Palkka-avoimuuden puolesta ja vastaan – onko palkka vain minun vai meidän kaikkien asia?

Palkkatietojen avoimuus on kuuma peruna keskustelussa, jossa tasa-arvon edistämiseen tähtäävät toimet törmäävät ajatuksiin yksityisyyden suojasta ja yksilökohtaisesta suoriutumisesta. Pitäisikö kaikkien palkkatietojen olla julkisia?

Palkka kiinnostaa jokaista, mutta omasta ja kollegoiden palkoista ei Suomessa juuri puhuta. Aihe on lähes tabu – toisen palkkaa ei ole kohteliasta kysyä eikä omalla palkalla varsinkaan leveillä. Palkka on kaiken kaikkiaan hyvin yksityinen asia.

Palkkakysymyksellä on kuitenkin myös yhteiskunnallinen puolensa. Viime vuosina tuloerot ja niihin liittyvä eriarvoisuus ovat Tilastokeskuksen mukaan kasvaneet. Palkkaero kietoutuu eri alojen arvostukseen, ja naisen euro ei ole juurikaan lähentynyt miehen euroa vaan on yhä 83 senttiä. Sukupuolen perusteella tapahtuvaan palkkasyrjintään liittyvät kysymykset ovat kolmanneksi yleisimpiä syitä ottaa yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun työelämän syrjintään liittyen.

Auttaisiko julkisuus palkkojen tasa-arvokehitystä?

Julkisen sektorin työntekijöiden palkat ovat julkisia jo nyt. Nimikirjalain mukaan kaikkien valtion, kuntien ja seurakuntien palveluksessa työskentelevien palkkatiedot sekä palkkojen lisäosat ovat jokaisen saatavilla.

Yksityisellä puolella palkka katsotaan työnantajan ja työntekijän väliseksi sopimukseksi. Tietoja yksittäisten työntekijöiden palkoista ei luovuteta edes pääluottamusmiehille, ellei työntekijä tee sitä itse.

Auttaisiko palkkojen tasa-arvokehitystä se, että palkkatiedot määrättäisiin lailla julkisiksi myös yksityisellä puolella? Kysymys on suuresta yhteiskunnallisesta kiistakapulasta, jota on yritetty ratkoa viimeksi tämän vuoden alussa.

Maaliskuussa sosiaali- ja terveysministeriö julkisti Palkka-avoimuustyöryhmän loppuraportin, jossa tarkastellaan palkka-avoimuuteen liittyviä muutostarpeita ja sen vahvistamiseen liittyviä keinoja. Asian vaikeudesta kertoo se, että työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen siitä, pitäisikö palkka-avoimuutta edistää vai ei.

Kysymys on kinkkinen, koska työnantaja- ja työntekijäosapuolten edut risteävät siinä monin paikoin. Kyse on taloudellisten seikkojen lisäksi myös arvoista ja politiikasta. Toisille palkkaerojen kasvu merkitsee epäsuotuisaa yhteiskuntakehitystä, toisille taas muita korkeammat palkat ovat itsestäänselvä tapa palkita yksilön parempaa suoriutumista.

Erilaisia tuloksia

Myös asian tiimoilta tehdyt kyselyt ja tutkimukset antavat kovin erilaisia tuloksia.

Ammattiliittoja edustava STTK teetti vuonna 2016 selvityksen, jonka mukaan enemmistö suomalaisista eli 58 prosenttia olisi valmis poistamaan palkkasalaisuuden, jotta palkkatasa-arvo etenee.

Työantajapuolta edustavan Elinkeinoelämän keskusliiton helmikuussa 2019 tekemässä palkka-avoimuuskyselyssä tulokset olivat päinvastaisia. Sen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista ei halua palkkatietojaan työkavereidensa nähtäville ilman omaa suostumusta.

Erot eri tutkimusten välillä selittyvät kysymystenasettelulla. Kukapa ei haluaisi edistää tasa-arvoa tai toisaalta kauhistuisi sitä, että oma palkka kerrotaan kollegoille ilman lupaa?

Annan lukijapaneelissa tehdyssä kyselyssä ilman minkäänlaista ehto- tai johtolausetta 56 prosenttia vastaajista oli valmis kertomaan oman palkkansa kollegoilleen.

Palkka-avoimuus puhuttaa monelta eri kantilta

Listasimme palkka-avoimuuteen liittyviä väitteitä ja näkemyksiä perusteluineen. Palkka-avoimuutta kannattavat on merkitty plussalla, vastustavat miinuksella.

+ Palkka-avoimuus edistää palkkatasa-arvoa

Säännöllistä työaikaa tekevien naisten ja miesten välinen palkkaero Suomessa on keskimäärin noin 17 prosenttia. Sukupuolten välinen palkkaero on lisäksi kaventunut hyvin hitaasti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 naispalkansaajien keskiansio oli 3 089 euroa ja miesten 3 710 euroa.

Nykyvauhdilla miehen ja naisen eurojen tasoittumiseen menee vähintään kymmeniä, ehkä jopa satoja vuosia. Siksi tarvitaan uusia keinoja, jotka nopeuttaisivat tasa-arvokehitystä.

– Kun palkkojen taso on tiedossa, jokainen osaa myös pyytää itselleen oikeansuuruista palkkaa, sanoo tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara.

+ Palkka-avoimuus on tärkeä keino palkkasyrjinnän torjumisessa

Tasa-arvolain mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitään tasapuolisesti. Lähtökohtana on se, että samasta työstä maksetaan sama palkka sekä miehelle että naiselle. Jos palkkojen erisuuruisuus perustuu sukupuoleen, on kysymyksessä laissa säädetty palkkasyrjintä.

– Ongelmia syntyy tilanteissa, joissa yksityisen puolen työntekijä alkaa epäillä joutuneensa palkkasyrjinnän kohteeksi, Maarianvaara sanoo.

Kun palkkatiedot eivät ole julkisia, epäilyä on vaikea todistaa. Palkkatietoja ei saa välttämättä muuten kuin tasa-arvovaltuutetun kautta, ja silloinkin vain jos epäily palkkasyrjinnästä arvioidaan perustelluksi.

Palkka-avoimuus edistäisi myös syrjinnän havaitsemista.

– Jos työpaikan palkoista ei ole tietoa, mahdollista palkkasyrjintää on mahdoton havaita, Maarianvaara sanoo.

Muusta kuin sukupuolesta johtuvia palkkaeroja palkka-avoimuus ei poistaisi tai estäisi. Jo nykyisen lainsäädännön perusteella työnantajan täytyy pystyä perustelemaan, miksi hän maksaa samasta työstä toiselle enemmän kuin toiselle.

– Kaikkien palkanosien pitää olla syrjimättömiä. Tätäkin mystifioidaan – työnantaja voi nytkin maksaa jollekin työntekijälle parempaa palkkaa, kunhan se on perusteltua, Maarianvaara sanoo.

Tasa-arvolain mukaan hyväksyttäviä syitä palkkaeroille voivat olla muun muassa koulutus, ammattitaito, aloitteellisuus ja sopivuus vaativampiin tehtäviin.

– Palkassa pitää näkyä, kuinka hyvin työnsä tekee – hyvä työntekijä ansaitsee paremman palkan kuin keskinkertainen suoriutuja

Yksityisellä sektorilla henkilökohtaisen työn tuottavuus on yhä useammin palkan peruste etenkin niissä ammateissa, joissa sitä on helppo mitata.

– Keskeinen kysymys palkan muodostumisessa yksityisellä puolella on työstä suoriutuminen – se, kuinka ihminen työnsä tekee ja millaista lisäarvoa hän työnantajalleen tuottaa, sanoo Handelsbankenin henkilöstöjohtaja Kristiina Markelin.

– Omassa työpaikassani palkkakeskusteluissa nimenomaan lähdetään siitä, että palkat saavat ja niiden pitää eriytyä suhteessa henkilön suoriutumiseen.

Palkkakeskustelut antavat Markelinin mukaan työntekijälle mahdollisuuden tuoda esiin oman panoksensa työnantajansa menestykselle.

– Palkkakeskustelun pitäisi olla osa työntekijän ammattilaisprofiilia. Työntekijän pitäisi tietää, mitä hänen työstään maksetaan, mitä siitä pitäisi maksaa ja millä edellytyksillä hän voisi saada siitä lisää palkkaa.

Ongelmaksi tässä voi nousta juuri palkkasalaisuus. Kuinka neuvotella palkastaan, jos ei tiedä niiden tasoa omalla työpaikallaan? Työntekijöillä ei ole myöskään aina tietoa siitä, kuinka palkitseminen tai palkan lisät ylipäätään määräytyvät .

– Tässä ei olla valmiita, siinä on vielä opittavaa, myöntää Markelin.

– Avoin keskustelu yrityksen palkanmaksun perusteista on tärkeää. Tässä työnantajilla on syytä katsoa peiliin: meidän pitää entistä enemmän ja tarkemmin kertoa siitä, mistä maksamme ja miten palkat määräytyvät. Näin kaikilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet uralla etenemiseen ja sen ymmärtämiseen, mistä oma palkka muodostuu.

Palkka-avoimuuden tilalle tarjotaankin usein palkkausjärjestelmän avoimuutta: sitä, että palkkojen ja lisien perusteet olisivat kaikkein tiedossa.

– Toki sekin on tärkeää, mutta jos ei ole tietoa palkoista tai palkkatasoista, voiko silloin aidosti syntyä ymmärrystä myöskään palkkausjärjestelmän toiminnasta? Maarianvaara kysyy.

Riitoja voisi syntyä siltikin, koska käsitykset työn vaativuudesta ja laadusta saattavat vaihdella työntekijöidenkin kesken.

– Palkkojen listaaminen toisi työpaikoille vain kyräilyä ja pahaa mieltä

– Jos palkat tuotaisiin jonkinlaisena luettelona esille ja kaikkien saataville, se tuottaisi vain itkua, parkua ja pahaa mieltä, uskoo Markelin.

– Niiden rinnalle pitäisi tuoda tieto työntekijöiden henkilökohtaisesta suoriutumisesta sekä heidän työhistoriansa. Se olisi nähdäkseni hyvin hankala toteuttaa, Markelin sanoo.

Tasa-arvovaltuutettu Maarianvaara on samaa mieltä siitä, että työpaikan ilmapiiriä pelkät palkkalistat tuskin parantaisivat.

– Jos kaikkien palkat lätkäistään työpaikalla pöydälle, se ei välttämättä luo työpaikoille hyvää ilmapiiriä. Ellei sitten avata perusteita: mistä palkat muodostuvat ja miksi.

Malleja siitä, kuinka palkka-avoimuus toteutettaisiin, on mietitty monella taholla. STTK:n mallissa henkilöstön edustajilla olisi oikeus saada edustamiensa työntekijöiden yksilöidyt palkkatiedot. Nykyisin pääluottamusmiehilläkään ei ole lain mukaan oikeutta saada palkkatietoja käyttöönsä.

Maarianvaara pitää STTK:n mallin lähtökohtaa hyvänä mutta puutteellisena.

– Kaikilla työpaikoilla ei ole henkilöstön edustajia, joille palkkatiedot voitaisiin antaa. Niilläkin työpaikoilla, joilla edustaja on, hän edustaa vain liittoihin kuuluvia työntekijöitä.

Ja vaikka tieto palkkaeroista olisikin työntekijöiden edustajien saatavilla, se ei Maarianvaaran mukaan välttämättä muuttaisi asioiden tilaa.

– Voi olla, että henkilöstön edustaja ei aina halua puuttua havaittuihin palkkaeroavaisuuksiin. Ne ovat herkkiä kysymyksiä, ja aina henkilöstön edustajalla ei ole halua lähteä niistä matsaamaan.

+ Jos palkoista sovitaan jatkossa yhä enemmän paikallisesti, palkka-avoimuus edistäisi työntekijän asemaa neuvotteluissa

Työanantajajärjestöt ajavat voimakkaasti mallia, jossa palkoista voitaisiin tulevaisuudessa sopia yhä enemmän paikallisesti. Politiikassa puolueista voimakkaimmin asiaa ajavat Kokoomus, Rkp ja Keskusta.

Samaan aikaan työnantajatahot vastustavat palkka-avoimuuden kirjaamista lakiin.

Paikallisen sopimisen ja palkkasalaisuuden yhdistelmä ei vaikuta työntekijän kannalta hyvältä diililtä, koska käytännössä se tarkoittaa yksin ja omin voimin palkkaneuvotteluista selviämistä. Toteutuuko oikeudenmukaisuus silloin myös ujoimpien, kilteimpien tai vaikkapa kielitaidottomien kohdalla?

Markelin puolustaa paikallista sopimista.

– Toki palkkaneuvottelut tulee käydä niin, että molemmilla osapuolilla pitäisi olla nykyistä paremmat eväät tilastoinnin ja muun tiedon näkökulmasta. Palkka-avoimuus olisi siis työntekijälle valtti parempana tilastotietona, ei kollegoiden palkkaluettelona.

– Palkka-asioissa työntekijä voi aina äänestää jaloillaan

Yhtenä syynä miesten ja naisten palkkaeroihin pidetään naisten uskollisuutta työnantajilleen. He pysyvät työpaikoissaan keskimäärin pidempään kuin miehet, vaikka työpaikkaa vaihtamalla palkkaa on usein helpointa hilata ylöspäin.

Markelin tunnistaa tämän: etenkin vaativiin tehtäviin hakevien joukossa naiset ovat aina aliedustettuina. Hän kannustaa naisia tarttumaan haasteisiin.

– Ottakaa asiat omiin käsiinne, älkää tyytykö istumaan takapenkillä tai pelkääjän paikalla. Tehkää kotiläksyt, tarjotkaa itseänne haastaviin tehtäviin ja käykää palkkakeskustelut tyylikkäästi ja sinnikkäästi – sillä tavalla pääsee keskustelemaan korkeammista palkoista.

Huonon työantajan palvelukseen ei Markelinin mukaan kannata jäädä.

– Lähtekää, jos siihen on syytä, jos olosuhteet eivät miellytä eikä asioissa päästä eteenpäin.

– Palkka on jokaisen yksityisasia, jota ei ole pakko paljastaa kenellekään

Maarianvaaran mukaan palkan kertomiseen liittyy kahdenlaista häpeää.

– Erään luonnehdinnan mukaan suomalaisia hävettää kertoa, jos he tienaavat mielestään liikaa, mutta myös, jos he kokevat tienaavansa liian vähän. Verotietoja kertovat lehdet ovat vuoden myydyimpiä, niitä taivastellaan ja niistä jupistaan.

Handelsbankenin Markelinin kokemusten mukaan korkeaan palkkaan liittyy myös arvoasetelma, joka pitää osata perustella.

– Muita korkeammasta palkasta saattaa tulla tunne, että sitä pitää jotenkin selittää. Huonompaa palkkaa saava taas voi miettiä, miksi toista arvostetaan enemmän kuin minua.

Lopuksi Markelin muistuttaa, että jo nykyinen lainsäädäntö kieltää palkkasyrjinnän.

– Meidän alamme näkokulmasta katsottuna täytyy olla niin, että samasta suoriutumisesta täytyy maksaa sama palkka, siitä ei ole puolta sanaa. Yksityisellä puolella esimiehen täytyy pystyä vastaamaan, jos alainen kysyy miksi minun palkkani on tällainen ja mitä minun pitäisi tehdä, että se nousisi.

Palkoista keskustelua Markelin pitää tervetulleena.

– Toivoisin, että se olisi nykyistä letkeämpää niin, että siitä häviäisi tietty mystifiointi, salakähmäisyys ja häpeä.

Lähteet: STTK:n naistenpäivän paneeli, Eurostat 2018, Tilastokeskus, Palkka-avoimuustyöryhmän loppuraportti 2019.