”Verkkohäirintä on aito ongelma yhteiskunnassamme”, aktivisti Zahra Karimy sanoo.
Työ ja raha

Aktivisti Zahra Karimy, 17, on kohdannut verkkohäirintää monen muun tytön tavoin: ”Joskus häiriköiden profiilikuvista näkyy, että heillä näyttäisi olevan minun ikäisiäni tyttäriä”

Aktivisti Zahra Karimy koki ensimmäisen kerran verkkohäirintää vain 15-vuotiaana. Zahra ei ole yksin kokemustensa kanssa: vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan Suomessa 42 prosenttia tytöistä on joutunut verkkohäirinnän kohteeksi sosiaalisessa mediassa. Nyt Zahra on mukana kampanjassa, jonka tavoitteena on saada sosiaalisen median kanavat puuttumaan hanakammin verkkohäirintään.
Teksti: Hilppa Alanko Kuvat: Plan

Aktivisti ja Planin lastenhallituksen jäsen Zahra Karimy joutui verkkohäirinnän kohteeksi ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Zahra oli juontanut Porin Suomi-Areenan suomalaisuutta ja monikielisyyttä koskevan paneelikeskustelun, joka televisioitiin. Juontokeikasta seurasi vihavyöry, jollaista Zahra ei osannut odottaa.

Sähköposti ja somekanavat täyttyivät vihapostista. Zahraa huoriteltiin ja hänen taustastaan lauottiin asiattomia kommentteja.

Zahran perheen juuret ovat Afganistanissa. Zahra on syntynyt Iranissa ja muuttanut Suomeen 1-vuotiaana vanhempiensa ja kahden isoveljensä kanssa kiintiöpakolaisena.

Zahran käskettiin painua takaisin kotimaahansa ja samalla kerrottiin, että hän ei kuulu Suomeen.

– Se oli kova paikka. En ollut ikinä aikaisemmin kokenut minkäänlaista kiusaamista, Zahra muistelee.

Verkkohäirintä on asia, jota kenenkään ei tarvitse sietää

Ensin Zahra ei halunnut kertoa kokemastaan verkkohäirinnästä kenellekään, edes vanhemmilleen.

– En halunnut heidän olevan surullisia. Minulla oli myös sellainen ennakkoluulo, että jos haluaa olla vaikuttaja, täytyy olla todella kovapintainen, eikä mikään saa mennä ihon alle. Tämä ajatus on todella väärä. Vaikka olisi vaikuttaja tai pitkän uran tehnyt poliitikko, asiat menevät ihon alle, Zahra sanoo.

Pari viikkoa viharyöpytyksen jälkeen hän kertoi vanhemmilleen kokemastaan verkkohäirinnästä.

– Tajusin, että vaikka luulin pystyväni sietämään verkkohäirintää, en pystykään siihen.

Vanhemmat tajusivat tilanteen vakavuuden ja keskustelivat asiasta Zahran kanssa. Zahran tiedot laitettiin salaisiksi ja myös kouluun ilmoitettiin, että Zahran tietoja ei saa antaa eteenpäin. Verkkohäiriköintitapauksista tehtiin rikosilmoitukset. Zahra antoi sosiaalisen median kanavansa vanhempiensa käsiin, jotta hän ei joutuisi lukemaan kaikkea häneen kohdistuvaa vihapuhetta.

– Vanhempani kysyivät minulta moneen otteeseen, jaksanko yhä tehdä vaikuttamista. He sanoivat, että jos en jaksa, voin hyvin lopettaa, eikä siinä ei ole mitään noloa tai pahaa.

Verkkohäirinnän tavoite on hiljentää kohde

Zahra ei kuitenkaan halunnut lopettaa vaikuttamista. Hän kokee, että verkkohäirinnän tavoitteena on juuri häirinnän kohteen hiljentäminen.

– Onneksi olin tietoinen oikeuksistani ja sain paljon tukea niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin ihmisiltä sekä eri järjestöistä. Yritin miettiä tapahtunutta myös positiivisen kautta. Sain viestini perille todella monelle. Minulla on enemmän vaikutusvaltaa kuin minua häiriköivillä.

Nykyään Zahra joutuu verkkohäirinnän kohteeksi noin kerran kuussa.

– Nykyään häirintää ei ole paljon, koska häiriköt tietävät, etten vastaa heille. Häirikkö haluaa provosoida, saada aikaan reaktion ja aiheuttaa lumipalloefektin.

Tyypillisimpiä Zahran häiriköijiä ovat keski-ikäiset miehet. Vain murto-osa Zahran häiriköijistä on ollut naisia. Anonyymejä häiriköitä on Zahran mukaan vähemmän kuin omalla nimellään ja kuvallaan kirjoittelevia.

– Valtaosa häiriköistäni on keski-ikäisiä miehiä, minua kolme tai neljä kertaa vanhempia. On hirveää, että joskus häiriköiden profiilikuvista näkyy, että heillä näyttäisi olevan minun ikäisiäni tyttäriä tai arviolta 4–5 vuotta nuorempia kuin minä. Tuntuu oudolta, miten he voivat sanoa minulle sellaisia asioita, kun heillä itsellään on saman ikäinen tai vain hieman nuorempi lapsi kuin minä.

Lue myös: Annan toimituksen vallannut 16-vuotias Zahra Karimy on tyttöjen oikeuksien puolustaja – ikävät viestit saivat hänet ymmärtämään, että vihaan ei vastata vihalla

Zahra Karimy ei ole kokemustensa kanssa yksin

Planin vastikään julkaistu, verkkohäirintää koskeva tutkimus kertoo, että maailmanlaajuisesti 58 prosenttia ja Suomessa 42 prosenttia tytöistä on joutunut verkkohäirinnän kohteeksi sosiaalisessa mediassa. Plan nostaa esille erityisesti sitä, että verkkohäirintä on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka estää tasa-arvoa toteutumasta.

– Todella usein verkossa joutuu törmäämään häiriköintiin, joka on osoitettu naisoletetuille. Esimerkiksi huorittelu on tällaista naisoletetuille osoitettua häiriköintiä. Nuoret tytöt saavat usein haukkuja ulkonäöstään ja nuoresta iästään. Olen puhunut miesoletettujen ystävieni kanssa ja hekin ovat minun tavoin huomanneet, että me tytöt saamme enemmän vihapostia ja ikävää palautetta kuin pojat, Zahra pohtii.

Planin tutkimuksesta käy ilmi, että verkkohäirintä on johtanut siihen, että maailmanlaajuisesti joka viides häirintää kokenut tyttö (19 %) on lopettanut tai vähentänyt merkittävästi sosiaalisen median alustojen käyttöä ja 12 prosenttia on muuttanut ilmaisuaan sosiaalisessa mediassa. 39 prosenttia globaaliin kyselyyn vastanneista kertoo, että verkkohäirintä alentaa itsetuntoa, ja 38 prosenttia sanoo sen aiheuttavan stressiä.

Häirintää kokeneista suomalaistytöistä jopa joka kolmas (28 %) rajoittaa mielipiteidensä ilmaisemista sosiaalisessa mediassa häirinnän vuoksi ja 14 prosenttia on poistunut sosiaalisen median palvelusta, jossa on joutunut häirityksi. Näin tyttöjen ääni vähenee ja heidän vaikutusvaltansa palveluissa huononee.

Plan International julkaisi tutkimuksen tyttöjen kohtaamasta verkkohäirinnästä osana kansainvälisen tyttöjen päivän kampanjaa. Osana kampanjaa tytöt ympäri maailmaa esittävät vetoomuksen Facebookille, Instagramille, TikTokille ja Twitterille, jotta ne loisivat vahvempia ja tehokkaampia tapoja ilmoittaa väärinkäytöksistä ja häirinnästä.

Plan vaatii myös hallituksia ympäri maailmaa ottamaan käyttöön erityisiä lakeja sukupuolittuneen verkkohäirinnän ja -väkivallan torjumiseksi.

Verkkohäirinnästä on tärkeää levittää tietoa – syy ei ole ikinä uhrissa

Plan kerää verkkosivuillaan tukiallekirjoituksia tyttöjen avoimeen kirjeeseen sosiaalisen median yhtiöille. Zahra on ollut ainoana suomalaisena mukana kirjoittamassa tuota avointa kirjettä yhdessä viiden muun tytön kanssa.

– Kirjeen allekirjoittamisen lisäksi on myös tärkeää jakaa tietoa verkkohäirinnästä ja puhua verkkohäirinnästä omien läheisten ja tuttavien kanssa, jotta tieto asiasta leviää mahdollisimman hyvin eri ihmisten korviin. On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, että verkkohäirintä on aito ongelma yhteiskunnassamme ja koko maailmassa, Zahra sanoo.

Zahra Karimy

Zahra Karimy on ollut mukana kirjoittamassa tyttöjen avointa kirjettä sosiaalisen median yhtiöille.

Jos nuori johtuu verkkohäirinnän kohteeksi, Zahra muistuttaa, että asiasta kannattaa tehdä rikosilmoitus, jos rikoksen tunnusmerkit täyttyvät. Asiasta voi lukea lisää poliisin verkkosivuilta ja poliisilta voi myös kysyä neuvoa siitä, miten kannattaa toimia.

– Lisäksi on hyvä puhua omista tunteistaan. Sitä varten on olemassa esimerkiksi Sekasin-chat ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin, Zahra luettelee.

Verkkohäirintää huomaava taas voi vinkata asiasta poliisille esimerkiksi WhatsApp-viestillä. Zahra kannustaa kaikkia myös uhrin tsemppaamiseen.

– Uhrille voi lähettää esimerkiksi yksityisviestin, jossa toivottaa voimia ja sanoa, että on tarvittaessa valmis auttamaan. Minua tällaiset viestit auttoivat todella paljon. Ne tuovat hyvää oloa ja niistä tulee olo, että suurin osa ihmisistä on inhimillisyyden puolella ja perusihmisarvojen puolella.

Zahra haluaisi, että jokainen verkkovihaa kohtaava pystyisi muistamaan vaikeinakin hetkinä erään tärkeän asian.

– Syy ei ole ikinä uhrissa. Jos ihminen kokee verkkohäirintää, se ei ole ikinä hänen vikansa. Ikinä ei tarvitse ajatella, että pitää hiljentyä. Ole itsevarma ja oma itsesi, sinussa ei ole mitään vikaa.

X