Ihmiset ja suhteet

Ympäristöaktivisti Phyllis Omido elää jatkuvassa vaarassa: ”Jos nyt luovutan, hinnan maksavat lapset”

Ympäristöaktivisti Phyllis Omidon, 38, sisukkuuden ansiosta Keniassa on suljettu useita tehtaita, jotka levittivät hengenvaarallisia myrkkyjä. Sen seurauksena Phyllis itse elää vaarassa: hänet on yritetty tappaa ja hänen poikansa kidnapata.

Teksti:
Riina-Maria Metso
Kuvat:
Niclas Mäkelä/Otavamedia, Phyllis Omidon Kotialbumi

Ympäristöaktivisti Phyllis Omidon, 38, sisukkuuden ansiosta Keniassa on suljettu useita tehtaita, jotka levittivät hengenvaarallisia myrkkyjä. Sen seurauksena Phyllis itse elää vaarassa: hänet on yritetty tappaa ja hänen poikansa kidnapata.

Ensin Phyllis Omido luuli miehiä naapurin vartijoiksi. Aseistetut miehet kävelivät hitaasti edestakaisin hänen portillaan, kun Phyllis saapui kotiin myöhään illalla viisivuotiaan poikansa King David Jeremiahin kanssa.

Naapureiden asunnot Owino Uhurun kylässä Kenian Mombasassa olivat jo hiljentyneet. Pahaa aavistamatta Phyllis tervehti miehiä. Yksi miehistä kääntyi ja kohdisti aseensa piipun suoraan Phyllisiin. Varkaita, oli Phyllisin ensimmäinen ajatus. Hän nosti kätensä ylös ja pyysi miehiä ottamaan laukkunsa ja puhelimensa. Mutta miehet eivät olleet niitä vailla.

”Kuka sinä oikein luulet olevasi, kun nouset miehiä vastaan?” yksi miehistä sähisi.

Toinen mies löi Phyllisiä.

– Silloin tiesin, että miehet oli lähetetty tekemään meille pahaa, Phyllis sanoo nyt, reilut viisi vuotta myöhemmin.

Phyllis pyysi miehiä päästämään hänen poikansa turvaan sisälle asuntoon.

– Poikani itki niin lujaa, että pelkäsin heidän ampuvan hänet.

Miehet suostuivat. Kun Phyllis vei lapsen sisälle, hän heitti avaimen asuntoon, jotta miehet eivät tavoittaisi lasta enää. Se oli liikaa yhdelle miehistä. Hän löi Phyllisiä niin kovaa, että tämä kaatui maahan. Sitten hän käski Phyllisin riisuutumaan.

– Odotin vatsallani maassa, että he ampuvat tai raiskaavat minut. Silloin näin auton valot, Phyllis muistelee.

Naapuri oli tulossa kotiin. Auton valokeilassa Phyllis havahtui siihen, että miehet olivat paenneet ja hänen poikansa huusi sisällä äitiä.

Sinä yönä Phyllis lähti Mombasasta. Samana yönä hän myös tajusi, että tulisi olemaan vaarassa niin pitkään kuin jatkaisi työtään ympäristöaktivistina.

”On outoa olla turvassa”

Nyt Phyllis istuu rennon näköisenä helsinkiläisen toimitalon takkahuoneessa. Hän on tullut Suomeen Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön KIOS:in vieraaksi.

Välikohtauksesta on useita vuosia, mutta Phyllis ei edelleenkään ole turvassa. Mitä enemmän hän on esillä, sitä enemmän häntä ja hänen perhettään uhataan. Silti Phyllis kiertää maailmaa tekemässä työtä puhtaamman ympäristön ja ihmishenkien puolesta.

– On outoa olla Suomessa, koska tunnen olevani jatkuvasti turvassa. Eilen pelästyin huivipäistä miestä, kunnes muistin, etten ole Keniassa.

Kaikki alkoi oman lapsen sairastumisesta

Kaikki alkoi kahdeksan vuotta sitten, kun Phyllis työskenteli yhteisösuhteiden koordinaattorina akkuja käsittelevässä sulattamossa. Phyllis sen enempää kuin kukaan muukaan tehtaan työntekijöistä ei tiennyt, miten vaarallisia kemikaaleja tehdas levitti kyläyhteisöön.

Asia selvisi Phyllisille, kun hänen silloin kolmevuotias poikansa sairastui vakavasti.

– Hänellä oli jatkuvasti korkea kuume, ja hän itki lähes tauotta. Sitä ennen poikani oli aina ollut iloinen lapsi, joka nukkui hyvin.

Phyllis vei pojan sairaalaan, jossa tämä testattiin malarian ja muiden sairauksien löytymiseksi. Kaikki testitulokset olivat negatiivisia. Lääkärit olivat ihmeissään: lapsen veressä oli selvästi jotain outoa, mutta kukaan ei osannut sanoa, mitä.

Sairaalassa Phyllisin luo tuli tuttu valtion virkamies, joka oli vuosia aiemmin antanut luvan tehtaan toimintaan. Hän vihjasi Phyllisille, että kyseessä saattoi olla lyijymyrkytys.

– Olin todella vihainen. Mies oli tiennyt koko ajan, että ihmiset voivat sairastua tehtaan päästöjen vuoksi lyijymyrkytykseen.

Phyllis irtisanoutui työpaikastaan. Hän lähetti poikansa verinäytteen Etelä-Afrikkaan tutkittavaksi, sillä Keniassa sairaalat eivät testanneet veren lyijypitoisuuksia. Testitulos oli positiivinen eli pojalla oli lyijymyrkytys.

Phyllis sai hankittua pojalleen lääkettä Yhdysvalloista, ja pojan kunto alkoi kohota. Kun hän oli ollut kuukauden sairaalahoidossa, Phyllis palasi kyläyhteisöönsä mukanaan testivälineet.

– Halusin selvittää, onko meillä todellinen ongelma. Ostin itse kaikki tarvittavat välineet ja otin kolmelta lapselta näytteet. Kaikki olivat positiivisia. Aloin ymmärtää, mitä kemikaalimyrkytys on.

Phyllis Omido tajusi, miten vaarallisia kemikaaleja hänen kylässään sijaitseva tehdas levitti ympäristöönsä, kun hänen oma poikansa, King David Jeremiah, sai vaikeita myrkytysoireita.

”Pistin nenäni asioihin, jotka eivät kuuluneet minulle”

Sankka savu leijui Phyllisin kotikylän yllä. Lapset yskivät. Joen veden pintaa peitti musta kerros. Kanat, jotka joivat joesta, kuolivat. Mutta kukaan ei tehnyt mitään. Ei kukaan muu paitsi Phyllis.

Phyllis alkoi pitää kyläkokouksia, joissa puhui muille kemikaalimyrkytyksestä. Hän kantoi kuolleita kanoja hallituksen virastoihin näyttääkseen miten paha ongelma oli. Kukaan ei uskonut häntä.

– Virkamiehet sanoivat, että pistän nenäni asioihin, jotka eivät kuulu minulle. Kylän miehet käskivät minua lopettamaan vaimoilleen puhumisen, sillä puheeni kemikaaleista saivat naiset ahdistuneiksi.

Ahdistus ei ollut ihme, mutta Phyllisin puheista se ei johtunut. Kylän naiset kärsivät kemikaalien vaikutuksista karmeimmalla mahdollisella tavalla.

– Kaikki, jotka tulivat raskaaksi, saivat keskenmenon yleensä ensimmäisten 12 viikon aikana. Yksi naisista sai kannettua sikiötä seitsemän kuukautta ennen kuin menetti lapsensa. Kun kuollut vauva syntyi, se oli aivan musta, Phyllis muistelee.

Hän pyysi sikiötä tutkittavaksi, mutta koska kyseessä oli valtion sairaala, siihen ei suostuttu.

– Me naiset ymmärsimme, että jotain oli todella pahasti pielessä.

Sen tiesivät myös valtion virkamiehet, mutta he tekivät kaikkensa, jotta asiaa ei tarvitsisi myöntää. He alkoivat mustamaalata Phyllisiä kylän muille asukkaille. Kuinka voitte kuunnella tuollaista naista? Hän ei ole naimisissa vaan moraaliton yksinhuoltaja.

– He hyökkäsivät minua vastaan naisena, jotta varsinainen asia unohtuisi, Phyllis sanoo.

Virkamiehet eivät halunneet pitää kemikaalien vaarallisuudesta meteliä. Mutta juuri sellaisen Phyllis aikoi nostaa.

Sisko panttasi autonsa, jotta vankilatakuista selvittiin

Yhtenä aamuna viisi vuotta sitten hän oli kirjoittamassa banderolleja mielenosoitusta varten, kun huomasi poliisiauton etsivän häntä kylässä. Koska mielenosoitukseen oli lupa, Phyllis käveli itse poliisien luokse kysyäkseen mistä on kyse.

– Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, minut oli vangittu käsirautoihin ja istutettu maahan odottamaan kuljetusta. Olin hyvin huolissani pojastani ja siitä, että hän tulisi koulusta tyhjään kotiin. Onneksi sain kirjoitettua yhdelle toimittajalle siskoni ja veljeni puhelinnumerot.

Phyllis vietiin poliisiasemalle, hänelle tehtiin intiimitutkimus ja hänet laitettiin selliin. Lattia oli täynnä ulosteita.

Mukaan selliin annettiin kenialaisen käytännön mukaan vain yksi kenkä: siihen naisten odotetaan sellissä tekevän tarpeensa.

– Vankila oli kauhein kokemus elämässäni, Phyllis sanoo.

Poliisit halusivat nöyryyttää Phyllisiä, mutta eivät olleet varautuneet kyläläisten voimaan. Kun Phyllis vangittiin, kylän naiset ottivat lapsensa syleihinsä ja kantoivat heidät kanssaan poliisiaseman ulkopuolelle. Siellä ihmisjoukko istui koko yön. Neljältä aamuyöllä viranomaiset siirsivät Phyllisin oikeustalolle 15 kilometrin päähän. Naiset kävelivät sinnekin perässä.

Phyllisiä syytettiin yhteisön yllyttämisestä. Hänelle asetettiin kenialaisittain hyvin korkeat takuut, mutta niistä selvittiin, kun sisko panttasi autonsa. Phyllis vapautettiin. Kun hän saapui kotiin, hän löysi poikansa naapureiden luota.

– Valitettavasti he olivat puhuneet tilanteestani poikani kuullen. Lapseni kysyi minulta, miksi minut oli pidätetty. Oletko paha ihminen, äiti?

Pojan kysymykset olivat lopulta syy siihen, miksi Phyllis päätti jatkaa työtään kyläläisten terveyden ja ympäristön puolesta viranomaisten pelottelusta huolimatta.

– En voinut jättää asioita niin, että valtio leimasi minut pahaksi ihmiseksi. En halunnut pojalleni sitä tunnetta, että hänen äitinsä on rikollinen. Hänen täytyy voida olla ylpeä äidistään.

Suomessa vierailleen Phyllisin arki Keniassa on edelleen jatkuvaa hälytystilassa ja hengenvaarassa olemista.

”Tässä ei ole enää kyse pojastani tai kylästäni vaan koko Keniasta”

Helppoa taistelu ei ole ollut. Vankilayötä seurasi liki vuoden oikeuskäsittely, jonka aikana Phyllisillä ei ollut sen enempää voimia kuin rahaakaan jatkaa työtään ympäristöaktivistina. Hän sai kuitenkin asialleen paljon näkyvyyttä ja uusia kannattajia.

Median avulla löytyi ihmisiä, jotka auttoivat häntä perustamaan rekisteröidyn yhdistyksen ajamaan yhteisön oikeuksia. Kansalaisjärjestön nimi on Center for Justice Governance and Environmental Action (CJGEA). Phyllisin lisäksi järjestössä työskentelee nyt 30 työntekijää. KIOS on tukenut CJGEA:n ihmisoikeustyötä alkuvuodesta 2015 lähtien.

Vuonna 2014 Phyllisin sisukkuus tuotti toivotun tuloksen: myrkkyjä levittävä tehdas suljettiin. Työ ei silti ole vielä läheskään tehty. Naiset saavat edelleen keskenmenoja tai kuolevat synnytykseen, koska vereen on päässyt kuolettavia määriä lyijyä. Lapset leikkivät edelleen alueilla, joilla altistuvat myrkyille.

– Nyt vaadimme alueen puhdistamista ja sitä, että valtio ostaisi tarvittavia lääkkeitä myrkytysten hoitoon.

Phyllisin poika on päässyt eroon lääkityksestä, mutta lyijymyrkytys vaikuttaa hänen elintoimintoihinsa koko loppuiän.

– Poikani taisteli monta vuotta ja oli onnekas, koska sai lääkettä. Mutta 800 lasta tälläkin hetkellä tarvitsisi saman lääkityksen. Taistelen sen puolesta, että hallitus sisällyttäisi lääkkeen tulevaan budjettiinsa.

Sen jälkeen kun Owino Uhurun tilanne tuli ilmi, Keniassa on suljettu jo 17 samanlaista tehdasta.

– Tässä ei ole enää kyse minusta ja pojastani tai minun kylästäni vaan koko Keniasta. Haluan, että kaikkien yhteisöjen annetaan osallistua enemmän siihen, miten maa kehittyy, Phyllis sanoo.

Elämä on jatkuvassa hälytystilassa oloa

Turvassa Phyllisin lapsi ei silti ole, vaikka selvisi lyijymyrkytyksestä.

– Vain kaksi kuukautta sitten kuulin, että poikani aiotaan kidnapata. Rikollisille oli jo maksettu palkkio siitä.

Phyllis oli julkaissut lehdessä tietoa, jota poliitikot eivät olisi halunneet julki.

– Samat vaikutusvaltaiset poliitikot, jotka suojelivat tehdasta, haluavat nyt vaientaa minut, koska heidän uransa on vaarannettu. Kun kuulin kidnappauksen suunnittelusta, lähetin poikani tätini luo ja lähdin itse maasta.

Rikolliset kidnappasivat Phyllisin ystävän lapsen.

– Kolmen päivän ajan luulimme, että hän on kuollut. Mombasassa ihmisiä kidnapataan ja tapetaan, ja vastikään kolme lasta tapettiin ja heitettiin jokeen. Tekijät kuitenkin palauttivat ystäväni lapsen kylän ulkopuolelle tielle, kun teimme asiasta julkisen mediassa ja Facebookissa.

Phyllisin elämä Keniassa on jatkuvassa hälytystilassa oloa. Turvajärjestelyt ovat tarkat. Hänen poikansa täytyy muuttaa koulureittiään joka päivä.

– Kun itse lähden kotoani johonkin, ilmoitan aina toimistooni, mihin olen menossa. Jos en ole sovittuun aikaan määränpäässä, läheiseni osaavat aloittaa etsinnät. Kuljen myös koko ajan hälytin kädessäni.

Järjestelyistä huolimatta Phyllisin kanssa työskentelevien naisten perään palkataan jatkuvasti miehiä raiskaamaan tai pahoinpitelemään heitä.

– Turvajärjestelyistä on tullut rutiinia. Sellaista elämäni on, ja sellaista sen on nyt oltava. Toivon, että tilanne muuttuu.

”Jonkun täytyy näyttää valtiolle, että he tekevät väärin”

Vaarannat itsesi ja poikasi elämän. Etkö voisi jo lopettaa? Sitä Phyllisin läheiset ovat kysyneet häneltä monta kertaa. Viime vuonna Phylliskin pysähtyi kysymään asiaa itseltään.

– Olin todella väsynyt ja halusin vain lopettaa tämän. Ajattelin, että muut saavat jatkaa tästä.

Sitten viisivuotias Sami kuoli. Hän oli Phyllisille hyvin läheinen – yksi niistä kriittisessä tilassa olevista lapsista, joiden auttamista varten Phyllis oli laittanut vähän rahaa sivuun. Sitten valtio sulki pankin ja vei kaikki rahat. Juuri silloin Sami sairastui uudelleen.

– Monilla lapsilla on kemikaalien aiheuttamia iho-oireita, mutta Samilla ne olivat pahimmat. Hänen ihonsa käytännössä kuoriutui pois, Phyllis kuvaa.

Samin kunto heikkeni nopeasti. Hän menehtyi samaan aikaan, kun Phyllis mietti luopumista työstään.

– Haluan oikeutta Samille. Jonkun täytyy näyttää valtiolle, että he tekevät väärin. Jos nyt luovutan, kukaan ei välitä näiden lasten kuolemista. Aina kun peräännyn, hinnan maksavat lapset. Enää en voi luovuttaa.

Phyllisin poika King David Jeremiah on nyt kymmenvuotias ja jakaa äitinsä huolen yhteisön kohtalosta. Se antaa Phyllisille voimaa jatkaa työtä, joka on hengenvaarallista.

– Haluan nähdä kenialaisen hallituksen, joka suunnittelee maan kehityksen niin, ettei se tapa ihmisiä. Valtion täytyy olla avoimempi ja rehellisempi asioiden vaikutuksista. Seuraavaa sukupolvea pitää informoida paremmin. Poikani ja hänen ikätovereidensa täytyy ymmärtää, kuinka kriittinen asia ympäristö on heidän terveytensä ja selviytymisensä kannalta.

Lue myös:

Susanna Haavisto ja Eija Ahvo vapaaehtoistyössä Ruandassa: Ihaninta on lasten nauru ja kiljunta

Väkivaltainen mies vainosi Sannaa vuosia tappouhkauksin: ”En edes muista elämää ilman pelkoa”

Kosmetiikan sisältämät mikromuovit aiheuttavat vakavia seurauksia – Näin tunnistat ja vältät

X