Kun Stalin kuolee, hänen lähipiirissään alkaa
juonitteleva taistelu vallasta. Armando Iannuccin
nerokas satiiri ei säästä solvauksilta ketään, kirjoittaa Milla Olkkonen-Lind tv-arviossa.
Stalinin kuolema on nerokas elokuva, sillä sitä katsoessa ei osaa päättää pitäisikö itkeä vai nauraa.
Eletään vuotta 1953. Huvittavaa on, millaisiin tempauksiin sinisilmäiset neuvostoliittolaiset ovat valmiita ryhtymään miellyttääkseen Stalinia (Adrian McLoughlin). Hymy hyytyy nopeasti, kun muun tohinan ohessa lahdataan arkipäiväisen kammottavalla tavalla viattomia kansalaisia – terävä muistutus siitä, että oikeasti touhussa ei ollut mitään hauskaa.
Kierrokset nousevat, kun Stalin kuolla kupsahtaa. Hänen lähipiirinsä kesken alkaa hiljainen ja tunnusteleva taistelu siitä, kuka lopulta pääsee pukemaan diktaattorin saappaat omiin jalkoihinsa.
Nimekkäästä näyttelijäkaartista edukseen erottautuvat erityisesti Steve Buscemi Nikita Hruštšovina ja Jeffrey Tambor Georgi Malenkovina.
Poliittisen satiirin taitaja Armando Iannucci sörkkii horjahtamattomalla rytmitajulla moneen suuntaan solvauksia säästelemättä. Ei liene yllätys, että elokuvan jakelu kiellettiin Venäjällä.
Stalinin kuolema
****½
(Iso-Britannia 2017)
perjantaina kello 21.00 Ylen Teema & Fem -kanavalla, katsottavissa myös Areenassa.
Kommentit
Menohan jatkuu edelleen samanlaisena kuten aina. Gulag nimeä ei julkisuudessa enää käytetä koska nyky Venäjä on sen saanut häivytettyä. Vaan meno on jopa raaempaa kuin ikinä Stalinin aikaan.
Kannattaa katsoa sivua
http://www.gulagu.net
Kommentit
Menohan jatkuu edelleen samanlaisena kuten aina. Gulag nimeä ei julkisuudessa enää käytetä koska nyky Venäjä on sen saanut häivytettyä. Vaan meno on jopa raaempaa kuin ikinä Stalinin aikaan.
Kannattaa katsoa sivua
http://www.gulagu.net
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous