Työ ja raha

Näin hoituu freelancetoimittajan työ

Teksti:
Anna.fi

Freelancetoimittajan työ on kuin läänintaiteilijalla. Vapaata, vapaata ja vapaata. Sanoohan sen jo nimikin. Vaikka joidenkin mielestä free ei tarkoitakaan tässä ammatissa vapaata vaan (lähes) ilmaista.

Näin hoituu freelancetoimittajan työ

Haluan tässä nyt oikaista muutamia freelancetoimittajan ammattiin liittyviä osin erheellisiä olettamuksia. Korjausten pontimena ei ole halu kertoa totuutta sinänsä, vaan palauttaa maanpinnalle kaikki vapaiksi toimittajiksi haluavat nuoret journalistinalut. Miettikää vielä!

1. Säästän rahaa, kun ei tarvitse ostaa fiksuja työ(toimisto)vaatteita.

Toteutuuko? Kyllä!

Työvaatteeni ovat maastohousut ja t-paita, keikoille puen fiksumpaa. Varsinaisia toimistovaatteita ei tarvita lainkaan. Mutta päinvastoin kuin kuulemma monet kollegani, minä en koskaan hillu pyjamassa työajalla.

2. Olen oman itseni herra. Kukaan ei huohota niskaani ja katso, jäänkö ylitöihin pidemmäksi aikaa kuin muut, vai lorvinko muuten vain.

Toteutuuko? Eipä oikeastaan.

No, ei kukaan huohota (ei tosin ole huohottanut missään kokeilemissani työpaikoissakaan), mutta oman itsensä herruus tästä on välillä kaukana. Asiakas on herra! Eli toimeksiantaja eli käytännössä se pomo, jonka niskaan huohotusta tällä tavalla muka pääsee karkuun. Njaah tavallaan olen kyllä vapaa ja voin toimitusjohtajitella itseäni, mutta henkinen herruus säilyy ostajalla eli asiakkaalla eli markkinavoimilla.

3. Voin kirjoittaa vain minua kiinnostavista aiheista.

Toteutuuko? No aika pitkälle kyllä.

-

Mutta eikös toimittajan kuulu olla kiinnostunut kaikista maailman aiheista joka tapauksessa? Käytännössä ei-niin-kiinnostavista aiheista on freenä helpompi kiinnostua, kun huomispäivän leipä on niin sanotusti innostuksen määrästä kiinni. Mutta silti, vaikka sydämeni kuinka palaisi eko-/kehitysmaa-/tasa-arvoaiheisiin, huomaan kumminkin kirjoittavani Kroppa kuntoon kesäksi -juttua.

4. Tienaan enemmän. Voin laskuttaa jutuista isoja summia ja kuluja ei ole nimeksikään.

Toteutuuko? Ei.

Verokarhu vie ison osan palkkioista edelleen, mutta suurin syöppö on yrittäjien pakollinen eläkevakuutusmaksu. Ja liekö sitten varmuutta siitäkään, että sieltä joskus sitä eläkettä saisin. Niin ja ne kulut! Auto vie hervottomat summat vuodessa. Juuri piti ostaa uudet renkaat ja kohta tuulilasi korjata. Puhelinlaskut ovat isot. Ja ohjelmistopaketit! Ja mitä teen, kun haastattelu sovitaan ravintolaan? Maksanko haastateltavan ruuat? Mistä saan korvauksen? Artisti maksaa.

5. Hallitsen omaa ajankäyttöäni. Voin nukkua myöhään ja kirjoitella juttuja öisin punaviinilasi seuranani.

Toteutuuko? Kyllä ja ei.

Olen niin virka-ajan läpäisemä, että herään joka aamu aikaisin ja viimeistään kahdeksan maissa olen koneen ääressä. Vain harvoin saan mitään aikaan kuuden jälkeen. Mutta pieniä vapauksia voin ottaa, mitä toimistotyössä en voisi. Käyn päivällä pitkällä kävelyllä koirien kanssa tai aamulla kuntosalilla. Mutta muutoin aika kääntyy usein minua vastaan. Sanokaamme että sovin juttukeikan kauas kotipaikastani. Joudun matkustamaan kaksi-kolmekin tuntia yhteen suuntaan. Jos olisi työsuhteinen, pomo varmaankin hyväksyisi matkani ja ei antaisi minulle lisätöitä sille päivälle. Vaan kun en ole, lehden X edustajaa tuskin kiinnostaa, että olen koko päivän kiinni aviisin Y keikalla perähikiällä. Ja voihan sitä yrittää saada kaksi keikkaa samalle päivälle, ikään kuin matkan varrelle, mutta se onnistuu harvoin. Matka-aika on sitten ”omaa aikaasi”. Käytännössä pitkän juttumatkan jälkeen kotona odottaa uusi työpäivä, tai ainakin puolikas. Ei siinä kelloa katsella (vaikka katsellaankin, ja se voi olla vaikkapa 23).

6. Voin pitää pitkän kesäloman, kun ei tarvitse taistella heinäkuusta toimituksen kollegoiden kanssa.

Toteutuuko? Tämä on ehkä suurimmista freelancerin arkeen kohdistuvista vääristä olettamuksista.

Olen ollut freelancerina kahteen otteeseen: viime vuoden kevään ja kesän ja nyt tämän vuoden alusta täyspäiväisesti. Vielä ei ole ollut sellaista saumaa, että olisin voinut heittäytyä lomalle ja pitää lomapäivistäni kiinni. Vielä se ei pahemmin rassaa, varastan lomahetken sieltä, toisen täältä, mutta toivon että lomatilanne on paremmin työtä pitkään tehneillä kollegoilla. Toistaiseksi perusperiaate tuntuu kuitenkin olevan se, että kun toimitukset lomailevat, freelancerit paukuttavat töitä täysillä. Pitäähän toimituksissa olla jotain editoitavaa, kun käsittelijät palaavat rentoutuneina lomiltaan.

7. Ei ole ärsyttäviä työkavereita.

Toteutuuko? Kyllä!

-

Mutta ei ole sitten niitä mukaviakaan työkavereita. Ammatin varjopuolia, ehdottomasti. Ellet sitten satu olemaan epäsosiaalinen jörrikkä, mikä puolestaan tuntuisi aika oudolta ominaisuudelta tässä ammatissa. Joskus saattaa kulua monta päivää, ettei ole livejuttukeikkoja, ja kontaktini ihmisiin tapahtuvat puhelimen tai pahimmillaan sähköpostin kautta. Otan ilolla vastaan jokaisen keikan, jonne saan valokuvaajan mukaani. Kollega! Sosiaalisuutta! Juttukaveri samalta alalta!

8. Talouden heilahtelut eivä koske freelanceria. Free ei kärsi yt-neuvotteluista ja irtisanomisuhista.

Toteutuuko? Ei laisinkaan.

Epävarmuus tuloista rassaa monia. En ole varma, mitä tienaan ensi kuussa tai tienaanko mitään. Miten minun käy, jos tulee lama ja toimitukset tekevät jutut omin voimin? Oma vinkkini (ja työn alla oleva takaporttini) freelancereille on, että hankkikaa kakkosammatti. Varalle. Lisäksi olen laskeskellut, että on syytä rakentaa itselleen kohtalaisen erilaisista lehdistä koostuva asiakasverkosto. Koska jos joku lehti vähentää käyttöäni radikaalisti, ei ole kivaa, jos katastrofaalisen merkittävä osa tuloistani samalla häviää. Kun tulee laskusuhdanne, on varmaa, että lehdet kirjoituttavat entistä enemmän juttuja omilla toimittajillaan.

9. Koti pysyy siistinä, kun voi työn ohessa pitää paikat tiptop.

Toteutuuko? Minun kohdallani kyllä.

Tosin voi sitten miettiä, miten järkevää on pidentää työpäivää pikkutunneille sen takia, että päivän aikana piti pestä neljä koneellista pyykkiä, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, pestä keittiön ikkuna ja vaihtaa liinavaatteet. Tässä työssä olisi hyvä, jos olisi taito sulkea silmänsä epäjärjestyksessä olevan sukkalaatikon edessä. Mutta kun ei.

10. Freelancer on boheemi elämäntapataitelija. Freelancer voi kiinnostua mistä vain ja puhjeta intohimoisesti jutuntekoon vaikka kesken festarireissun.

Toteutuuko? No, kirjoittaahan voi mistä vain. Mutta aika nopeasti arki syö haihattelut.

Kaikki itseä kiinnostavat ihmiset, tarinat ja uutiset, eivät välttämättä kiinnosta lehtiä. Miten myisin tämän aiheen, täytyy aina ensiksi miettiä. Ja voih, myyminen on vaikeaa! Toimituksilla on juttujen ideointia varten ideapalaverit, joissa he päättävät lehden sisällön. Usein on hyvin vähän mahdollisuuksia siihen, että freelancerin ideat otettaisiin todesta. Freen on turha kuvitella olevansa joku skuuppikone. Tietenkin aina silloin tällöin oma idea menee läpi. Työvoitto.

Niin ja vielä: tämä ei ole kunnon työtä tai kunnon ammatti monienkaan mielestä. Olen saanut useita ihmettelyitä, että miksi jäin töistä pois, enkö saanut jatkaa, mitä kaikkia paikkoja olen nyt hakenut… Kun vastaan, etten ole hakenut mitään paikkoja ja että tämä on tietoinen valintani, olenhan nyt yrittäjä, kysymykset jatkuvat: eläksä muka tolla? Yllättävän moni ulkopuolinen kuvittelee, että freelancerin elämä on taiteilijaelämää, jossa ei vastuita oteta mistään. Ei kukaan tunnu raskaskoneyrittäjän tai siivousfirman pyörittäjän elämästä niin ajattelevan. Miksei?

Tähän mennessä en ole kaikesta valituksestanikaan huolimatta katunut päätöstäni ryhtyä yrittäjäksi. Tämä tuntuu sopivan minulle mainiosti. Saan kantaa täyden vastuun omasta toimeentulostani ja koska se on onnistunut, olen saanut siitä lisäuskoa omaan ammattitaitooni. Perustyö, juttukeikat ja juttujen ideointi ja kirjoittaminen, ovat edelleenkin työn parasta osaa, juttujen myyminen ja byrokratia ikävimpiä, mutta hoituvat nekin. Mutta tajuan toki, että helppoa se on vielä olla tyytyväinen, kun en ole kokenut suvantovaihetta työn riittävyydessä ollenkaan. Olen siitä onnellisessa asemassa, etten ole lähtenyt aikaisemmista työpaikostani ovet paukkuen. Iso osa nykyisistä asiakkaistani nääs on entisiä pomojani. Ilman entisten työpaikkojen tarjoamaa valmista asiakasverkostoa olisin aika hukassa freelancerina.

Toistaiseksi siis kaikki hyvin. Työtä riittää ja toimeentulo on ollut säällinen. Mutta miltäköhän tuntuisi esimerkiksi kymmenes vuosi freelancerina?

Kirsi Haapala

X