on asettaa tavoite. Toiseksi tärkeintä on olla hötkyilemättä ja sijoittaa säännöllisesti. Emilia ja Henna ovat vakuuttaneet minut siitä, että tavallinen kurahousuäiti voi ja hänen kannattaa ryhtyä sijoittamaan.

Ruudulla näkyy pitkä lista pörssiyhtiöitä: Stockmannia, Tokmannia, Finnairia. Sampoa minulla jo on, joten sitä en nyt osta. Senkin olen oppinut, että kaikkia munia ei sijoittaessa kannata panna samaan koriin.

Etsin listalta Elisaa, joka on lehtitietojen mukaan hyvä osingonmaksaja. Klikkaan kohdasta Osta ja jätän tarjouksen ostaa 10 kappaletta Elisan osaketta kappalehintaan 28,95 euroa. Hinta on halventunut eilisestä. Jos tarjoamani hinta kelpaa markkinoille, osakkeet siirtyvät lapseni virtuaaliseen osakesalkkuun huomenna. Ja keväällä sinne siirtyvät Elisan omistajilleen maksamat osingot. Ne ovat ihan oikeaa rahaa.

Mutta mitä jos tulee pörssiromahdus ja osakesijoittajaäiti menettää kaikki lapselleen säästämänsä rahat? Mitä jos suunnitelmani ei olekaan hyvä vaan ihan tyhmä ja otan ihan turhia riskejä?

Sijoittaessa ei kannata olla turhan varovainen.
Sijoittaessa ei kannata olla turhan varovainen.

8. Pörssiromahduksia ei kannata pelätä

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen on perehtynyt sijoittamiseen sekä teoriassa että käytännössä. Vesan vastaus huoleeni on yllättävä: paitsi ettei pörssiromahduksia pidä pelätä, niitä suorastaan kannattaa toivoa. Kun kurssit laskevat, pörssissä on alennusmyynti eli osakkeita saa halvemmalla. Ja häviämisestäkin kuulemma oppii.

– Olen hävinnyt 100 000 euroa, että humps. Kreikan valtion lainoihin ja lähes kaikkiin listaamattomiin yrityksiin, joissa on ollut kavereita mukana, Vesa sanoo.

– Enää en sijoita niihin.

Mutta kun jokin sijoitus onnistuu, se tuntuu Vesan mukaan “jumalattoman hyvältä”. Kuuntelen Vesan innostunutta puhetta sijoittamisesta. Ehkä minäkin voisin suhtautua niin, että se on paitsi järkevää myös hauskaa?

Välillä Vesa vertaa sijoittamista maratonin juoksemiseen. Välillä hän tarinoi pojistaan, joille hän aikanaan avasi osakerahastot. Kun lapset täyttivät 18, hän vei rahat ja pojat pankkiin. Pojille avattiin ASP-tilit ensiasuntoja varten .

9. Kuka tahansa voi todellakin ryhtyä sijoittajaksi

Vesa sijoittaa ihan eri summilla kuin minä. Periaate on silti sama.

– Ajattele, että kuka tahansa voi ryhtyä omistajaksi, eikä siihen tarvita edes paljon rahaa. Kuka tahansa kolmevuotiaskin. Eikä tarvitse edes tehdä yhtiön eteen mitään. Yhtiön johtajisto tekee, hän sanoo.

Äskettäin Vesa oli Isossa Omenassa ostoksilla ja tajusi, että hänhän omistaa kauppakeskusta kiinteistösijoittaja Cityconin kautta. Oivallus teki iloiseksi.

Sijoittamisen ansiosta Vesa on nykyään niin varakas, että voisi lopettaa työnteon jos haluaisi.

– Olen nykyään henkisesti vapaa. Se tulee tietyn rahasumman jälkeen, hän sanoo.

Aina niin ei ole ollut. Vesa sai ensikokemuksensa sijoittamisesta 10-vuotiaana. Silloin hän auttoi isäänsä leikkaamaan osinkonkuponkeja pankkiyhtiöiden osakekirjoista.

Siitä se alkoi.

Lue myös:

Haaveissa upea koti, unelmien loma, taloudellinen vapaus – Pitäisikö sinunkin aloittaa sijoittaminen?

Naismainen sijoittaja

Pitääkö perintöä jättää? Kannattaako omaisuutta siirtää jälkipolville vai kuluttaa se itse?

X