Tällaista on elää köyhänä naisena Suomessa
Miltä tuntuu, kun ruoka on hankittava erikoistarjouksista ja leipäjonosta? Tai kun lapsi ei voi hiihtää koulun urheilupäivänä, koska äidillä ei ole varaa ostaa suksia? Kolme keski-ikäistä pitkäaikaistyötöntä naista kertoo, mihin kaikkeen köyhyys vaikuttaa.
Miltä tuntuu, kun ruoka on hankittava erikoistarjouksista ja leipäjonosta? Tai kun lapsi ei voi hiihtää koulun urheilupäivänä, koska äidillä ei ole varaa ostaa suksia? Kolme keski-ikäistä pitkäaikaistyötöntä naista kertoo, mihin kaikkeen köyhyys vaikuttaa.
Köyhyys on tuttua liki miljoonalle suomalaiselle. Suurinta osaa se koskettaa vain väliaikaisesti opiskelun tai työttömyysjakson takia. Pitkään jatkuvasta huono-osaisuudesta kärsii noin 100 000 ihmistä. Pienituloisuusraja oli vuonna 2013 yhden hengen taloudessa asuvalta 1 190 euron nettotulot kuukaudessa.
Miten minimituloilla tulee toimeen? Espoossa perustettiin viime syksynä ryhmä, jossa köyhyysrajalla sinnittelevät naiset pääsivät jakamaan kokemuksiaan ja antamaan ja saamaan vertaistukea. Heistä kolme kertoo nyt meille, mistä kaikesta köyhä nainen joutuu tinkimään. Köyhyys on niin leimaava asia, että he haluavat puhua vain etunimillään.
1. Ruoka
Tiina: Ostan yleensä punaisella tarralapulla merkittyjä tuotteita ja kyttään erikoistarjouksia. Leipäjonosta haen säännöllisesti kassillisen ruokaa, lähinnä eineksiä ja leipää.
Johanna: Toisin sanoen höttöhiilareita.
Ulla: Leipäjonossa olen käynyt vasta kolme kertaa. Yleensä teen ruokani itse, sillä haluan tietää, mitä syön.
T: Huono ruoka on aiheuttanut ruokahaluttomuutta, vaikka on ollut nälkä. Ravintola-alan ihmisenä olen tykännyt kokkaamisesta, mutta nyt joudun syömään mitä sattuu. Se aiheuttaa vatsavaivoja. Olen ollut jo kolmesti vatsan tähystyksessä.
J: Myös minulla on ruoansulatusvaivoja. Juurekset olisivat edullisia, mutta esimerkiksi kaalia ja lanttua ei vatsani kestä. Irtisanomiseni aikaan silloinen perheeni eli puoliso, neljä teiniä ja vauva eli minun työttömyysturvallani, koska mies dokasi omansa. Silloin jouduin syöttämään lapsille ihan hirveätä kuraa: eineksiä, makkaraa, makaronia, kalapuikkoja tai halvinta mahdollista jauhelihaa. Nyt kun meitä asuu taloudessa vain kaksi, pystyn sentään ostamaan terveellistäkin ruokaa. Joskus syömme jopa kalaa, mikä on köyhälle kova juttu.
T: Vihannekset ovat kalliita ja niitä ei saa leipäjonosta.
J: Olin ihan autuas, kun onnistuin viimeksi saamaan ananaksen. Avokadosta voin vain haaveilla.
Lue lisää: Näin saat helposti säästöön ylimääräistä rahaa kuukausipalkan verran vuodessa
2. Terveys
T: Kolme hammastani on mäsänä, ja ikeneni ovat tulehtuneet, mutta pääsen hammaslääkäriin vasta kesällä. Edellisestä käynnistä on kaksi vuotta. Odotellessa hampaat lahoavat suuhun ja tulee vielä kalliimpi lasku.
J: Minulla on diagnosoitu jännitysniska. Sen hoitamiseksi tarvittaisiin fysioterapiaa, joka ei kuulu toimeentulotuen piiriin. Muiden sairauksieni hoitoon tarvitsemani lääkkeet saan onneksi sitä kautta.
3. Lapsen menot
J: Sossusta saan 200 euroa lukukaudessa lapsen harrastuksiin. Sen turvin lapseni on käynyt muun muassa uimakoulun ja tanssikurssin. Ratsastuksesta tai musiikin opiskelusta on turha edes haaveilla. On raastavaa evätä lapselta harrastuksia köyhyyden takia.
U: Kun lapseni oli pieni, koulussa järjestettiin retkiä ja tempauksia, jotka vaativat rahaa. Jos ei ole varaa osallistua, tulee helposti kiusatuksi.
J: Yritän pitää taloudellisen tilanteen omana tietonani, jotta lapsen ei tarvitsisi kantaa siitä murhetta. Mutta kyllähän se väistämättä tulee esille. Kun lapsi ilmoittaa, että pitäisi ostaa lahja kaverin synttäreille, olen pulassa. Jopa maksuton peruskoulu on köyhälle jäätävän kallis. Tänä vuonna lapseni ei esimerkiksi hiihtänyt, koska en onnistunut löytämään riittävän edullisia varusteita. Ne, jotka eivät hiihdä, kävelevät. Ja kaikki tietävät, että kävelijät ovat köyhiä.
4. Sosiaalinen elämä
J: Köyhyys tiivistyy siihen, että kaikki menot ja hankinnat on suunniteltava huolellisesti etukäteen. En todellakaan voi poiketa lounaalle tai lattelle. Joskus olen saanut säästettyä kirjekuoreen parikymppiä, jotta pääsisin tuulettumaan. Sitten lapsi ilmoittaa, että kengässä on reikä. Sen jälkeen kirjekuori on taas tyhjä. Olin riemuissani, kun sain sossun maksamaan minulle uimaliput ja saatoin pyytää ystävääni uimaan.
T: Tuttavapiirini koostuu nykyään lähinnä muista köyhistä. Istumme vuorotellen toistemme luona kahvittelemassa. Vanhat ystävät pitävät luuserina, kun minulla ei ole ikinä varaa osallistua reissuihin tai illanviettoihin. Jotkut ajattelevat, että masennukseni on vain keksitty juttu, vaikka juuri köyhyys osaltaan aiheuttaa masennusta.
J: Elämme aika irrallaan muista, kun ei ole työyhteisöä ja välit sukuunkaan eivät välttämättä ole kauhean hyvät. Ne sukulaiset, jotka ovat pärjäävää, onnekasta porukkaa, ovat sitä mieltä, että työttömyyteni johtuu laiskuudesta.
T: Laitan rahaa sivuun päästäkseni baariin kerran kuussa, sillä haluan nähdä ihmisiä. Tuopin hinnan kipuraja on 4,5 euroa, ja koko illan aikana saa kulua 20 euroa.
J: Olen käynyt kolmen viime vuoden aikana ehkä neljä kertaa baarissa. Käytän rahani mieluummin vaikka luomukananmuniin. Joskus ostan kotiin pullon viiniä ja kutsun kaverin kylään.
U: Minä en käytä alkoholia ollenkaan.
5. Kauneudenhoito
J: Minulla on ollut monta vuotta niin sanottu hätäponnari. Nyt budjetoin kampaajakäynnin, sillä minusta tuli juuri isoäiti ja halusin näyttää valokuvissa ihmiseltä. Seuraavan käynnin olen budjetoinut elokuulle, jolloin vauvan vanhemmat menevät naimisiin.
T: Ennen leikkautin siistin, lyhyen tukkani säännöllisesti ja hoidin ulkonäköä muutenkin viimeisen päälle. Nyt olen jo monta vuotta leikannut ja värjännyt tukan itse. Silmät tulehtuivat, kun ostin alennuksesta parin euron ripsivärin. Kun on tottunut meikkaamaan, siitä on vaikea luopua.
J: Uimaharrastuksessa iho kuivuu niin, että oli pakko investoida kasvovoiteeseen: 2,90 euroa Lidlistä. Tilipäivänä törsään ja ostan vähän parempia pikkuhousunsuojia niiden halpojen ja hiertävien sijaan.
U: Kaikki huulipunani ovat vähintään kymmenen vuotta vanhoja.
6. Vaatteet
J: Hankin vaatteet itselle ja lapselle kirpputorilta. Onneksi tytär ei ainakaan vielä piittaa kalliista merkeistä. Nämä farkut ostin uutena, sillä 70 prosentin alennuksessa ne maksoivat enää vitosen.
U: Kestävän kehityksen kannattajana käytin kirpputoreja jo ennen kuin oli pakko. Tämäkin karvasomisteinen ulsteri maksoi vain viisi euroa.
J: Alusvaatteistani suurin osa on varmaan kymmenen vuotta vanhoja. Luojan kiitos on Lidl! Sieltä saa sukkia ja pikkuhousuja muutamalla eurolla ison paketin.
T: Olen miettinyt, voiko sossuun mennä sanomaan, että nyt ihan oikeasti tarvitsisin uudet rintaliivit.
Lue lisää: Hävettääkö rahasta puhuminen? Lopeta ujostelu ja toimi näin
7. Naisellisuus
J: Köyhyys syö itseluottamusta. En pysty enää olemaan samalla tavalla nainen kuin töissä käydessäni, en ulkoisesti enkä sisäisesti. Kävelinkin ennen ihan eri tavalla, reippaammin ja ryhdikkäämmin.
T: Välillä tuntuu, etten ole enää nainen ollenkaan. Kunnon miehet eivät katso edes päin.
J: Jos joku mies tuleekin lähipiiriin, se haluaa höösätä ja hoivata. Tulee torjumisreaktio. Kenenkään ei tarvitse tulla sanomaan, miten minun pitäisi elää.
8. Ihmissuhteet
T: En tapaa oikeastaan kuin köyhiä miehiä, ja aina tulee riitaa rahasta. Ei voi tehdä mitään kivaa yhdessä. Treffeille pitää mennä jommankumman kotiin tai kävelylle.
J: Kun on himassa pitkään, taito keskustella unohtuu. Jos joskus olenkin porukassa, en tiedä, mistä puhua enkä osaa enää toimia osana ryhmää. Vaikka olisi lainavaatteet ja joku meikkaisi ja antaisi käyttörahaa, tuntisin silti oloni ulkopuoliseksi.
T: Jätän suosiolla kaikki sukujuhlat väliin, koska en halua kysymyksiä työpaikasta ja huonosti peitettyä ylenkatsetta.
9. Matkustaminen
J: Minulla ei usein ole varaa edes seutulippuun. Käynnit lapsen mummon luona Helsingissä pitää ajoittaa tukipäivään, jolloin on varaa ostaa se. Reissuun kannattaa yhdistää mahdollisimman monta asiaa. Viime vuonna kävin lapsen kanssa Ruotsin-risteilyllä, jonka kustannuksiin äitini osallistui. Tulevana kesänä siihenkään ei ole varaa, kun tulot pienenivät satasella.
U: Passini on vanhentunut jo kymmenen vuotta sitten. Kerran olen käynyt ryhmämatkalla Tallinnassa ilman sitä.
J: Kaverit ehdottavat välillä, että lähdetään Tallinnaan, saat ilmaisen lipun. Mutta ei risteileminen koskaan ilmaista ole. Siihen kuluisivat viikon ruokarahat. Kerran ilmainen risteily lapsen kanssa peruuntui, koska ei ollut rahaa hankkia hänelle henkilöpapereita.
10. Itsetunto
J: Itsenäisyyden ja arvostuksen menettäminen on jumalattoman iso osa nimenomaan naisen köyhyyden problematiikkaa. Naisen itsenäisyys on pitkälti kiinni rahasta. Naista, jolla on työpaikka, arvostetaan, ja hänen mielipiteensä huomioidaan. Häntä kohdellaan edes jollain tavalla tasa-arvoisena. Jos olet työtön tai sairauseläkkeellä, putoat heti toisen luokan kansalaiseksi. Kun ei ole fyrkkaa, ei pysty ylläpitämään vakavasti otettavan aikuisen habitusta. Ihan kuin muuttuisit yhtäkkiä tyhmäksi ja laiskaksi. Olen saanut vuosien varrella osakseni hyvin paljon alentuvaa suhtautumista, koska olen ”vain työtön”.
T: Aika moni lannistuu. Minuakin vähätellään, että ethän sinä mikään sairas ole, kun olet noin innostunut ja toimelias. Mutta kun on aktiivinen ja huolehtii itsestään, masennus ei niin helposti uusiudu.
U: Minä en häpeä köyhyyttäni. Kävelystäni näkee, että en ole ihan terve. Siksi muiden on ehkä helpompi tajuta se. Sanon myös aika suoraan, että minulla ei ole rahaa tehdä kaikkea.
J: Olen niin kovanahkainen, että en ota ylenkatsetta vastaan. En kerta kaikkiaan suostu syyllistymään asiasta, jolle en voi mitään. Näen sen ongelmana, mutta en anna sen koskettaa henkilökohtaisesti. Minulla on syvä tietoisuus siitä, että en tee mitään väärää.
Lue lisää: Tällaista on asunnottomien naisten elämä Suomessa
11. Tulevaisuus
T: En näe tästä tilanteesta poispääsyä, ellei kohdalleni osu lottovoittoa. Tosin ei minulla ole varaa lotota.
U: Minulla ei liene mitään mahdollisuuksia enää työllistyä. MS-taudin ja diabeteksen takia tulen tarvitsemaan vuosi vuodelta enemmän apua, joten suunta on huonompaan.
J: Minulla saattaa olla toivoa saada joskus oikeatakin työtä, koska olen päässyt Espoon kaupungin sosiaalisen kuntoutuksen tiimiin kokemusasiantuntijaksi. Työni on käydä ryhmissä kertomassa velkaneuvonnasta ja antamassa vertaistukea. Toivon hartaasti, että en joudu takaisin hyödyttömäksi sohvalle.
Kommentit
Pysäyttävä haastattelu. Niin se on, maailmassa pärjäävät ne joilla menee hyvin. Sitten kun joku asia menee pieleen, olet omillasi, enenevässä määrin myös nykySuomessa, kukaan ei silloin sinua auta ja se ei tilannetta paranna jos joku sanoo että voi voi, se ei konkreettisesti auta kenenkään tilannetta.
J:n kommentti ”Naisen itsenäisyys on pitkälti kiinni rahasta” on täysin totta, tosin jättäisin jopa sanan pitkälti pois ja korvaisin sen sanalla täysin. Jos on rahaa, on varaa valita ja päättää itse oman elämänsä sävelet. Jos ei ole rahaa, joudut tanssimaan niiden pillin mukaan joilla on ja jotka voivat päättää elämästäsi. Karmaisevaa!
Kommentit
Lueskelin artikkelin ja ei voi kuin sympatiaa antaa. Itse näin nuorena psykologian opiskelijana tunnen tuon köyhyyden kun kuussa käteen jää sellaiset 120 euroa vuokran ja verojen jälkeen. Sillä ei herroiksi eletä, mutra omaksi onnakseni minulla on vielä kuitenkin vanhemmat sentään.
Mitä tulee itse kurjoitukseen niin mieleeni hiipi aikalailla masentuneiden naisten kertomia. Ymmärretävästi alakuloisuus, häpeä, syyllistymisen tunteminen, ala-arvoisuuden tunne, väsymys, epätoivoisuus, ja monia muita – ei ole helppoa heidänkään elämä ja usein onkin totta, että tälläis3en eristäytyneeseen tilaan tulisikin enemmän ja paremmin puuttua. Valitettavasti harvassa on tahot, joilla on halua ja/tai toimintakykyä auttaa hädässä olevaa.
Pysäyttävä haastattelu. Niin se on, maailmassa pärjäävät ne joilla menee hyvin. Sitten kun joku asia menee pieleen, olet omillasi, enenevässä määrin myös nykySuomessa, kukaan ei silloin sinua auta ja se ei tilannetta paranna jos joku sanoo että voi voi, se ei konkreettisesti auta kenenkään tilannetta.
J:n kommentti ”Naisen itsenäisyys on pitkälti kiinni rahasta” on täysin totta, tosin jättäisin jopa sanan pitkälti pois ja korvaisin sen sanalla täysin. Jos on rahaa, on varaa valita ja päättää itse oman elämänsä sävelet. Jos ei ole rahaa, joudut tanssimaan niiden pillin mukaan joilla on ja jotka voivat päättää elämästäsi. Karmaisevaa!
Miksi jäädä kaupunkiin kalliisiin asuntoihin . Maaseudulla on halpoja asuntoja ja työtä jokaiselle., kuka vain haluaa tehdä työtä. Ilmaista ruokaa saa metsistä, järvistä ja itse kasvattamalla vaikka mitä. Tiedän köyhyyden, 4 vuotiaana olen mummon mökiltä joutunut kasvattilapseksi. Silloin oppi työtä tekemään. En päässyt kouluun kun jouduin karjan hoitamaan. Myöhemmin suoritin keskikoulun ja kävin kouluja. Kävin työssä 20 vuotta ja suurella työllä kehitettiin yritys. Nyt ei kukaan lähde tilapäisiin töihin. Yrittäjät uupuvat työn paljouteen kun kustannustaso ja verot ovat nousseet ja kaikki käy kannattamattomaksi. Älkää moittiko yrittäjiä, viljelijöitä ja. maan hallitusta, kaikki tekee parhaansa tämän maan parhaaksi. Olen 73 vuotta vanha teen pitkää työpäivää yrityksessämme. Minulle siitä ei jää palkkaa kun maksetaan työntekijän palkka.Elän alle 1000 euron eläkkeellä. Maaseulla eletään pienellä eläkkeellä ilman asuntotukia.
kyllä. olen nyt yli 50vuotias enkä koskaan ole ostanut enkä käyttänyt esim rintaliivejä. nyt onnellinen kun loppui kuukautiset niin ei enää tarvitse siteitä ostaa. ihan olisin luomunainen kun ei kosmetiikkaan ole varaa,hyvä että hammastahnaa joskus tyttären takia ostaa,muuten varmaan jättäisin senkin pois. alushousuja ei ole ja yhdet verkkarit joilla mennään kesät talvet,kengät linttaanastuttuja ja jalat jo kipeänä kun tennareilla yrittää pysyä lumisella tiellä pystyssä. mutta onnibussimatkoista en luovu kun halvalla pääsee,ennemmin liikun jonnekin kuin istuisin vain kotona. mitä tekisin meikeillä ja uusilla vaatteilla ellei sitten olisi varaa mennä minnekään
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous