Viihde

Kannattaako BeReal ladata? Tiia testasi uutta kehuttua somea, jossa menevää elämää ei voi feikata – näin kävi

BeReal on sosiaalisen median uusin tulokas, joka on koukuttanut käyttäjät aitoudellaan. Seitsemän päivän testijakso kertoi Tiialle, oliko aitous niin helppoa.

Teksti:
Tiia Kailaheimo
Kuvat:
Tiia Kailaheimo, Bereal

BeReal-sovellus on sosiaalisen median uusin tulokas.

BeReal on sosiaalisen median uusin tulokas, joka on koukuttanut käyttäjät aitoudellaan. Seitsemän päivän testijakso kertoi Tiialle, oliko aitous niin helppoa.

Tänä syksynä sosiaalisen median rintamalla on hullaannuttanut sovellus, joka käskee olemaan aito: BeReal kuuluu sekä sen nimi että käyttötapa.

Kun Instagramiin ja Facebookiin jaetaan elämästä lähinnä kiiltokuvamaisia kohokohtia ja parhaita puolia itsestä, BeReal pyrkii kääntämään asetelman ylösalaisin. Se kehottaa käyttäjiään kerran päivässä satunnaiseen kellonaikaan olemaan aitoja, Time to BeReal.

Seura.fi: Tutkimus: Facebook kuormittaa mielenterveyttä – Johtuuko ilmiö statusahdistuksesta?

Mikä sovelluksessa sitten koukuttaa? Ovatko kuvat ystävien arkisista hetkistä inspiroivia ja miltä tuntuu jakaa omaa elämäänsä tylsän suunnittelemattomasti?

Toimittaja testasi sovellusta viikon ajan.

Päivä 1. ”Joka kerta samoissa asemissa”

Kello noin 20, julkaisu ajallaan

bereal maanantai

 

Jos totta puhutaan, toimittaja on testannut sovellusta jo hieman pidempään kuin viikon verran. Se ehkä näkyy etukamerakuvassa norkoilevan hahmon naamasta. Miksei ilmoitus voi tulla koskaan, kun olisin tekemässä jotain kiinnostavaa!

Maanantain BeReal-ilmoitus tulee vasta illalla. Otsikoin otoksen hieman harmistuneena: ”Joka kerta samoissa asemissa.” Minusta tuntuu, että suurin osa syksyn aikana sovellukseen ottamistani kuvista on kotisohvalta Frendien ääreltä.

Kuvassa näkyvät myös nuupahtaneet kasvit, kesällä ostetun vinyylisoittimen pahvilaatikot (jotka jäivät olohuoneen nurkkaan symboloimaan saamattomuuttani) sekä puoliksi syöty piparisuklaalevy.

Vaikka sovelluksen kanssa olisi periaatteessa mahdollista huijata ja ottaa kuva myöhemmin vähän hohdokkaammalla hetkellä, en halua ryhtyä siihen. Minusta se vesittää aitouden idean.

Päätös saa myös sellaiset hetket tuottamaan suurta iloa, joina ilmoitus tulee sattumalta juuri ”oikeaan” aikaan.

Päivä 2. ”Työporukan suunnittelupäivä mökillä”

Kello noin 15.30, julkaisu ajallaan

bereal tiistai

 

Tiistaina olenkin ilmoituksen aikaan jossain muualla kuin kotosalla! Takana on työporukan suunnittelupäivä mökillä, syksyisissä maisemissa. Kuvanottohetkellä ilma on juuri kirkastunut ja odottelemme bussikyytiä takaisin kaupunkiin.

Sovellus nuhtelee minua siitä, että paljastin kasvoistani vain otsan. (Hymystä se taas kehuu.)

Kiireisenäkin päivänä ehtii julkaista pikaisen kuvan. BeReal ei ole monien muiden tapaan aikasyöppö: kaikkien seitsemän ystäväni kuvat on nopeasti selattu läpi.

BeRealin parissa käytetty aika kiinnostaa myös tutkijaa. Sosiaalista mediaa tutkinut professori Tero Karppi Toronton yliopistosta huomauttaa eräästä oleellisesta seikasta, joka on tässä sovelluksessa poikkeuksellista.

– BeRealia ei ole tarkoitus käyttää koko aikaa, mutta se ottaa ajan ja tilan hetkeksi haltuun eri tavalla kuin muut sosiaaliset mediat.

Päivä 3. ”Töitä ja kahvia”

Kello 10.43, julkaisu ajallaan

bereal keskiviikko

 

Olen valikoinut BeRealissa kontakteihini vain läheisimmät ystäväni, sillä haluan säilyttää kuvien julkaisuun mahdollisimman matalan kynnyksen. Ystäväpiirini koostuu opiskelijoista, ja meidän kaikkien keskiviikkoaamupäivämme näyttävät melko erilaisilta.

Yksi on töissä kuten minäkin, toinen lukee tarjouslehtistä, kolmas pänttää. Eräs on jo reippaana metsälenkillä kävelemässä pitkin pitkospuita. Yksi suuria kahvilaketjuja inhoava ystäväni näyttäisi olevan juuri sellaisessa – kiinnostavaa.

Viimeinen päivittäjä on kaksi tuntia myöhässä ja ilmoittaa nukkuneensa ilmoituksen ohi.

Päivä 4. ”Balettia!”

Kello 17.41, julkaisu ajallaan

torstai

 

Torstaina odotan pukuhuoneessa pian alkavaa (alkeiskurssin) aikuisbalettituntia. Ystäväni eivät joko ole päivittäneet otoksiaan ajoissa tai sitten sovellus temppuilee, kuten sillä on tapana tasaisin väliajoin tehdä.

Tänäänkään en pääse ottamaan BeReal-kuvaa laittautuneena. Sen sijaan ystäväni saavat ihastella tuulitakkia. Meikkaanko tosiaan niin harvoin kuin lataamani kuvat antavat ymmärtää?

Lue myös: Laulaja Evelina valitsee someen kuvia, joissa näyttää mielestään hyvältä: ”En halua asettaa itseäni ehdoin tahdoin haavoittuvaiseksi”

Päivä 5. ”Taas töitä”

Kello 15.13, julkaisu 2 minuuttia myöhässä

bereal perjantai

 

Tutkija Tero Karpilla on BeRealille hersyvä kuvaus – se on sosiaalisen median inhorealismia.

– Voidaan tietysti kysyä mitä ihmiset haluavat nähdä. Kuka oikeasti haluaa pidemmän päälle nähdä toisen arkea tai kuvata omaansa?

Yllätyksekseni ilmeisesti minä.

Pidän uudesta yhteisöllisyyden illuusiosta. Vaikka olen yksin kotona, saan BeReal-hetken ansiosta kurkistuksia ystävieni päivään. Näen heidän elämistään hetkiä, joihin en muuten pääsisi osalliseksi.

Hetkiä, jotka eivät varsinaisesti ylitä uutiskynnystä ilmoittaa puuhista viestillä saati tehdä somepostausta.

Sovelluksessa voin myös käydä ystävieni kanssa keskusteluja. Näin tulen kommunikoineeksi päivän aikana läheisteni kanssa, vaikka emme päivittäin viestittelisi tai näkisi toisiamme.

Tänään eräs ystäväni valmistaa uunipellillä jotain, josta en saa selvää. Lihapullia? Kysytään kommenteissa.

Hetken päästä saan vastauksen: ne olivatkin keksejä. Hups.

Päivä 6. ”Posket punaisena jumpasta”

Kello 13.39, julkaisu 48 sekuntia myöhässä

bereal lauantai

 

Lauantaina huomaan taas olevani harmistunut siitä, että BeReal-ilmoitus tulee päivän ainoana hetkenä, kun olen kotona kesken hauskan hulinapäivän eli jumpan ja kaveritapaamisen välissä.

Myös yhtä ystävääni harmittaa. Hän on otsikoinut julkaisunsa: ”Aina vaan kotona (muka).”

Mietin, miksi asia vaivaa meitä. Olemmeko niin tottuneet somekäyttäytymisessämme siihen, että oman elämän olisi vaikutettava muiden silmissä kiinnostavalta?

Tero Karppi vertaa sosiaalista mediaa teatteriin.

– Sosiaalisessa mediassa on jo pitkään ollut se paradoksaalinen tilanne, että yhtäältä halutaan, että sisällöntuottajat ovat autenttisia, mutta toisaalta kenenkään arki ei oikeasti ole kovin kiinnostavaa, hän toteaa.

– Siksi arjesta ja autenttisuudesta rakennetaan teatteria muiden silmille. Tämä on vanha ”front stage” ajatus Erwing Goffmanilta: ihmiset vetävät sosiaalisia rooleja, kun tietävät olevansa tarkkailun alla.

BeReal taas vie käyttäjänsä Karpin mukaan elämän ”backstagelle”, jonne kukaan ei katso.

Päivä 7. ”Äidille syömään”

Kello 14.31, julkaisu 9 minuuttia myöhässä

sunnuntai

Testiviikon viimeisenä päivänä väritän totuutta pikkuriikkisen. Ilmoituksen kilahtaessa puhelimen näytölle olen juuri pukemassa ulkovaatteita ja lähdössä perheeni luo syömään. On kuitenkin jo kiire eikä rappukäytävässä toimi netti, joten otan kuvan vasta matkalla äidin luo.

Näin sovellus on hiipinyt osaksi arkeani. Tajuan, että lataamisen jälkeen loppukesästä en ole kertaakaan jättänyt päivän BeReal-kuvaa ottamatta.

Tutkija Tero Karpille BeRealin keskeisintä antia on se, kuinka sovellus toimii kritiikkinä muille sosiaalisille medioille.

Minulle sovellus taas aiheuttaa toisinaan hieman mielipahaa. Arkisen epäesteettiset kuvani eivät hivele kauniista asioista nauttivaa silmääni ja ilmoituksen tulo tylsänä hetkenä ärsyttää.

Nieleskelyä vaatii myös olohuoneen pahvilaatikoiden tai aamupalalta jääneiden tyhjien astioiden ja yleisen epäjärjestyksen paljastaminen kavereilleni, jotka pitävät minua siistinä ihmisenä.

Joskus olisi myös kiva, että kuvaa pääsisi ottamaan hetkenä, kun on harjannut hiuksensa ja laittanut edes ripsiväriä.

BeReal puskee minua hellittämään otetta, joka haluaisi kontrolloida kaikkea.

Toisaalta olen saanut väylän itsetutkiskeluun. Minut on puskettu epämukavuusalueelle – hellittämään otetta, joka haluaisi kontrolloida kaikkea. Olen tottunut sosiaalisen median luomaan mielikuvaan siitä, että voisin vaikuttaa edes siihen, mitä näytän elämästäni ulospäin.

BeReal muistuttaa minua päivittäin siitä, että kaikkea ei voi suunnitella – ja että muidenkin elämä on loppujen lopuksi aika arkista.

Elämä on suurelta osin ohikiitäviä harmaita hetkiä, joiden painoarvon tajuaa vasta selatessa sovelluksen muistoja viikkojen tai kuukausien päästä. Nekin tapahtuessaan merkityksettömiltä tuntuneet hetket sisältävät yllättävän paljon tunnelatausta ja muistuttavat ajatuksista, joita milloinkin on päässään pyöritellyt.

Tai sitten niihin ei liity mitään suurta salaisuutta. Ne ovat vain palasia, joista yhdessä muodostuu elämä.

X