Syksyn 2017 parhaat uutuuskirjat – 13 kiinnostavinta kirjaa

Ajan halki kulkevia sukutarinoita, rakkauden moninaisia muotoja, työelämän myllerrystä ja lähihistorian kuvausta. Kirjasyksy on täynnä houkuttelevia uutuuksia. Poimimme 10 kiinnostavaa romaania ja kolme herkullista elämäkertaa.

Sukutragedia ulkopuolisen silmin

Kuin palaisi pitkästä aikaa vanhan tuttavan luo. Sellainen olo tulee, kun tarttuu Kjell Westön uusimpaan romaaniin Rikinkeltainen taivas (suom. Laura Beck). Kertoja seuraa vauraan suomenruotsalaissuvun elämää osin ulkopuolisena muttei suinkaan osattomana. Samalla tulee pohdittua niin rahaa, rakkautta, ystävyyttä kuin petostakin.

Mervi Alatalo

Fjällbackassa tapahtuu taas

Noitavainoja, turvapaikanhakijoiden ongelmia, teiniangstia, kaksi surmattua pikkutyttöä, yksi filmitähti… Camilla Läckbergin uutukaisesta ei totisesti teemoja puutu, mutta on niille tilaakin, peräti 687 sivua. Ruotsin dekkarikuningatar onnistuu kuitenkin jälleen kerran kuljettamaan tarinaa niin, että Noita on ahmaistava kertalukemalta. Ja vaikka ruotsalaisen pikkupaikkakunnan kliseiset päähenkilöt – murhat aina ratkaiseva kirjailija-Erica, hänen symppis poliisimiehensä Patrik, lusmu poliisipomo Mellberg ja muut stereotyypit – ovat hiukan ärsyttäviä, heihin on vuosien varrella tykästynyt niin, että tiedän lukevani seuraavankin läckbergin. Sujuva suomennos on Outi Mennan.

Emma Koivula

Mitä rakkaus oikeasti on?

Lapset ovat menneet nukkumaan, ja mies kököttää tietokoneen ääressä. Perheenäiti googlettaa, mitä kuuluu hänen ensimmäiselle poikaystävälleen, ja saa selville, että tämä on tehnyt itsemurhan. Siitä käynnistyy sveitsiläisen kirjailija Monique Schwitterin romaani Kaksitoista miestä (suom. Helen Moster), jossa nainen käy läpi elämänsä miehiä. Pysyykö rakkaus aina samanlaisena vai muuttuuko se uuden miehen mukana, Schwitter pohtii. Keski-ikäisen naisen kepeää, absurdia ja paikoitellen surullista pohdintaa rakkaudesta.

Tyyne Pennanen

Kaikki on nyt parhain päin

Nathan Hillin esikoiskirjan tarinassa on paljon yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään. Romaanin Nix (suom. Raimo Salminen) päähenkilökin on collegeopettaja, jonka kirjaprojekti takkuilee, jonka elämään on kuulunut peliriippuvuus ja jonka äidillä on norjalaiset sukujuuret. Tuloksena on huolellisesti koottu 700-sivuinen suku- ja lukuromaani, joka ei tunnu lainkaan pitkältä ja jonka läpi päästyään ymmärtää paremmin Amerikan lähihistoriaa ja muun muassa narsistisia ja lusmuilevia opiskelijoita – sekä tietysti rakkautta.

Sanna Wirtavuori

Muutosvastarinnan juoksuhaudoissa

Tuttu uutismies ja Viktor Kärppä -dekkareiden isä Matti Rönkä liikkuu Yyteet-romaanissa yritysmaailman globaalien muutosten miinakentillä. Sotasanasto on digifirmaan sijoittuvassa tarinassa vahvasti läsnä ja henkilögalleria kuin Tuntemattomasta sotilaasta. Tosin taiteilijan vapaudella Lammio on naispuolinen pomo ja Rocca ja Suzy ovat tehokas naispari. Näppärä sanailu on paikoin juurikin niin sillä lailla ketterästi strategioita luotsaavaa, että huhhuh. Tarina kuitenkin kantaa, ja ihmissuhteita pohtiva sanoma on selkeä. Työssä voi olla kivaakin, ja Ville Koskelan tyyppisillä alaisiaan symppaavilla johtajilla on yhä arvonsa.

Sanna Wirtavuori

Miten rakkaus voisi jatkua?

Onneksi paksujen järkäleiden lisäksi kirjoitetaan yhä myös tällaisia tiiviitä ja arkisen runollisia tarinoita kuin Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaani. Tekstin taustalla on tositarina. Kirjailijan pitkäaikainen aviomies ilmoitti joitakin vuosia sitten, aamiaispöydässä, että hän haluaa oikeasti olla nainen. Toisena tasona kirjassa kerrotaan löytöretkeilijä Kolumbuksen tarina, ja yllättävä rinnastus toimii. Molemmat tarinat koukuttavat, ja lukija pysähtyy kysymään samoja kysymyksiä. Mikä on totta ja mikä ei ja mihin tunteisiin sitä voikaan luottaa?

Sanna Wirtavuori

Eron jälkeistä epätoivoa

Napoli-sarjan menestyshuumassa julkaistu uusintapainos Elena Ferranten varhaisesta teoksesta Hylkäämisen päivät (suom. Taru Nyström) kertoo vähän alle nelikymppisen Olgan tarinan: kuinka syvälle Olga tippuu ja kuinka hänen elämänsä romahtaa, kun aviomies kertoo jättävänsä hänet. Olgan epätoivo on paikoin sairaalloista, paikoin rivoa. Ja kaiken sen saa lukija tuta.

Mervi Alatalo

Väkivallasta ja sen synnystä

Rosa Liksomin Everstinnan teemat – perheväkivalta ja fasismin nousu Suomessa 1930-luvulla – ovat mediaseksikkyydestä kaukana. Sen ei saa antaa häiritä, sillä niin vaikuttava, koukuttava ja taitavasti kerrottu kirja on kyseessä. Kirjan minäkertoja on Everstinna, joka nuorena lappilaisena luonnonlapsena lumoutuu huomattavasti itseään vanhemmasta, armeijan eliittiin kuuluvasta Everstistä. Alun jälkeen yhä väkivaltaisemmaksi muuttuneen suhteen kuvauksen rinnalla kerrotaan Suomen natsisympatioista ja valmistautumisesta sotaan. Ilmaisuvoimainen meänkieli pehmentää rankkaa tarinaa ja tuo siihen huumoriakin.

Iina Alanko

Haikea ja herkkä perhekuvaus

Ben Kallandin Vien sinut kotiin on kauniisti soiva, surumielinen debyytti, oikea kirjallinen helmi. Jehovan todistajiin kuuluvan kolmilapsisen perheen tarinan kertoo poika Markus, jolle pikkusisko Ellen, perheen viulistilahjakkuus, on erityisen rakas. Aikuistuttuaan Markus muuttaa Yhdysvaltoihin ja etenee jehovien hierarkiassa korkealle, ylimpiin valtakamppailuihin asti. Tarinassa kuljetaan aikatasosta toiseen, Amerikasta Markuksen lapsuuteen ja kesiin Porkkalanniemen kesähuvilalla. Kalland kertoo taitavasti ja osoittelematta perheen salaisuuksista ja valinnoista, joille ei ole vaihtoehtoa.

Iina Alanko

Hidasta ja kaunista

On venäläinen vanki Sergei 1800-luvulla, on mieleltään hauras Helena 1950-luvulla ja ketjun viimeisenä lenkkinä erakkoelämästä haaveileva Veka 2010-luvulla. Kolme kohtaloa nivoutuu yhteen veden ja kallioiden äärellä. Anni Kytömäki avaa suvun tarinaa 645 sivun aikana hitaasti, koukuttavasti ja kauniin sanoin. Upea Kivitasku saa pohtimaan, miten me jokainen jo lapsena saamme kannettavaksemme repun täynnä sattumien oikkuja ja historian käännekohtia, edellisten polvien elämää.

Katja Sipilä

3 x elämä kansissa

Tänä syksynä ilmestyy suomeksi 62 elämäkertaa tai muistelmateosta. Valitsimme niistä kolme kiinnostavaa.

Puoli vuosisataa Suomi-rockia

Kukapa meistä ei osaisi Lumi teki enkelin eteiseen -biisin sanoja ulkoa? Nyt lauluntekijä Hector, siviilissä Heikki Harma, on kirjannut elämänsä kansien väliin. Tätä teosta on odotettu jo monta vuotta. Asfalttihipissä kerrataan Suomi-rockin järkäleen uran kohokohdat, mutta mukana on myös yksityiselämää. Hectorin menestys musiikkialalla on jatkunut yli 50 vuotta, mikä on huikea suoritus. Taiteilijaelämällä on kuitenkin ollut myös pimeä puolensa, masennusta ja ahdistusta.

Anna-kirjojen äidin oma tarina

Kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn Anna– ja Runotyttö-kirjoja on luettu ja rakastettu vuosikymmenestä toiseen, mutta vasta tänä syksynä pääsee tutustumaan suomeksi L. M. Montgomeryn omaan elämäntarinaan. Alppipolku (suom. Saana Rusi) on Montgomeryn oma kertomus elämästään. Se kuvaa orpotytön matkaa menestykseen. Tie oli täynnä mutkia, sillä Montgomeryn elämää varjosti huoli taloudesta ja terveydestä. Lopulta hän päätyi itsemurhaan. Teoksessa on mukana Sisko Ylimartimon kokoama esittely Montgomeryn kirjojen sankarittarista.

Suomen tunnetuin toisinajattelija

Pentti Linkola toi ensimmäisenä luonnonsuojelu- ja ympäristöajattelua Suomeen. Toimittaja Riitta Kylänpään Pentti Linkola – ihminen ja legenda kuvaa monella tavoin ristiriitaista ihmistä. Hauska seuramies osaa myös suuttua. Monet Linkolan esittämät keinot luonnon pelastamiseksi on rajuja, mutta toisaalta hän kuvaa luontoa hyvin herkästi.

Oili Urmas