Anssi Kela: ”Lapsille pitää sanoa, että tykkää”

Kahden lapsen isä Anssi Kela oppi nuorena kuolleelta isältään, että tärkeintä on ehdoton rakkaus. – Eikä riitä, että tykkää lapsistaan. Se pitää sanoa ääneen. Lasten täytyy kuulla olevansa tärkeitä ja rakkaita.

Olen teemäen miehiä, sanoo Anssi Kela ja tilaa teetä punavuorelaiskahvilassa. Kahvi ei maistu, eikä hän käytä alkoholia.

Hän kertoo olevansa myös kasvissyöjä. Se on arvovalinta, joka sopii hänelle.

Työtiimissään eli bändissä hän on ainoa absolutisti, mutta se ei menoa haittaa. Eikä hänelle tee tiukkaa ostaa kauppareissulla muille perheenjäsenille myös lihaa tai kalaa.

Hän hymyilee ja vaikuttaa rennolta. Rentona ja iloisena olemme tottuneet näkemään hänet myös lavalla ja televisiossa. Tänä syksynä hänet nähdään suositussa Vain elämää -tv-sarjassa, jossa tunnetut muusikot esittävät toistensa suosikkikappaleita.

On vaikeaa uskoa, että hän on sanonut olevansa ujo.

– Esiintyminen on eri juttu kuin peruskohtaamiset. Se ei ole jännittänyt juuri koskaan. Nuorempana menin tosin lavalle hiukan käsijarru päällä ja pelkäsin nolaavani itseni. Nykyisin kaasutan täysillä ja nautin, kun voin heittäytyä.

– Sosiaalisissa tilanteissa olen edelleen ujo. Nyt nelikymppisenä uskallan olla entistä rohkeammin oma itseni eli tarkkailija. En todellakaan ole small talk -ihminen. Jos vastapuoli on puhelias, kaikki sujuu, jos ei, niin sitten kuikuillaan seinille. Sosiaalisissa tilanteissa olen täysin vastapuolen armoilla.

Lue, miten Maija Vilkkumaa yritti pyörittää keikka- ja pikkulapsirumbaa.

Vaisujen vuosien jälkeen arvostan menestystä

Hän kertoo kuitenkin olevansa sinut luontonsa kanssa. Kovin päällepäsmäri hän ei ole Vain elämää -sarjassakaan.

– Esimerkiksi toisessa jaksossa meni varmasti 40 minuuttia ennen kuin lausuin ensimmäisen sanan, hän sanoo naureskellen.

Tyyni asenne on auttanut Anssia vaikeina aikoina: kun on tullut jyrkkä käännös, tyyneyden avulla on pysynyt paremmin raiteilla. Anssi Kela nousi aikoinaan nopeasti suosituksi Nummelan, Mikan faijan BMW:n ja muiden hittien ansiosta, mutta elämä pudotti hänet pian paikoilleen.

– Vaisujen vuosien jälkeen osaan arvostaa menestystä. Nyt koen olevani artistina parhaimmillani.

Jos Anssin mielialaa kuvaa viivana, aaltoilu on lievää.Hänellä on äärimmäisen harvoin huonoja hetkiä.

– Mutta toisaalta en ole maailman pirskahtelevinkaan. Olen tällainen keskiarvon kulkija, eloni on tasaisen hyvää perusmeininkiä.

Hän kertoo nauttineensa myös tv-sarjan kuvauksista.

– Se oli kuin isojen poikien hiekkalaatikko ja hyvin järjestetty hauska seuramatka. Parasta oli, että joku ohjasi koko ajan, mitä tehdään. Voin vain mennä mukana, eikä tarvinnut huolehtia mistään.

Vaikka Anssi sanoo olevansa herkkä, itkettäväksi tiedetty ohjelmaformaatti ei saanut häntä kyynelehtimään.

– Musiikki ei itketä minua, hän sanoo.

Vain elämää -tähti Antti Tuisku: ”Uin rakkaussotkuissa ja olin totaalisen hukassa”

Anssi toivoo olevansa hyvä isä

Viimeksi Anssi itki pari viikkoa sitten, kun hän näki rantaan ajautuneen kuolleen syyrialaislapsen valokuvan.

– En ole erityisen lapsirakas, mutta omat lapseni ovat tietysti tärkeintä maailmassa. Pienempi lapseni on kaksivuotias, joten kuva pysäytti, ja päivitinkin siitä sivuilleni. Haluan käyttää julkisuuttani myös tärkeiden asioiden esille tuomiseen.

Anssin oma isä kuoli äkillisesti onnettomuudessa, kun Anssi oli 12-vuotias, vuotta nuorempi kuin hänen vanhempi lapsensa nyt.

Anssi kaipasi paljon isäänsä, mutta häntä lohdutti, että suhde isään oli ollut niin läheinen. Hän oli voinut olla aina täysin varma isänsä rakkaudesta.

Lapsena Anssi nukkui veljensä kanssa samassa huoneessa kotitalon kerrossängyssä. Illalla, kun valot oli sammutettu, isä tuli poikien huoneeseen.

– Hän seisoi hämärässä vuoteen vieressä ja sanoi, että hän tykkää meistä. Saman asian olen halunnut tehdä selväksi omille lapsilleni. Ei riitä, että ajattelee tykkäävänsä. Lapsen pitää olla ehdottoman varma vanhempiensa tunteista, ja on tärkeää sanoa ääneen, että rakastaa.

Anssi toivoo olevansa hyvä isä.

– Haluan, että lapseni saisivat kasvaa turvassa ja että onnistuisin kasvattamaan heistä hyviä ihmisiä. Yritän opettaa heitä säilyttämään sisäisen lapsensa. On tärkeää, että meissä on koko elämän ajan mukana ripaus lapsen mieltä, uteliaisuutta ja leikkiä. Ilman sitä aikuisuus voi olla tosi tylsää.

Anssi Kelan haastattelu on ilmestynyt Annassa 41/2015.