Työ ja raha

Ylikuormituksen taustalla voi olla liian vahva psyyke – kuulutko heihin, joilla on vaarana olla liian vahvoja liian kauan?

Jos aivan kaiken tekee täydellä teholla, vaarana on ylikuormitus. Itseltään paljon vaativa tyyppi saattaa myös tulla ruokkineeksi haitallista kehää, vaikka pitäisi jo hidastaa.

Teksti:
Johanna Jantunen
Kuvat:
Istock

Liika vaativuus voi johtaa ylikuormitukseen.

Jos aivan kaiken tekee täydellä teholla, vaarana on ylikuormitus. Itseltään paljon vaativa tyyppi saattaa myös tulla ruokkineeksi haitallista kehää, vaikka pitäisi jo hidastaa.

Ihmisillä on pääsääntöisesti taipumus haluta tehdä työnsä laadukkaasti ja kunnolla. Vaarana on kuitenkin ylikuormitus ja uupumus, jos aivan kaiken tekee täydellä teholla.

Työssään tunnollisten, sinnikkyyteen ja suorittamiseen tottuneiden ihmisten voi olla hankalaa hidastaa, vaikka kannattaisi.

– Oma kyky arvioida sitä, kuinka kauan on terveellistä liikkua kapasiteettinsa ylärajalla, voi helposti hämärtyä heillä, joilla on ylivahva psyyke, sanoo työterveyspsykologi Sari Valavuori Mehiläiseltä.

Ylisinnikäs ihminen saattaa omilla toimillaan jopa ruokkia kuormitustaan.

– Kun huomataan, ettei oma jaksaminen enää ole hyvää, lähdetäänkin kannustamaan ja tsemppaamaan itseä, poistamaan väsymystä kahvilla ja lisäämään tempoa, jotta varmasti saadaan asioita aikaiseksi. Väsymyksestä huolimatta liikutaan kapasiteetin ylärajalla.

Tunnista ylikuormitus: mielen ja kehon varoitusmerkit

Mieleltään vahva ja luonteeltaan sisukas tyyppi saattaa ajatella, että hän kyllä varmasti jaksaa paahtaa töissä eikä ylikuormitus ja burnout ole itselle riskinä.

Tietyt varoitusmerkit tulisi kuitenkin ottaa vakavasti.

– Jos huomaa hokevansa itselleen jatkuvasti, että ”nyt pitää jaksaa” tai ”kohta helpottaa”, pitäisi jo hidastaa. Tai jos väsymyksen kuittaa jatkuvasti ulkoisilla syillä, kuten pimeällä vuodenajalla, kannattaa pysähtyä ajattelemaan tilannetta kunnolla: onko elämässä kuitenkin jotain muuta meneillään, mikä väsyttää?

Myös huolestuneisuus, murehtiminen, ärtyvyys, katastrofiajattelu sekä päätöksenteon ja keskittymisen vaikeus kertovat siitä, että ihminen on ylikuormittunut.

Lue myös: Unohditko taas jotain? Syynä voi olla työmuistin ylikuormittuminen, sanoo aivotutkija ja antaa 4 konkreettista neuvoa ongelman ratkaisemiseksi

Ylisinnikkyys on vaarana erityisesti uran alussa ja käännekohdissa

Erityisesti tunnollisilla ja kyvykkäillä ihmisillä on vaarana olla liian vahvoja liian kauan.

– Myös taipumus miettiä sitä, mitä muut ihmiset itsestä ajattelevat, vaikeuttaa omien tuntemusten mukaan toimimista, Valavuori toteaa.

Ylisinnikkyys on myös tyypillistä tietyissä kohdissa työuraa. Uran alussa on normaalia haluta näyttää kykynsä ja taitonsa ja näin turvata omaa asemaansa työpaikalla. Koeajat ja määräaikaiset työsuhteet myös patistavat tekemään töitä liiankin kovalla teholla.

– Uran alussa ei myöskään ole kertynyt ammatillisen kokemuksen tuomaa suhteutuskykyä tai ammatillista itsetuntoa, joka toimisi puskurina, jos joku esittää toivetta, tekisitkö enemmän tai paremmin. Uusi työntekijä ei välttämättä pysty vielä sanomaan, että ”tuo on nyt liikaa vaadittu” tai olemaan esihenkilönsä kanssa eri mieltä.

Ylisinnikkyys ja siitä johtuva ylikuormitus voi olla riskinä myös siinä kohdassa uraa, kun ollaan etenemässä työtehtävissä seuraavalle tasolle.

Lue myös: Positiivinen stressi innostaa ja aktivoi – näin erotat sen haitallisesta ja tunnistat, kummasta on kyse

Jaottele työtehtäviä kouluarvosanoin: kaikkeen ei voi eikä kannata panostaa

Valavuoren mukaan hyvä ohjenuora työelämään on se, että töitä tehdään keskimäärin 80 prosentin teholla eikä koko ajan täysillä.

– On tärkeää, että voimavaratilanne on sellainen, että voimavaroja on tarvittaessa mahdollista laittaa johonkin asiaan enemmän.

Työtehoaan voi jakaa myös kouluarvosanoin. Usein kaikki työtehtävät eivät ole yhtä tärkeitä.

–  Tehtävät, jotka ovat merkityksellisiä ja joissa haluaa itse näyttäytyä, tehdään ysin arvoisesti. Toisen tehtävän voi tehdä kahdeksan arvoisesti, toisen seiskasti ja kolmannen kutosesti. Kun voimavaratilanne pysyy hyvänä, voi vaikka kutosen tehtävän tehdäkin seiskasti.

Täydellisyyden tavoitteluun tottuneelle voi kuitenkin olla vaikeaa tehdä asioita pienemmällä panostuksella kuin aiemmin. Kenties tahtia ei edes uskalla hidastaa ja rimaa laskea, jos työntekijä esimerkiksi pelkää oman asemansa puolesta. Valavuori neuvoo lähtemään liikkeelle yksinkertaisella harjoitteella.

– Mikä voisi olla pienin mahdollinen asia, jonka kokeilisi tehdä pienemmillä voimavaroilla? Miltä se tuntui? Huomasiko kukaan mitään, seurasiko siitä mitään? Jos ei seurannut mitään huonoa ja oma jaksaminen parantui, mitä voisi seuraavaksi kokeilla?

Valavuori kannustaa myös keskustelemaan esihenkilön, hyvän kollegan tai työterveyspsykologin kanssa, jos oma jaksaminen huolettaa. Väsymistä ei tarvitse hävetä.

– On normaalia, että omat voimavarat vaihtelevat. Se, että ihminen väsyy, ei tee hänestä kyvyttömämpää tai taitamattomampaa. Itsensä moittiminen voi johtaa siihen, ettei tilanteesta tule kertoneeksi kenellekään, joka voisi sanoa, ettei sinulta edes odoteta tuollaista suoritusta ja että tehdäänpä työhön muutoksia.

X