Viisikymppisellä on omat valttinsa työmarkkinoilla – Heli ja Kirsi kertovat, miten löysivät töitä irtisanomisten jälkeen

Työnhaku yli viisikymppisenä voi lannistaa: kukapa minut enää palkkaisi. Hanskoja ei kannata silti viskata tiskiin. Sen todistavat Heli ja Kirsi, jotka pääsivät unelmahommiin irtisanomisten jälkeen. Keski-ikäisellä on monta valttia työmarkkinoilla.

”Tärkeintä oli saada itseluottamus takaisin”

Vaikka siitä on kymmenen vuotta, kun lentoyhtiön kaupallinen johtaja antoi Kirsi Aromaalle irtisanomisilmoituksen, kyyneleet nousevat yhä silmiin, kun Kirsi puhuu tilanteesta.

– Johtaja sanoi, että meillä on nyt tuotannollisia ja taloudellisia syitä ja joidenkin pitää lähteä, mutta sinä olet ollut erittäin hyvä työntekijä. Siinä vaiheessa minun teki mieli sanoa, että kuulkaa, miksi minä sitten istun tässä pöydässä, Kirsi muistelee.

Kirsi oli työskennellyt kaksitoista vuotta kyseisen lentoyhtiön palveluksessa liikematkapuolen myyntipäällikkönä. Samana päivänä kahdenkymmenen henkilön tiimistä irtisanottiin kolme työntekijää, myöhemmin myös moni muu joutui lähtemään.

– Olimme päivän aikana vitsailleet, että katsotaan nyt, kuinka tässä käy. Itsekin heitin asian leikiksi, kun olimme menossa toimistolle kuulemaan päätöksiä. Olihan se kolaus, kun selvisi, että yksi irtisanotuista olen minä.

Kirsi oli tuolloin 54-vuotias ja oli työskennellyt koko ikänsä matkailualalla. Hänen irtisanomisaikansa oli puoli vuotta, ja hän sai tuolta ajalta täyttä palkkaa. Alkava kesä meni miesystävän kanssa Suomessa matkaillen, ja kesän jälkeen Kirsi alkoi vähitellen miettiä uuden työn hakemista.

– Minulle tuli tunne, että matkailuala on nyt nähty. Hain myyntitehtäviin, mutta en päässyt mihinkään. En edes haastatteluun. Luulen, että työnantajat ajattelivat, että koska olin ollut matkatoimistossa, en osaisi tehdä mitään muuta.

Työhaku helpottui konsultin avulla

Lentoyhtiö maksoi Kirsille konsultin uuden työn hakemista varten. Konsultti kävi Kirsin kanssa läpi hänen vahvuuksiaan ja auttoi hakemuksien laatimisessa.

– Se auttoi minua todella paljon, koska itselläni ei ollut siitä kokemusta.

Kun syksyn sateet tulivat ja talvi lähestyi, mitään uutta ei ollut kuitenkaan näkyvissä. Kirsin usko alkoi hiipua.

Kirsin tuttava työskenteli isossa kansainvälisessä matkatoimistossa ja lähestyi Kirsiä työtarjouksella, mutta tilanne raukesi, kun kävi ilmi, ettei toimistoon sittenkään voitu palkata ketään.

Helmikuussa Kirsi oli ollut työttömänä jo lähes kymmenen kuukautta. Silloin matkatoimistossa työskentelevä tuttava soitti yllättäen uudelleen. Hän pyysi Kirsiä käymään. Tilanne oli muuttunut.

– Minut palkattiin siltä istumalta, ja aloitin kahden viikon kuluttua työt. Olin valtavan onnellinen ja kuulutin kaikille, että hei, minä olen saanut töitä!

Nyt 64-vuotiaana Kirsi on edelleen samassa työpaikassa.

Kun työnhaku tökkii, pidä toivoa yllä

Läheisten ihmisten tuki ja konsultin apu olivat työttömyysjakson aikana Kirsin pelastus.

– Kaikki olivat varauksettomasti sitä mieltä, että irtisanomiseni oli ollut virheratkaisu. Oli hir­veän tärkeää saada muilta ihmisiltä kannustusta.

Myös itseluottamuksen löytyminen uudelleen oli merkittävää.

– Perhe, ystävät ja myös entiset kollegat vakuuttivat, että olen hyvä eikä minussa ole mitään vikaa. Ymmärsin, että irtisanominen ei ole kiinni vain siitä, miten työnsä tekee. Se johtuu monista tekijöistä. Jos jostain syystä irtisanominen osuu kohdalle, sitä ei pitäisi ottaa liian henkilökohtaisesti.

Kirsi muistuttaa, että hyvät verkostot ovat tärkeitä.

– Kannustaisin kaikkia irtisanottuja pitämään toivoa yllä. Jos työnantaja tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi työnhakukonsultointiin tai uudelleenkoulutukseen, tarjoukseen kannattaa tarttua.

Heli on aloittanut alusta monta kertaa

Heli Puputti, 62, on irtisanottu työuransa aikana kolmesti. Ensimmäisen kerran hänet irtisanottiin 34-vuotiaana tietotekniikkayhtiöstä, kun lama runteli Suomea.

– Yhtiössä oli tuolloin irtisanomisten sarja. Onneksi olin ensimmäisessä aallossa, koska ei olisi ollut kivaa jäädä odottelemaan, että milloin lähtö osuu omalle kohdalle.

Vaikka Heli koki, että oli hyvä lähteä ensimmäisten joukossa, potkut olivat rankat ja herättivät hänessä paljon huolta.

– Perheeni toimeentulon suhteen luotin siihen, että asiat järjestyvät, mutta tunsin suurta huolta siitä, että työni meni hukkaan. Meillä oli irtisanomishetkellä töissä meneillään iso kauppa, jota olin mukana hieromassa.

Heli oli työskennellyt yhtiössä koodarina, kouluttajana, ollut myynnin tukitehtävissä ja vetänyt käyttöönotto- ja kehittämisprojekteja ja nauttinut suuresti työstään, varsinkin koodaamisesta.

Niinpä potkut yhdeksän vuoden työsuhteen jälkeen tulivat isona yllätyksenä. Vaikka potkuihin ei liittynyt pelkoa tulevasta eikä Heli syytellyt niistä itseään, ne tuntuivat epäoikeudenmukaisilta ja loukkaavilta. Heli huomasi itsessään voimakkaita reaktioita.

– Toivoin mielessäni – ja varmaan ääneenkin – irtisanomisketjun alkuun panneelle johtajalle kaikkea pahaa. Vähän ajan kuluttua sainkin kuulla, että hän on sairastunut vakavasti, Heli kertoo.

– Olin aivan vakuuttunut siitä, että olin jotenkin noitunut hänelle sen sairauden. Tunsin huonoa omaatuntoa. Onneksi hän toipui.

Työnhaku oli nousukaudella helppoa

Vahva itseluottamus, huumorintaju, ahkeruus ja periksiantamattomuus auttoivat Heliä irtisanomisen jälkeen. Hän arvelee, että suuri merkitys oli myös vahvalla ammattiosaamisella.

– En tietenkään väitä, et­ten olisi yhtään murehtinut irtisanomista, mutta eihän se auta mitään.

Heli sai pian töitä tietotekniikkayhtiöstä. Suomessa elettiin yhä lama-aikaa, mutta koska yhtiö oli valtion omistuksessa, Heli mietti, ettei sen vakavaraisempaa ja turvallisempaa työpaikkaa olisikaan. Hän oli väärässä.

Hän ehti olla töissä vain vajaat kaksi vuotta, kunnes omistaja päätti, että kaikki omien järjestelmien ulkopuolinen toiminta lopetetaan. 41-vuotias Heli irtisanottiin.

Seurasi kahden vuoden työttömyys. Sinä aikana Heli keskittyi harrastuksiinsa: kävi kissanäyttelyissä ja osallistui kankaanpainantakurssille. Hän luotti, että töitä löytyisi vielä.

Kun Suomessa alettiin elää nousukautta, etenkin tietotekniikka-alalla hyvälle työvoimalle oli kova kysyntä. Heli haki töitä kolmesta yrityksestä, ja hänet valittiin niistä kahteen.

Hän valitsi kiinnostavamman pestin ja aloitti systeemipäällikön tehtävät. Vaikka hän oli saanut potkut kahdesti, hän ei murehtinut etukäteen, kuinka pitkään saisi tällä kertaa olla töissä.

– Tiesin, että tietotekniikka-ala on tuulinen: välillä sinne halutaan töihin kaikki mahdolliset ihmiset ja välillä kaikki potkitaan pois.

Työsuhde kesti 11 vuotta. Vuonna 2009 firma uudisti palveluvalikoimaansa ajanmukaisemmaksi, eivätkä Helin projektit enää kuuluneet näihin palveluihin. Heli irtisanottiin.

– Minusta tuntui, että yhtiössä haluttiin, että irtisanotut ihmiset luikkisivat hiljakseen takaovesta ulos eikä irtisanomisista tehtäisi mitään numeroa.

Heli ei halunnut hissutella. Viimeisenä työpäivänä hän luovutti tietokoneen sovitusti aamulla, mutta lähetti työkaverinsa koneelta yhteisen viestin kaikille.

– Kirjoitin siihen, että minulla ei ole mitään hävettävää ja tarjoan läksiäiskahvit ja leipomiani mokkapaloja kaikille työpaikan kah­viossa. Paikalle tuli paljon ihmisiä.

Samaan aikaan yhtiöstä irtisanottiin parikymmentä henkilöä. Heli pohti jälkeenpäin työkavereidensa kanssa sitä, että monilla irtisanotuilla oli ollut syystä tai toisesta pitkiä sairauslomia. He epäilivät, että ne liittyivät jollain tavalla irtisanottujen valikoitumiseen. Se jäi kuitenkin pohdinnaksi. Heli oli itsekin ollut pitkällä sairauslomalla perhetragedian vuoksi.

Kun työnhaku ei tuottanut tulosta, Heli pani tuulemaan

Potkuista huolimatta Heli oli varma, että uusi työ löytyisi jälleen pian, mutta niin ei tapahtunutkaan.

– En silti ollut huolissani, koska edellisellä kerralla olin tullut valituksi jopa kahteen paikkaan.

Hän ei laskenut tarkkaan kirjoittamiensa työhakemusten määrää, mutta niitä oli yli kolmekymmentä. Mikään niistä ei tärpännyt.

Heli päätti suorittaa työllisyyskoulutuksena taloushallinnon ammattitutkinnon. Mutta kun töitä ei senkään jälkeen löytynyt, hän ryhtyi tekemään henkilöstöpalveluyrityksen kautta taloushallinnon lyhyitä sijaisuuksia.

– Pian tajusin, että en tarvitse ketään vuokraamaan itseäni, vaan voin hoitaa sen itse. Perustin tilitoimiston ja aloin hakea sijaisuuksia ja kiireapulaispaikkoja. Pääsin niihin ja samalla etsin asiakkaita omaan tilitoimistooni.

Nyt Helin tilitoimisto, Tamkotek Oy – Helin sanoin ”Heli and the boys” – on toiminut kymmenen vuotta. Se on kannattava ja työllistää kolme ja puoli henkilöä.

Heli ymmärtää nyt paremmin irtisanojan roolin, sillä hän on kerran joutunut itsekin irtisanomaan työntekijänsä.

– Se tuntui paljon pahemmalta kuin itse kokemani irtisanomiset yhteensä. Toisen ihmisen unelmien murskaaminen oli kamalaa.

Ikänsä puolesta Heli voisi jo jäädä eläkkeelle. Vielä hän ei ole siihen valmis. Työpaikkailmoituksia hän ei ole kuitenkaan enää katsellut.

– On vaikea kuvitella itseäni toisen palvelukseen. Ei tämä yrittäjyys mikään kultakaivos ole, mutta tässä on jotain hienoa. Jos elämä ei mitään ihmeellisiä yllätyksiä tuo eteen, niin kyllä minä vielä kymmenen vuotta jatkan yrittäjänä.