Talkooleirillä työkin on lomaa

Vitsaksia, kerppuja ja pystypuita, siis anteeksi mitä? Salaisuus ratkeaa WWF:n talkooleirillä Kanta-Hämeessä, jossa noita kummajaisia pääsee tekemään omin käsin. Talkooleirillä työ on kovaa, mutta seura ja maisemat mahtavia. Työnteko ei pelota lomalaisia: leirit täyttyvät jo varhain keväällä. Yksi leiriläisistä, sveitsiläinen Marianne Meister matkusti Suomeen vain leirin tähden.

Aurinko porottaa niitylle. Kolme leiriläistä sitoo vastakatkottuja puunoksia isoiksi kimpuiksi. Näyttävät vihdoilta, vaikkakin liian suurilta: jättiläisiäkö varten tässä ollaan saunatarpeita tekemässä? No ei. Leiriläisten käsissä syntyy kerppuja eli perinneruokaa lampaille talven varalle.

Ollaan Kanta-Hämeessä, Liesjärven kansallispuistossa. WWF:n ja Metsähallituksen järjestämällä talkooleirillä hoidetaan perinnemaisemaa Korteniemen metsänvartijatilalla. Ensimmäistä kertaa ei olla pappia kyydissä: WWF on vapaaehtoisvoimin ollut kunnostamassa tilan rakenteita jo vuonna 1979, ja vuodesta 1996 lähtien talkootöissä on oltu lähes vuosittain.

Työtä ja hauskanpitoa

Reilun viikon ajan 20 vapaaehtoisen joukko kunnostaa Korteniemen tilaa 1910-luvun metsänvartijalaitoksen aikaiseen asuun. Töihin kuuluu muiden muassa raivausta: niityt ja puustoiset perinnebiotoopit, rantaluhta ja pihapiiri kaipaavat kunnostusta. Lisäksi rakennetaan maakellaria ja vinttikaivoa sekä kunnostetaan savusaunaa. Vitsaksia ja pystypuita taas tarvitaan perinteisen hämäläisen riukuaidan tekoon.

Töitä siis riittää, mutta onneksi talkooleiriläiset puhkuvat intoa. Lököttelemään tänne ei ole tultu, eikä se oikein olisi mahdollistakaan: töitä tehdään kahdeksasta viiteen, ja yhdeksästä leiripäivästä vain yksi on vapaata. Työnteko lomalla ei näytä pelottavan vapaaehtoisia, sillä WWF:n leirit täyttyvät hyvissä ajoin jo varhain keväällä. Ennätys tapahtui pari vuotta sitten, jolloin yhden leirin paikat varattiin loppuun kahdeksassa minuutissa. Toki peruutuksiakin tulee, mikä ilahduttaa varalistalla olevia.

WWF:n leireillä ei vaadita huippukuntoa, mutta kestävyyttä ja maastokelpoisuutta kylläkin. Alaikäraja on 18 vuotta. Iltaisin retkeillään, tarinoidaan ja laulaa loilotellaan nuotion loimussa, kalastellaan ja saunotaan. Vapaapäivänä tutustutaan lähiseudun luonto- ja kulttuurikohteisiin. WWF järjestää osallistujille muonituksen ja tapaturmavakuutuksen leirin ajaksi ja huolehtii kuljetuksista leirin aikana. Leiriläiset maksavat itse edestakaiset matkansa leiripaikalle. Leirillä asutaan yleensä joko omissa teltoissa tai lämmitettävässä puolijoukkueteltassa.

Monta syytä lähteä leirille

Palataan vielä pellolle. Kerpunteon lomassa juttu luistaa. Keskustelua käydään paitsi suomeksi myös englanniksi, sillä suomalaisten lisäksi sveitsiläinen Marianne Meister on sitomassa kerppuja. Meister on tullut Suomeen vain ja ainoastaan leirin takia.

”Ihastuin aikoinaan Suomeen sattumalta ollessani täällä läpikulkumatkalla. Nyt olen maassa viidettä kertaa. Aiemmin olen lomaillut muun muassa Äkäslompolossa, Turussa ja Helsingissä. Talkooleirillä olen ensimmäistä kertaa.”

WWF:n talkooleirien jäljille Meister pääsi netissä googlettamalla ja ilmoittautumalla leirille heti maaliskuussa, jolloin ilmoittautumiset alkavat. Nyt kesän leirit ovat jo täynnä, mutta peruutuspaikkoja voi aina kysellä. Leirejä pidetään vielä Saimaalla, Haminassa, Ahvenanmaalla ja Virossa.

Talkooleireille tullaan monista syistä. Osa on jo konkareita, toiset ensikertalaisia. Ikähaarukka venyy kahdeksantoistavuotiaista eläkeläisiin. Tiukan työnteon vuoksi lapsia tai kotieläimiä ei voi ottaa leirille mukaan. Eräs kaveruspari saapui Liesjärven leirille, koska aikoinaan lapsena suunniteltu ratsastusleiri jäi käymättä. Nyt kaverukset pääsivät vihdoin leirille, ja mikä parasta, yhtenä päivänä töitä päästiin tekemään myös hevosten kanssa.

Tutustu WWF:n talkooleireihin
Tue WWF:n toimintaa kotimaassa

Teksti:WWF/Päivi Ala-Risku
Kuvat: WWF/Päivi Ala-Risku ja Tuuli Äikäs