Pomokin voi iloita työntekijän raskaudesta

Juuri äitiyslomalle jäänyt nuori nainen kertoi, että melko uudella työpaikalla oli suhtauduttu hänen raskauteensa hyvin koko kevään ajan eli heti siitä alkaen, kun odotus oli työkaverien tiedossa. Miespuolinen pomo oli ollut yllättävän ymmärtäväinen ja ystävällinen – kunnes häneltä eräässä palaverissa lipsahti kommentti, että ”kun nyt teit näin vanhanaikaisesti”.

Juuri nämä ”vanhanaikaiset temput” temput ovat se syy, miksi työnantajien uskotaan kieltäytyvän palkkaamasta nuoria naisia tai ainakin suhtautuvan heihin hyvin epäluuloisesti; naisten oletetaan hankkiutuvan raskaaksi heti kun työsopimus on allekirjoitettu. Työhaastatteluissa perheenperustamissuunnitelmia kierrellään ja kaarrellaan, vaikka lain mukaan niistä ei saa suoraan kysyä.

Lapsia saisi tulla enemmänkin

Yli kymmenentuhatta ihmistä työllistävän suomalaisyrityksen henkilöstöjohtaja – perheellinen mies – kumoaa tällaiset mielikuvat nuorten naisten syrjimisestä. Hän sanoo, että raskauden sekä äitiysloman ja perhevapaan mahdollisuus käy kyllä mielessä naisia palkattaessa, mutta ettei se pääsääntöisesti vaikuta rekrytointiin hänen työpaikallaan tai muissakaan hänen tietämissään yrityksissä. Hänen mukaansa ei sitä paitsi ole kovin yleistä, että nainen hankkiutuisi raskaaksi heti työsuhteen aloitettuaan.

– Lapset ovat luonnollinen ja ihana asia, ja niitä saisi nykyisin syntyä enemmänkin, henkilöstöjohtaja kannustaa.

–  Toki työnantaja alkaa lähes heti raskaudesta kuultuaan miettiä käytännön asioita; sitä, hankitaanko sijainen vai miten asiat järjestetään. Silti uutinen on yleensä iloinen asia työnantajallekin.

Tämä ei vain ole kaikkien työntekijöiden tiedossa. 35-vuotias Anna on juuri jäämässä toiselle äitiyslomalle ja sitä seuraavalle perhevapaalle ja kertoo raskaudesta kertomisen olleen kummallakin kerralla hieman hermostuttavaa.

–  Olen töissä pienessä yrityksessä ja olen jännittänyt sitä, miten pomo suhtautuu. Molemmilla kerroilla vastaanotto on kuitenkin ollut kannustava, onnittelut ja lämmin halaus. Olen kertonut raskauksista neljännellä kuukaudella.

Henkilöstöjohtajan mukaan tämä on normaali kertomisajankohta. Laki velvoittaa ilmoittamaan raskaudesta työnantajalle pääsääntöisesti viimeistään kaksi kuukautta ennen äitiysloman alkamista, mutta käytännössä lähes kukaan ei odota näin kauan.

–  Raskaus alkaa näkyäkin jo ennen tätä ajankohtaa, henkilöstöjohtaja sanoo.

Hän kertoo, että useimmat ilmoittavat raskaudestaan virallisesti neljännellä tai viidennellä kuulla ollessaan; epävirallisissa kahvipöytäkeskusteluissa asia on saattanut tulla ilmi jo aiemmin. On niitäkin, jotka kertovat heti alkuraskaudesta, mutta monet haluavat odottaa ainakin pahimman keskenmenorajan eli ensimmäisen 12 viikon yli.

Moni muukin kuin Anna hermoilee raskaudesta kertomisen takia.

–  Asiasta kerrotaan yleensä suullisesti esimiehelle ja joitakin se selvästi jännittää. Heidän on vaikea aloittaa keskustelua vauva-aiheesta ja usein ilmoituksen sävy on anteeksipyytävä, henkilöstöjohtaja kertoo.

– Jotkut ovat valmistelleet sanottavaansa niin että ovat jo itse miettineet valmiiksi, miten sijais- tai muut järjestelyt voitaisiin poissaolon aikana hoitaa.

Työnantaja pääsee halvemmalla kuin luullaan

Julkisuudessa kritisoidaan toisinaan nykyistä järjestelmää, jonka perusteella perhevapaan kustannukset tulevat lähinnä naisen työnantajan maksettavaksi: useat työehtosopimukset edellyttävät, että työnantaja maksaa kolmen kuukauden palkan perhevapaalla olevalle naiselle. On ehdotettu mm. sitä, että kustannukset jaettaisiin lapsen kummankin vanhemman työnantajien kesken tai että esim. Kela maksaisi tuon kolmen kuukauden palkan. Näin perhevapaalle jääminen ei olisi niin kallista naisen työnantajalle ja tämä puolestaan pienentäisi nuoren naisen palkkaamiseen liittyvää riskiä.

Henkilöstöjohtajan mukaan tämäkin puhe kuvastaa pitkälti vain sitä, mitä työnantajien luullaan ajattelevan. Hänen mielestään nykykäytäntö on hyvä ja sitä paitsi työnantajalle edullisempi kuin ajatellaan.

–  Äitiyslomalle jäävät naiset ovat usein nuoria ja suhteellisen pienipalkkaisia, hän perustelee.

–  Lisäksi Kela maksaa tuon kolmen kuukauden aikana naisen äitiyspäivärahan naisen sijasta tämän työantajalle, joten yrityksen kustannukset eivät käytännössä ole kolmen palkkaerän suuruiset. Ja varsinkin pienipalkkaisten naisten kohdalla päivärahat ovat melko korkeita suhteessa palkkaan.

Kuulostaa niin rohkaisevalta, että on vielä pakko kysyä pienemmän, kymmenkunta henkeä, työllistävän yrityksen toimitusjohtajan kantaa työntekijöiden raskauksiin.

Hänenkin mielestään kyseessä on ensi sijassa iloinen asia, joka ei aiheuta taloudellista katastrofia työnantajalle.

–  Toisinaan perhevapaalle jääminen voi tulla yritykselle jopa edullisemmaksi, jos raskaana olevalle ei hankita sijaista, vaan työt saadaan järjestettyä muulla tavalla, toimitusjohtaja sanoo.

Hän karttaa ylipäätään ajatusta siitä, että lapsen syntymää pidettäisiin kielteisenä asiana taloudellisista tai ihmisten urakehitykseen liittyvistä syistä.

–  Perheenlisäystä ja taloudellis-tuotannollisia syitä ei voi eikä pitäisi pistää suoraan samalle viivalle. Se, miten raskausuutisiin suhtaudutaan, kertoo paljon yrityksen arvomaailmasta.

Lisää tietoa työhön ja äitiyteen liittyvästä lainsäädännöstä saat esimerkiksi Leena Linnainmaan teoksesta Naisen lakikirja – Käytännön tietoa eri elämäntilanteisiin (Wsoy 2001).