Lifestyle

Menorcan saari on rentoutujan paratiisi: turkooseja rantoja, pikkukaupunkeja ja kalastajakyliä

Menorcan saarella Espanjassa saa lomailla rauhassa. Siellä voit astella metsäpolkuja turkooseihin poukamiin, chillailla rantaravintoloissa ja kuunnella maaseudun hiljaisuutta. Poimi vinkit kolmelle lomapäivälle!

Teksti:
Mira Jalomies
Kuvat:
Peppe Mancuso

Menorcan saarella Espanjassa saa lomailla rauhassa. Siellä voit astella metsäpolkuja turkooseihin poukamiin, chillailla rantaravintoloissa ja kuunnella maaseudun hiljaisuutta. Poimi vinkit kolmelle lomapäivälle!

Päivä 1: Saaren länsipuoli – turkoosi poukama ja shoppailua

Ooooohhh, karkaa tahtomattakin suusta, kun Cala Macarella putkahtaa metsäpolun päässä näkyviin. Poukaman pehmeä hiekka on valkeaa ja yön jäljiltä viileää. Kalliorinteiden välissä säihkyy turkoosi vesi aamuauringossa. On hiljaista. Pinjamännyt tuoksuvat.

Menorcalla on monia lumoavia ja täysin luonnontilaisia rantoja, mutta tämä on yksi idyllisimmistä. Se sijaitsee etelärannikolla, saaren länsiosassa, ihan omissa oloissaan.

Cala Macarellaan tullaan eväiden, pyyhkeiden ja varjojen kanssa. Kahvila-ravintola on piilossa puiden takana, mutta muita rakennuksia ja palveluita ei ole lähimaillakaan. Vesivempaimia ei vuokrata eikä jytä soi.

Poukama on niin pieni, että keskikesällä on viisainta tulla varhain, ennen kuin parkkipaikat viedään käsistä ja hiekkatie ruuhkautuu. Vielä parempi idea on kävellä tänne kaunista metsäpolkua pitkin Cala Galdanan rantalomakylästä. Puolen tunnin pätkä on osa vanhaa, viitoitettua Camí de Cavalls -hevospolkua, joka kiertää koko saaren.

Vanha puolustustorni vahtii Ciutadellan kapoista satamansuuta. Ciutadella on toinen Menorcan kahdesta isoimmasta kaupungista – ja silti pieni ja kodikas.

Rantapäivän jälkeen voit ajella Ciutadellaan. Se on saaren vanha pääkaupunki, mutta Menorcalle tunnusomaisesti pieni ja kodikas, ja ihastuttava paikka kuljeksia, shoppailla ja poiketa syömään.

Koko keskusta on vanhojen pikkukatujen ja aukioiden sokkeloa, jossa kuljetaan kävellen tai polkupyörällä. Kotien ulko-ovia pidetään kesällä rakosellaan, jotta ilma kiertää. Illan tullen vanhempi väki tuo tuolinsa kujalle.

Vanhankaupungin halkaisee ostoskatu, mutta kauneimmat putiikit ovat sivukaduilla. Niissä myydään massasta erottuvia vaatteita ja koruja sekä ennen kaikkea kenkiä. Menorcalla kuuluu työntää jalat saarella tehtyihin, mukaviin avarca-sandaaleihin, joita on tarjolla joka värissä ja kuosissa.

Illalliselle kannattaa hipsiä vanhankaupungin vierellä olevaan pienvenesatamaan. Parhaat kalaravintolat ovat sen pohjukassa: Café Balear on klassikko, mutta tyylikkäästä S’Amaradorista saa kauniimpia annoksia ja yläkerran ikkunoista avautuu hieno näköala koko tunnelmalliseen satamaan.

Keskikesällä paikalliset menevät uimaan kallioilta. Syvävetinen Cala sa Olla on hieno paikka sukellella ja snorklailla.

Päivä 2: Saaren itäpuoli – maaseutua ja rentoa iltaelämää

Osaathan säilyttää salaisuuden? Cala sa Ollan mainiota uima- ja snorklailupaikkaa ei yleensä merkitä karttoihin ja siitä tietävät lähinnä vain paikalliset ja läheisten huviloiden asukkaat.

Sitä kutsutaan Kattilapoukamaksi hyvästä syystä; syvävetinen ja rosoisten kallioiden merestä erottama lahti muistuttaa suurta monttua, tai no, kattilaa.

Mereen pääsee portaita pitkin tai hyppäämällä kivitasanteilta. Vesi on kirkasta kuin uima-altaassa ja kaloja on valtavasti – ne tulevat uteliaina miltei maskiin kiinni.

Löydät paikan saaren itäpuolelta, etelärannalta Binissafúllerin asuinalueen kupeesta. Lähettyvillä on monia muitakin hyviä uimapaikkoja; pieniä ja vielä pienempiä hiekkarantoja sekä kallioita, joista saarelaiset pulahtavat uimaan kesällä, kun kokevat hiekkarantojen olevan liian täysiä.

Menorcan juustot ovat erinomaisia. Aromikkainta on pitkään kypsytetty curado-laatu.

Nälän herättyä voit ajella pikku matkan maaseudulle, Binifadetin tilalle. Se on saaren seitsemästä viinintuottajasta isoin ja tunnetuin mutta silti puitteiltaan tuttavallisen pieni ja viihtyisä. Ilmapiiri on maaseudulle sopivan raukea, kaskaatkin säksättävät heinikossa niin, että meinaa nukahtaa.

Ravintolapöydät on katettu viiniköynnösten varjostamalle terassille. Täällä saa herkutella vaikkapa saaren aromikkailla juustoilla viinimarmeladin ja oliivien kera, kasvistäytteisillä cannelloneilla ja limetti-inkiväärisorbetilla.

Tilan opastuskierros vie kellareihin ja tiluksille, ja sen lopuksi maistellaan viinejä, jotka ovat kepeitä kuin kesäpäivä.

Menorcalla on lyhyt matka joka paikkaan, viinitilaltakin ajelee pääkaupunkiin Maóon vartissa. Se on vähintään Ciutadellan veroinen ostoskaupunki, ei aivan yhtä kaunis, mutta tunnelmaltaan rennompi ja nuorekkaampi, ja hyvin eloisa paikka monenlaisine tapahtumineen.

Parasta Maón kesässä ovat tiistai-illat. Silloin kaupat ovat auki tavallista myöhempään, iltakymmeneen. Monilla aukioilla on elävää musiikkia, ja ulkoilmaravintolat ja -baarit täyttyvät ihmisistä.

Muina iltoina kannattaa hakeutua aperitiiville ja huikopalalle vanhalle kalatorille, josta on tullut paikallisten suosikki. Puolet hallin kojuista on muutettu baari- ja herkkutiskeiksi, joista saa loistavia tapaksia tikkuihin tökättyinä.

Torin vierestä laskeutuu tie meren äärelle satamalahteen. Parisen kilometriä jatkuvaa rantakatua reunustavat monet hyvät ravintolat ja baarit sekä sitä näyttävämmät purje- ja huviveneet, mitä pidemmälle viitsit kävellä.

Majakoita on eri puolilla saarta komeissa maisemissa.

 

Päivä 3: Pohjoisrannikko – hiljaisia rantoja ja rantakallioita

Favaritxin majakka kylpee vaaleanpunertavassa aamunkajossa, mereen työntyvän kallioniemen nokassa. Kun istuskelet rantakivellä ja odottelet auringon putkahtamista meren ylle, muistat, miltä täydellinen kiireettömyys tuntuu.

Missään muualla saarella maisema ei ole näin rauhoittavan tyhjää ja karua. Ympärillä levittyy vain tummanpuhuva kivikkotanner.

Koko Menorcan pohjoisrannikko on harvaan asuttua, pohjoistuulten kurittamaa liki puutonta seutua. Kun lähtee astelemaan majakalta merkittyä polkua etelän suuntaan, saa seurakseen pensastupsujen kätköissä kujertavat pikkulinnut. Villivuohet mennä kipittävät kauempana. Polku vie sinut saaren syrjäisimmille rannoille Presiliin ja Playa d’en Tortugaan.

Menorcalla ei hienostella. Isabella Beach Club on saaren trendikkäimpiä baareja, mutta sinnekin voi mennä sortseissa ja avarca-sandaaleissa.

Pohjoisrannikon kaunein lounaspysäkki on Fornellsin liidunvalkoinen kalastajakylä. Huvivenesatamaa reunustavalla kadulla on useita hyviä ja perinteikkäitä ravintoloita, jotka ovat erityisen tunnettuja hummerikeitostaan – pieni Sa Llagosta -ravintola on yksi parhaista.

Fornellsista kannattaa lähteä myös vesille. Kylän vieressä aukeava suojaisa merenlahti on suosittu paikka harjoitella purjehdusta, meloa kajakilla tai sup-laudalla; välineitä vuokraa Wind Fornells.

Pienen moottoriveneenkin saa vuokralle satamasta. Parissa tunnissa ehtii hyvin kierrellä lahdella ja puksuttaa pitkin avomerta myötäilevää jylhää rannikkoa. Välillä voi heittää ankkurin veteen, loikoa veneen kannella ja kuunnella hiljaisuutta.

Entäpä illalla? Muodikkain osoite on Fornellsin hiekkarannan lähettyvillä sijaitseva Isabella, rantakallioilla oleva rennontyylikäs ulkoilmabaari ja -ravintola, jonne toiset saapuvat suoraan rannalta sortseissaan ja hiukset suolaisina, toiset iltamekoissaan.

Tarjolla on susheja tai saaren makuja, kuten pikantilla sobrasada-makkaralla höystettyjä ja hunajalla kruunattuja paistettuja perunalohkoja tai ohueksi siivutettua grillattua mustekalaa.

Jäähileinen Isabella-cocktail sekoitetaan tuoreesta vesimelonista, mansikoista ja ananaksesta sekä tilkasta vodkaa tai rommia. Se maistuu aika täydelliseltä. Varsinkin, jos siemailet sitä samalla, kun seuraat Välimeren hidasta katoamista lämpimään kesäyöhön.

X