Viihde

Huijaa itsesi asiantuntijaksi: Kirjallisuus

Teksti:
Anna.fi

Huijaa itsesi asiantuntijaksi –juttusarjassa opitaan keinoja, joilla esiintyä vakuuttavasti eri alojen eksperttinä. Kokemuksen syvään rintaääneen ei tarvitse niinkään kokemusta kuin pokkaa ja pilkettä silmäkulmaan. 

Kirjallisuus

Kirjallisuus

Kirjailija on arvostetuin taiteilija-ammateista ja lukeneisuutta pidetään yhä älykkyyden ja sivistyksen merkkinä. Tämän huomaa siitä, että kirjailijoilta pyydetään mielipidettä lähes joka asiaan. Saadakseen tuon viisaan kirjallisuudenystävän auran ei tarvitse kuitenkaan sokeuttaa itseään painotuotteilla, riittää kun omaa kirjallisuudentuntijan elkeet.

1. Käännös. Hartaana kirjallisuudenrakastajalle mitkään käännökset eivät koskaan vedä vertoja alkuperäistekstille. Kokeile seuraavaa lausetta keskustelun herättäjäksi: ”Ei voi lukea Dostojevskia muulla kielellä kuin venäjäksi. Se on rikos ja siitä pitäisi seurata rangaistus”. Olet tehnyt kuivan vitsin ja jos paikalla on kirjallisuudentuntijoita, saat luultavasti aikaan polemiikkia. Hartaatkaan kirjanörtit eivät kaikki osaa venäjää, mutta Dostojevskin tuotanto on vaikuttanut heihin syvästi. Viiksikarvat vain väpäjävät. Jos seurueesi ei itse lue, jätät ilmaan leijumaan hienovaraisen vihjauksen, että luet kirjoja vain alkuperäiskielellä.

2. Kirjoihin merkitseminen. Vain omiin kirjoihin saa tehdä minkäänlaisia merkintöjä! Hennolla lyijykynällä tietysti. Muista olla raivostunut siitä, jos joku on merkkaillut kirjaston kirjoihin.  Jos satut omistamaan kirjan, jonka joku lukutoukka haluaisi lainata, merkkaile sattumanvaraisia * -merkkejä sivuille ohjeistuksella ”Ks. Raamattu” tai ”Ks.sivu 147” – ja sano että olet havainnut temaattisia yhtäläisyyksiä.

3. Kirjojen omistaminen. Ilmastonmuutoksesta ja taloudellisuudesta viis, lukutoukka omistaa kirjoja. Jos olet käyttänyt omat rahasi ja asuntosi neliöt parempiin tarkoituksiin, kerro, että säilytät kirjojasi kesämökillä (tilanahtaus, toistuvat muutot) ja, että saat tarvittaessa kirjoja luottodivaristasi. Voit myös painottaa, että on tärkeä käyttää kirjastonpalveluja, jotta yhteiskunnan päättäjille lähetetään signaali niiden tarpeellisuudesta. Sitten voit huolestuneella kuiskaavalla äänellä surra lapsia, joiden vanhemmilla ei ole varaa ostaa jälkikasvulleen kirjoja. Muista myös, että vaikka käytkin divareissa, vietät myös hyvän osan elämästäsi Akateemisessa kirjakaupassa kierrellen. ”Vaikka onhan se niin kaupallista se meno siellä..”

4. Kirjojen säilyttäminen. Hanki hyllyjärjestelmäksi Lundia tai Boknäs. Huolehdi, että kirjoja löytyy aina myös pinoina sänkysi vierestä.

5. Best-sellerit. Todellisella asiantuntijalla on varaa laupeuteen. Suhtaudu Harry Potter-kirjasarjaan ja Paulo Coelhon tuotantoon kuin ne koostuisivat pehmoeläimistä. ”On sympaattista, että ihmiset niin sankoin joukoin hakevat tällaista eskapismia. Sehän on henkistä lohtusyöttämistä. On vain sääli, että todelliset sanataiteilijat eivät saa ansaitsemaansa arvostusta elinaikanaan”. Laupeus ei päde dekkareihin. Jos niistä puhutaan, voit vain todeta, että ”En lue jännitysviihdekirjallisuutta [pidä dramaattinen tauko] minulle riittävät kauhistavat lööpit”. Et tietystikään lue iltapäivälehtien niin sanottua sisältöä.

6. Tiiliskiviromaanit ja kulttikirjat. Ensinnäkin totuus on se, että hartaimmatkaan kirjauskovaiset ovat harvoin lukeneet läheskään kaikkia niitä kirjoja, jotka ”kaikkien pitäisi lukea”. Tätä ei kuitenkaan pidä sanoman ääneen, sillä on vakaata näyttöä, että taivas romahtaisi, jos suuri toveripiiriharha ”Kaikki muut ovat varmasti lukeneet tämän kirjan” romahtaisi.

Harhaa ja taivasta voidaan kuitenkin vaivattomasti pitää yllä. Ei ole mitään tarvetta lukea kirjaa, jotta siitä voisi puhua. Kaikki ihmisen kirjoittamat kirjat kertovat jotain ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta – myös tieteisromaanit ja eläinaiheiset kirjat.  Esimerkki: James Joycen Odysseus on ajoittain valittu maailman vaikeaselkoisimmaksi kirjaksi. Ykkössijasta kilpailee herran toinen teos Finnegans Wake, jota ei ole edes suomennettu koskaan. Jos päätyy keskusteluun Odysseuksesta, voi aloittaa ikuisuustotuudella: ”Minusta se kertoo jotain ihmisyydestä”. Kun  vastassasi on näsäviisas kirjanörtti, tämä vastaa: ”No tietysti kertoo, eihän ihminen voi tietää muista olemisen olomuodoista! Ja vaikka Joyce on jumalainen nero, on tämä silti ihminen”. Tähän vain todetaan rauhallisesti: ” Kyllä, mutta omalaatuisella kielensä tai peräti vaikeaselkoisuutensa vuoksi, kirja kertoo kommunikoinnin haasteista. Kuinka kaikilla on oma kieli ja sanavarasto, jota ei voi täysin jakaa”.

Nyrkkisääntö on se, että ilmaisee mielipiteensä itsevarmasti, sillä lähes mahdottomistakin itsensä-pussiin-puhumisesta selviää. ”Minusta kirja käsittelee vanhemman ja lapsen suhdetta”. ”Mutta päähenkilö on orpo!”. ”Niin, juuri siten se valottaa tuon suhteen merkitystä. Kiinnostavaa on aina se, mikä jätetään kertomatta”.

7. Nykyaikainen kustannustoiminta. Opettele seuraava lause: ”On kauheaa mitä roskaa nykyään painetaan!”. Kirjanystävät ovat hädissään, eivätkä kustantamot kuule heidän huutoaan. Kirjallisuuspiireissä vallitsee yksimielisyys siitä, että laadutonta tekstiä painetaan nykyään aivan liian helposti eikä kukaan saa kirjaansa julkaistuksi. On myös suuri mysteeri, kuka ostaa kaiken sen roskan. Kirjallisuudenystävät yrittävät vakoilla kirjakaupoissa ihmisiä, mutta unohtuvat aina lukemaan (jotain vakavasti otettavaa ja syvällistä, jota heillä ei ole varaa ostaa). 

8. Lomat. Odota kaikkia lomia innokkaasti sen takia, mitä kaikkia kirjoja pääset lukemaan. Kirjanystävät lukevat kirjoja erityisesti kesälomilla ja talvilomilla, ja jouluna he saavat ja antavat kirjoja, ja jokaisena vuoden päivänä heillä on jokin kirja kesken. Mutta silti he aina jaksavat innostua tulevasta lomasta ja ajan tarjoamasta mahdollisuudesta ”että viimein ehtii lukemaan” – vaikka he ovat lukeneet koko elämänsä.

9. Kritiikit. Hyvä kriitikko on sellainen, joka on samaa mieltä kuin kirjallisuudenystävä itse. Kriitikko ei saa tehostaa itseään tuomalla esiin lukeneisuuttaan (sillä ammattiosaamisesta on vain pieni askel itsetyytyväisyyteen, ja kirjojen kanssa tekemisissä olevan on syytä olla nöyrä; lukeehan sitä usein nerojen, kuten kirjallisuudenystävän omia, tekstejä). Kriitikon on kuitenkin oltava todella kultivoitunut, sillä muuten kukaan ei voi ottaa tämän mielipiteitä vakavasti.

Kuten huomaat, on huomattavasti helpompi puhua kirjoista, joita et ole lukenut, kuin kritiikeistä, joita olisi saattanut vilkaistakin. Jos lukutoukka kysäisee: ”Luitko sen kritiikin?” on parempi vastata kieltävästi, sillä muuten lukutoukka kysyy: ”No mitä mieltä olit siitä?”. Tähän vastaaminen on miinakentälle juoksemista. Kun kriitikon mielipide on saattanut olla täysin väärä, et mitenkään voi alistaa asiantuntijan imagosi tahriintumista sanomalla vahingossa, että kritiikki oli ansiokas. Kannattaa aina vastata: ”Näin sen kyllä lehdessä, ja laitoin sen talteen, minulla ei ollut silloin aikaa lukea sitä. Mitä siinä oli?”.

 Jos olet aivan varma että vastakeskustelijasi ei kritiikkejä lue, voit hienoisesti epäillä kriitikon mielipidettä, sillä silloin korostat sitä, että sinä olet lukenut niin paljon, että tiedät paremmin kuin se, joka lukee työkseen.

10. Aikansa valikoiva seuraaminen. Lukutoukat tietysti lukevat lehtiä. Monilla heistä ei ole televisiota, mutta he ovat usein hyvinkin perillä maailmanmenosta. Mutta siitä kuka on Johanna Tukiainen tai BB-Cheryl, heillä ei ole aavistustakaan. Ainut Isoveli jonka he tietävät, esiteltiin George Orwellin romaanissa ’Vuosi 1984’. Joten, jos puhe kääntyy pöydän ääressä pikkujulkkiksiin, ota varmuuden vuoksi hiukan lisää juotavaa, jottet paljastaisi, että tiedät aivan liian hyvin kenen kanssa Olli Saarela nykyään heilastelee. Alkoholiongelmat eivät ole kirjallisuuspiireissä tabu, mutta tosi-tv:n fanittaminen on.

Seuraavia kirjoja ovat kriitikot ja lukijat arvostaneet kautta aikain. Useista on saatavilla myös elokuvaversio. Ja eikun livauttamaan nimiä illallispöydässä.

1. Cervantes: Don Quijote
2. Tolstoi: Sota ja rauha ja Anna Karenina
3. Dostojevski: Rikos ja rangaistus ja Karamazovin veljekset
4. Gogol: Kuolleet sielut
5. Dickens: Suuria odotuksia
6. Brontë: Humiseva harju
7. Salinger: Sieppari ruispellossa
8. J.R.R. Tolkien: Sormusten herra
9. Nabokov: Lolita
10. Garcia Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Kotimaisista arvostettuja ovat olleet kautta aikain:

1. Kivi: Seitsemän veljestä
2. Aho: Juha
3. Canth: Anna-Liisa
4. Kianto: Punainen viiva
5. Lehtonen: Putkinotko
6. Jotuni: Huojuva talo
7. Viita: Moreeni
8. Linna: Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla 1-3
9. Waltari: Sinuhe, egyptiläinen
10. Meri: Manillaköysi

Kirjoja, joista on puhuttu viime vuosina:

1. Hall: Haiteksti
2. Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
3. Lahiri: Tämä siunattu koti ja Kaima
4. McEwan: Lauantai ja Sovitus
5. Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet
6. Oksanen: Puhdistus
7. Saramago: Kertomus sokeudesta
8. Sebald: Austerlitz
9. Shriver: Poikani Kevin
10. Smith: Valkoiset hampaat ja Kauneudesta

Tiia

X