Työ ja raha

Tutkijan työ on luovuutta ja rankkaa kilpailua

Teksti: Anna.fi

”Maalaisjärkeä, paljon työtä ja sopivassa määrin innostuksen paloa”, summaa uskontotieteilijä ja teologian tohtori Maria Leppäkari, 33, akateemista uraansa. Turhautuminen, rahoitus ja virkojen vähyys ovat kilvoittelun kääntöpuolia.

Maria Leppäkari mietti ylioppilaskeväänään 1991 useita uravaihtoehtoja. Vieraat kulttuurit kiinnostivat. ”Halusin lentäjäksi. Finnairin ilmailuopistoon en kuitenkaan päässyt. Laitoin paperit Porvoon matkailuoppilaitokseen ja pyrin Turkuun Hankenille”, Maria kertoo. ”Pääsykoetta kirjoittaessani kysyin itseltäni, mihin olen menossa. Mietinkö jokaista tapaamani ihmistä vain markkinointihyödykkeenä? Pääsykoe ja ekonomin opinnot saivat jäädä.” Maria pyrkikin Åbo Akademin teologiseen tiedekuntaan lukemaan uskontotiedettä teologi-sisarensa neuvosta.

Yhdeksänkymmentäluvun alussa ei tarjolla ollut niin paljon opintovaihtoehtoja kuin nyt. ”Kun yliopistossa kirjoitin lopputyötäni rastafari-kulttuurista Jamaikalla, innostuin valtavasti. Lopputyön teko tuntui jännittävältä”, hän sanoo. ”Kerroin minua ohjanneelle professorille ajatuksistani jatkaa, ja hän ehdotti, että syventyisin rastafari-kulttuurin Siion käsitteeseen hieman toisesta näkökulmasta. Minua kehotettiin pohtimaan Jerusalemin merkitystä kristityille ja juutalaisille ja matkustamaan Israeliin”, hän sanoo.

Intohimona Jerusalem

Maria sai stipendin Swedish Theological Institute in Jerusalemiin sekä Hebrew Universityyn, jossa hän opiskeli opintotuen turvin. Jerusalem, Lähi-itä ja vuosituhanteen vaihde alkoivat tuntua yhä kiehtovammilta. ”Varmistuin siitä, että tämä on minun juttuni”, hän sanoo. Maria sai kaksivuotisen paikan valtakunnallisesta teologian tutkijakoulusta, josta valmistui tohtoriksi vuonna 2002.

Muutaman työttömyyskuukauden jälkeen hän työskenteli pari vuotta Suomen Akatemian tutkijatohtorina. Maria on luennoinut muun muassa terrorismin ja uskonnon välisestä suhteesta, haastatellut radikaaleja uskonnollisia johtajia ja tutkinut uususkonnollisia liikkeitä.

Tutkijatohtorista yliopettajaksi

Innosta palava tutkija alkoi vähitellen turhautua akateemiseen maailmaan. ”Akateeminen kujanjuoksu on toisaalta noidankehää, täytyy saada tulosta, että saa rahaa, jotta voi tehdä tulosta”, hän kertoo. Maria alkoi pohtia rooliaan tutkijana. Kun Suomen Akatemian tutkijatohtori- rahoitus loppui, Maria jäi työttömäksi ja pohti erilaisia työvaihtoehtoja. ”Oivalsin, että yliopiston ulkopuolellakin on elämää”, hän sanoo nyt.

Maria sai määräaikaisen yliopettajan viran ammattikorkeakoulu Sydvästistä. Työpäivät koostuvat suunnittelusta ja projektihallinnosta. Maria opettaa myös tutkimusetiikkaa ja tutkimusmenetelmiä. ”Viisi seuraavaa vuotta olen työsuhteessa, ja saan kaivattua etäisyyttä yliopistomaailmaan sekä uusia näkökulmia omaan tutkimukseeni”, Maria sanoo.

Jokaisen tutkijan on tehtävä itse PR-työnsä

Työttömyyskortisto on useiden nuorien tohtoreiden arkea. Maria ei ole kuitenkaan huolissaan. ”Uskon, että töitä kyllä riittää, jos on tohtorin tutkinto ja riittävät sosiaaliset valmiudet”, iloisesti puhetta pulputtava tohtori sanoo, ja uskoo, että tohtorin tutkinto ja työn tuoma vastuu antavat valmiuksia kohdata uusia haasteita. ”Jokainen tutkija tekee itse oman PR-työnsä. Auttavia käsiä ei siinä mielessä ole. Mutta kokemukset tutkimuskentältä ja kansainvälinen verkostoituminen ovat tehneet minusta vahvan.

Marian uusi kirja on juuri julkaistu. Tutkimuksesta hän ei malta luopua. ”Ihmetteleville saa välillä selittää, että mitä se Maria oikein töikseen tekee”, sukunsa ensimmäinen tohtori naurahtaa ja toivottaa uusille tutkijanaluille rohkeutta.

Lähteet:
Leppäkari, Maria : Apocalyptic Representations of Jerusalem. Numen Book Series, vol. nr 111. Brill Academic Publishers: Leiden – Boston. 2006.

Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (20.4.2006)
Kuva: Laura Parkkinen

X