Vanhustenhoitajan työ on palkitsevaa

Tärkeintä on kyetä kohtaamaan toinen ihminen.

Mirkka Pesonen 35, valmistui mielenterveyshoitajaksi vuonna 1993. Hän kiinnostui vanhustyöstä jo opintojensa aikana ollessaan työharjoittelussa vanhainkodissa. Valmistumisensa jälkeen Mirkka haki töitä vanhusten parista.

Parin sijaisuuden jälkeen hän sai viran vanhusten palvelutalosta Vantaalta. Mirkka viihtyi virassaan viisi vuotta. Sen jälkeen hänen perusti myyntiyrityksen miehensä kanssa Itä-Suomeen, mutta tekee edelleen säännöllisesti keikkatyötä lähialueiden vanhainkodeissa, koska se on ”palkitsevaa ja pitää kiinni realiteeteissa.”

Hyödyllistä työtä

Mirkka on työskennellyt myös mielenterveyspotilaiden ja lasten kanssa, mutta tulee mielestään toimeen parhaiten vanhusten kanssa.

”Vanhukset osaavat olla todella hauskoja. Työ on muutenkin minulle sopivaa: ei pelkästään seisoma- tai istumatyötä vaan molempia: jutustelua ihmisten kanssa, mutta myös hoidollisia toimenpiteitä”, Mirkka kertoo.

Huonoja puolia Mirkka ei vanhustyöstä heti keksi. Hänen mielestään työhön kuin työhön voi kuitenkin leipääntyä, jos työyhteisöä tai työtapoja ei kehitetä ajan myötä. Mirkalla on aina ollut mukavat työkaverit, mutta on kuullut myös terveydenhoitoalan tulehtuneista työilmapiireistä.

Mirkka kertoo, että tärkeintä vanhustenhoitotyössä on työntekijän rohkeus kohdata toinen ihminen. Vanhusta tulee kunnioittaa. Itseään ei sovi ylentää. Alalle tahtovia Mirkka haluaa rohkaista:
”Siinä vasta realistinen ja järkevä valinta! Vanhustyössä tuntee itsensä myös hyödylliseksi.”

Virassaan vantaalaisessa vanhusten palvelutalossa Mirkka teki kaksivuorotyötä. Päivän töihin kuuluivat asukkaiden avustaminen aamu- ja iltapesuissa, ruokailuissa ja muissa päivittäisissä toiminnoissa.

”Palvelukodin toimintaa haluttiin pitää mahdollisimman kodinomaisena. Palvelukodin osastot olivat suhteellisen pieniä: korkeintaan 15 asukasta osastoa kohti. Tällöin aikaa jäi myös asukkaiden psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden huomioonottamiseen. Hoitajat jututtivat asukkaita ja kyyditsivät heitä harrastuksiinsa. Työhön kuului myös saattohoito. Monet asukkaista asuivat palvelukodissa kuolemaansa saakka”

Mirkka koki omassa työssään erityisen mielekkäänä juuri osastojen pienen koon ja kodinomaisuuden. ”Osa vanhainkodeista on isoja. Niissä asukkaiden kohtaaminen, muissakin kuin fyysisissä hoitotoimenpiteissä, voi kiireen vuoksi jäädä vähäiseksi”, Mirkka harmittelee.

Koulutus kestää kolme vuotta

Mielenterveyshoitajakoulutus loppui vuonna 1993 sosiaali- ja terveydenhoito-alat yhdistävän lähihoitajakoulutuksen myötä. Lähihoitajakoulutusta, johon myös vanhustyön koulutusohjelma omana erikoistumisjaksonaan kuuluu, antavat toisen asteen ammatilliset oppilaitokset sekä aikuiskoulutuskeskukset. Lähihoitajakoulutuksen kesto on 3 vuotta. Tutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona.

Myös perushoitajat, sairaanhoitajat ja kodinhoitajat tekevät vanhustyötä. Palkkaus vaihtelee työnantajien ja työtehtävien mukaan. Keskimääräinen naisten bruttopalkka alalla vuonna 2000 oli 1579 – 1918 euroa kuukaudessa.

Lähihoitajiksi valmistuneiden keskuudessa on esiintynyt jonkin verran työttömyyttä. Työtilanne vaihtelee kuitenkin alueittain. Vuonna 2003 lähihoitajien työvoimatoimistossa oli tarjolla 13941 avointa lähihoitajan paikkaa. Samaan aikaan työttöminä työnhakijoina oli 12820 lähihoitajaa. Myös ulkomaisia työpaikkoja on tarjolla.

Teksti: Niina Rapo-Puustinen / A4 Media Oy (21.4.2005)
Kuva: A4 Media Oy