Työ ja raha

Näin Minna Canth tekisi: 5 vahvaa naista kertoo, kuinka he muuttavat maailmaa

Minna Canth (1844–1897) oli mielipidevaikuttaja, joka taisteli yhteiskunnallista eriarvoisuutta vastaan. Hänen ajamansa asiat ovat ajankohtaisia edelleen. Nämä viisi naista haluavat Minnan tavoin puhua epäkohdista ääneen, silläkin uhalla että joku suuttuu.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Sampo Korhonen, Juha Sarkkinen

Kysyimme Jenni Pääskysaarelta ja neljältä muulta nykypäivän vahvalta vaikuttajanaiselta, miten he tekevät maailmasta paremman paikan meille kaikille.

Minna Canth (1844–1897) oli mielipidevaikuttaja, joka taisteli yhteiskunnallista eriarvoisuutta vastaan. Hänen ajamansa asiat ovat ajankohtaisia edelleen. Nämä viisi naista haluavat Minnan tavoin puhua epäkohdista ääneen, silläkin uhalla että joku suuttuu.

Sanojen voimalla

Elina Hirvonen, kirjailija, elokuvantekijä, kolumnisti

Kirjailijana Minna Canth otti kantaa vähäosaisten puolesta ja kävi ahkeraa kirjeenvaihtoa taiteesta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä ulkomaita myöten.

Minna Canth Elina Hirvonen
Elina Hirvonen kirjoitti tauluun terveisensä Minna Canthille. – Opin jo vanhemmiltani, että ihmisiä ei ikinä pidä arvottaa heidän taustansa tai olosuhteidensa perusteella, Elina sanoo.

Kirjoitetussa sanassa on voimaa. Niin Elina Hirvonen, 43, on uskonut alakoululaisesta asti. Silloin hän kirjoitti presidentti Mauno Koivistolle huolensa sairaanhoitajien matalista palkoista.

– Olemme saaneet nähdä, miten suuri voima yhteiskunnassa on vihapuheella. Uskon, että sanat voi valjastaa myös hyvän puolustamiseen, Elina sanoo.

Kolmessa romaanissaan Elina on käsitellyt rankkoja aiheita: ilmastonmuutosta, ekoterrorismia, perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä. Kirjoja yhdistää perusajatus: se, mikä tapahtuu muille, tapahtuu myös meille.

Taiteellisessa työssä Elinan lähtökohta ei kuitenkaan ole halu vaikuttaa. Tavoite on lähteä etsimään vastausta mieltä polttelevaan kysymykseen. Kirjan ilmestyttyä hän osallistuu mielellään sen aiheuttamaan keskusteluun. Syksyllä julkaistava romaani Punainen myrsky perustuu Irakista pakolaisena Suomeen muuttaneen rauhanneuvottelijan Hussein Al-Taeen lapsuudenperheen tarinaan. Elina toivoo sen herättävän ajatustenvaihtoa hyväksytyksi tulemisesta ja rauhantyöstä.

Elina sanoo olevansa ”rasittava kansalainen”, joka kirjelmöi jatkuvasti päättäjille tärkeiksi katsomistaan aiheista. Viimeksi hän on käynyt kirjeenvaihtoa Postin kanssa vastustaakseen poste restante -palvelun muuttumista maksulliseksi.

– Kirjoittaminen on laaja-alainen kansalaisvaikuttamisen muoto. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi haamukirjoittajaksi kenelle tahansa päättäjälle, joka haluaa puolustaa vaikkapa ihmisoikeuksia ja ympäristönsuojelua.

Erityisesti Elina kantaa huolta lasten ja nuorten yhdenvertaisesta kohtelusta. Hänestä Suomen arvokkain lupaus kansalaisilleen on, että tausta ei määritä sitä, mitä ihmisestä voi tulla. Myös pienituloisten perheiden lapsilla on oltava mahdollisuus menestyä. Siksi laadukkaasta perusopetuksesta ei saa tinkiä.

– Minua raivostuttaa se, että maailmanparantamista pidetään höhlänä idealismina. Typerintä on ajatella, että voimme vain porskuttaa eteenpäin tekemättä mitään. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnalla rakennetaan vakaata, elinkelpoista tulevaisuutta.

Velvollisuudesta auttaa

Heidi Jaari, lentoemäntä, vapaaehtoistyöntekijä

Minna Canth kävi sitkeää taistelua yhteiskunnallista eriarvoisuutta vastaan paitsi kirjoittamalla myös auttamalla henkilökohtaisesti köyhiä ja sairaita.

Minna Canth Heidi Jaari
– Kaikilla lapsilla on oikeus onnelliseen lapsuuteen. Jotkut vanhemmat tarvitsevat siinä tukea, Heidi Jaari toteaa.

Viime lauantaina, vapaapäivänään, Heidi Jaari, 38, sai viestin perheeltä, jolla ei ollut jääkaapissa ”muuta kuin valo”. Siltä seisomalta Heidi lähti kauppaan hankkimaan aamiaistarpeet, ainekset makaronilaatikkoon sekä kala- ja kana-ateriaan ja tuoreita hedelmiä. Kauppakassit hän kuljetti tarvitsevan perheen kotiovelle.

Korvauksetta.

Lentoemäntänä ja sisustussuunnittelijana työskentelevä Heidi perusti 2016 kahden muun naisen kanssa Apuna ry -järjestön. Sen Facebook-ryhmä saattaa yhteen apua tarvitsevat ja vapaaehtoiset lahjoittajat pääkaupunkiseudulla, yhteensä 5 000 ihmistä.

Heidi on saanut omin silmin todistaa, kuinka hyvinvointi-Suomessa palellaan ja nähdään nälkää.

– Sydämeni muljahti, kun kuulin, että eräs pikkutyttö oli kulkenut koko pakkastalven kumisaappaissa, sillä perheellä ei ollut varaa ostaa hänelle talvikenkiä. On äitejä, jotka joutuvat kaupassa valitsemaan banaanien ja jauhelihan välillä. Molempiin ei ole varaa.

Apuna ry:n kautta yksityiset ihmiset ja yritykset voivat lahjoittaa ruokaa, vaatteita, leluja, harrastusvälineitä, lahjakortteja ja lippuja erilaisiin tapahtumiin. Myös vuokran ja laskujen maksussa autetaan.

– Vaikuttavimpia ovat ne hetket, kun avustettavan perheen lapset saavat jotakin, mitä omat lapseni pitävät itsestäänselvyytenä. Vaikkapa jogurttia.

Auttaminen on Heidillä verissä. Hänen äitinsä ja isoäitinsä ovat olleet mukana erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä. Pienten lasten äitinä häntä koskettaa erityisesti lasten hätä.

– En tee tätä siksi, että saisin hyvän mielen. Vaan siksi, että jokaisella on velvollisuus auttaa.

Osa perheistä tarvitsee pitkäaikaista tukea, osalle riittää kerta-avustus. Joskus elämän raiteiltaan meneminen voi olla vain muutamasta kympistä kiinni.

– Nujerrettu ihminen ei jaksa taistella oikeuksistaan. Minulla riittää energiaa ja paloa toimia heidän puolestaan.

Heidistä on ollut mahtavaa huomata, että ihmiset, joita on autettu jaloilleen, haluavat auttaa muita. Hyvä lähtee kiertämään.

Suojaa, ei dogmeja

Rebekka Naatus, kirkollinen viestintäasiantuntija

Minna Canth oli vakaumuksellinen kristitty ja harras epäilijä, joka suhtautui kirkkoon kriittisesti. Hänelle tärkein arvo oli evankeliumin rakkaudenoppi.

Minna Canth Rebekka Naatus
Rebekka Naatus sanoo huomaavansa usein epäkohtia, joista vaietaan kollektiivisesti. – Minulle tulee silloin tarve rikkoa hiljaisuus.

”Kirkon pitäisi uskaltaa lopettaa evankelioiva lähetystyö ja siirtyä tekemään puhdasta auttamistyötä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Jeesus tulee siinä siivellä.”

Näin provosoivasti Rebekka Naatus, 40, kirjoitti jokunen vuosi sitten Kotimaa-lehdessä. Hänen mielestään kirkon tulisi dogmien sijaan tarjota suojaa, ruokaa ja lämpöä.

Kirjoittaja tiesi sohaisevansa arkaan kohtaan. Mutta sitä hän ei arvannut, että kolumni aiheuttaisi kohun, johon ottivat kantaa jopa piispat. Hänen voi sanoa toimineen Minna Canthin hengessä.

– Minna jos kuka edusti modernia diakoniaa. Hän halusi tehdä maailmasta paikan, jossa ei tarvitse nähdä nälkää eikä tulla pahoinpidellyksi siksi, että edustaa ”väärää” sukupuolta. Minna haki aina totuutta ja sanoi asiansa suoraan riippumatta siitä, suututtiko se vaikkapa Juhani Ahon tai jonkun muun arvostetun aikalaisen.

Rebekka kasvoi vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Hän kritisoi liikettä voimakkaasti teini-ikäisestä asti, mutta irrottautui siitä pitkän kipuilun jälkeen vasta kolmekymppisenä. Päätöstä edesauttoi avioero.

– Irtautumisen jälkeen vapauduin olemaan se, joka olen, kokonainen ihminen. Siihen asti minun piti aina taiteilla sanomisieni kanssa.

Ihmisellä on Rebekan mukaan velvollisuus pyrkiä parantamaan maailmaa siltä osin kuin se hänelle on mahdollista. Joku tekee politiikkaa, joku osallistuu vapaaehtoistyöhön. Rebekan keino on nostaa esiin epäkohtia – silläkin uhalla, että joku suuttuu.

– Jonkun täytyy uskaltaa lausua ääneen asia, jonka kaikki näkevät. Canth ihmetteli esimerkiksi sitä, miksi vain miehille on luvallista harrastaa esiaviollisia suhteita. Keiden kanssa heidän oletetaan niitä harrastavan, jos ei naisten?

Silmätikuksi joutuminen ei tietenkään ole miellyttävää. Siksi moni vaikenee.

– Ymmärrän sen. Jos Canth eläisi nyt, hän luultavasti saisi tappouhkauksia. Mielipiteidensä takia voi joutua todella pulaan ja jopa vainon kohteeksi. Tarvitaan yhteisvastuuta, jotta samat ihmiset eivät aina joutuisi nostamaan esiin vaikeita aiheita.

Tyttöjen ääni kuuluville

Jenni Pääskysaari, toimittaja, kirjoittaja

Seitsemän lapsen äiti Minna Canth kantoi huolta tyttöjen kasvatuksesta ja koulutuksesta sekä naisen alistetusta asemasta avioliitossa.

Minna Canth Jenni Pääskysaari
Jenni Pääskysaaren keväällä ilmestyvä kirja Hetki ennen kuin maailma muuttui kertoo historiallisista käännekohdista, jotka ovat sysänneet liikkeelle muutoksen.

Mitä teini-iän kynnyksellä oikein tapahtuu? Itsevarma pikkutyttö, joka on pitänyt itseään kauniina ja ihanana, ryhtyy äkkiä vähättelemään ja pienentämään itseään. Ympäristö viestii tytölle, mitä hän saa olla ja mitä ei. Ilmiö alkoi vaivata Jenni Pääskysaarta, 43, hänen työstäessään ensimmäistä teostaan Kompassi – Jennin kirja sinulle.

Pari vuotta sitten Jenniltä ilmestyi kirja Tyttö, sinä olet… Siihen hän sisällytti kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön pitäisi saada kuulla: Sinä kelpaat, sinä riität, sinä määrität, mikä on mahdollista ja mikä ei.

– Kirjoitin osaksi nuorelle itselleni. Usein meidät naiset kasvatetaan ajatukseen, että mielipiteemme ja tekemisemme ovat jotenkin vähempiarvoisia. Meitä ei kannusteta haastamaan auktoriteetteja ja tekemään rohkeita valintoja.

Jenniä kiehtovat Minna Canthin tyyppiset naiset, jotka ovat yhtä aikaa monenlaisia.

– Kenenkään ihmisen, tytönkään, ei tarvitse olla ”joko tai”, vaan hän voi olla ”sekä että”. Toivon, että uusi tyttöys on sallivaa, monimuotoista ja vaikeasti lokeroitavaa.

Nuoria naisia askarruttavat erityisesti ulkonäkökysymykset. Ennen itseä vertailtiin kaveripiiriin ja kenties kaukaisiin filmitähtiin. Nyt teini näkee puhelimestaan joka päivä tuhansia vertailukohtia. Joitakin vuosia sitten Jenni käynnisti viraalin vartalovallankumouksen. Hän kannusti aikuisia olemaan arvostelematta omaa tai muiden ulkonäköä lasten kuullen.

– Vanhempi, joka vakuuttaa lapsensa olevan sopiva ja ihana, mutta puhuu itsestään tai toisista rumasti, ei ole uskottava.

Tyttöjen äänitorveksi Jenni ei halua. Hän haluaa herätellä aikuisia avaamaan korvansa niin, että tyttöjen ääni pääsee kuuluviin.

– Lakataan kertomasta tytöille, mitä he saavat olla, ja keskitytään kuuntelemaan, mitä he itse haluavat.

Sortavat rakenteet rikki

Maryan Abdulkarim, sosionomi, vapaa kirjoittaja

Minna Canthia voidaan kutsua ensimmäiseksi suomalaiseksi feministiksi. Aikalaiset pitivät häntä jopa anarkistina.

Minna Canth Maryan Abdulkarim
– Suomessa on yhä paljon syrjiviä mekanismeja: rasismia ja naisvihaa. Haluan korjata epäkohtia enkä vain odottaa, että joku muu tarttuu toimeen, Maryan Abdulkarim sanoo.

Otti oman tilansa. Ei perääntynyt mielipiteissään. Kykeni unelmoimaan ja ajattelemaan sen kontekstin ulkopuolella, johon oli syntynyt. Näillä määreillä Maryan Abdulkarim, 36, kuvailee esikuvaansa Minna Canthia. Ne sopisivat myös häneen itseensä.

Somaliassa syntynyt Maryan muutti 7-vuotiaana perheineen Suomeen. Kaksikymppisenä hän kiinnostui intersektionaalisesta feminismistä, jonka johtoajatus on, että samat rakenteet sortavat naisten lisäksi muun muassa maahanmuuttajia ja transihmisiä. Vuosi sitten, Minna Canthin päivänä, häneltä ilmestyi Eveliina Talvitien kanssa kirja Noin 10 myyttiä feminismistä.

– Osittain Canthin uraauurtavan työn tuloksena kaltaisellani mustalla naisella on enemmän oikeuksia ja mahdollisuuksia kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa.

Suomalainen nainen voi kiistatta paremmin kuin 1800-luvulla. Ei vain siksi, että naisen asema on parantunut, vaan koska maa on vaurastunut. Silti yhteiskunta tuottaa Maryanin mukaan yhä epätasa-arvoa aiheuttavia rakenteita.

– Perinteisillä pukumiesten työpaikoilla on jo naisia. Mutta saavatko he olla omanlaisiaan vai täytyykö heidän koko ajan peitellä erilaisuuttaan? Sellainen vie valtavasti energiaa. Sama pätee muihinkin vähemmistöihin.

Maryan neuvoo jokaista kääntämään katseen hetkeksi itseen: Mikä tekee minusta minut? Miten ominaisuuteni vaikuttavat kohtaamisiini muiden kanssa? Kun antaa itselleen luvan olla sellainen kuin on, sama lupa on helpompi antaa myös muille. Voi kohdata toisen ihmisen ilman ennakkoluuloja.

Joskus Maryan haluaisi pitää vapaapäivän rasismia ja tasa-arvoa polkevista huomioistaan. Se on vaikeaa, sillä hän saa jatkuvasti muistutuksia siitä, että poikkeaa normista.

– Minun ei tarvitse edes poistua kotoani törmätäkseni toiseuteeni. Päivän lehdestä luen, että ”turvapaikanhakijat ovat ongelma Suomelle”. Minun vanhempani tulivat tänne turvapaikanhakijoina!

Maryan haluaa rakentaa yhteiskuntaa, jossa ketään ei rajoiteta sen perusteella, millaiseen kehoon, sosiaaliluokkaan tai uskontokuntaan hän on sattunut syntymään.

– Siinä vaiheessa, kun musta musliminainen on tasaveroinen toimija tässä yhteiskunnassa, aika monta sortavaa rakennetta on purettu.

Kursivoitujen kohtien lähteenä on Suvi Aholan teos Mitä Minna Canth todella sanoi?

X