Arman Alizad – Ruutia ja räjähdyksiä

Televisiopersoona ja vaatturi Arman Alizad, 43, 
viehättyi vaaroihin katsoessaan lapsena elokuvia.

Arman Alizadin ja Kauko Röyhkän Armanin maailma -kirja julkistetaan torstaina 16.10.2014

Tähtien sota ja Bruce Lee inspiroivat

– Minulla on pikkupojan sydän. Innostun kaikesta, missä on lohikäärmeitä, räjähdyksiä ja galaksien välisiä taisteluita. Tähtien sota oli minulle kova juttu jo synnyinmaassani Iranissa, kun olin 7-vuotias. Ennen vallankaappausta hallitus oli länsimielinen, ja Tähtien sodat pyörivät elokuvateattereissa. Suomessa innostuin Bruce Leen itämaisista kamppailuelokuvista. Elokuvilla on ollut varmasti suuri vaikutus siihen, että olen tehnyt sarjoja, jotka ovat täynnä kamppailuja ja seikkailuja.

Ruutia ja räjähdyksiä

– Olin kiinnostunut räjähteistä myös eloku vien ulkopuolella. Sain isosiskoni kavereilta armeijasta anastetun tykin panoksen. Purin sen osiin ja löysin sisältä ruutia. Haaveilin urasta pyroteknikkona, mutta isä ei ollut ajatuksesta kovin innoissaan. Suomeen muutettuamme löysin lasten kemistisetit, joissa oli mukana kaikenlaisia vaarallisia aineita. Teimme kavereiden kanssa omia ilotulituksia ja pikkupaukkuja. Niiden hienoutta on mahdotonta selittää ihmisille, jotka eivät niitä ymmärrä.

Pikku Prinssi

– Siskoni luki minulle Pikkuprinssiä,
kun olin pieni. Kun olin parikymppinen, vaatturimestarini löi kirjan käteeni. Kerroin sen olevan minulle tuttu lapsuuden satukirja. Opettajani käski minun lukea kirjan uudestaan ja sanoi, että siinä on avain kaikkeen, mitä elämäni aikana tarvitsen. Jos ymmärtäisin kirjan, ymmärtäisin jo paljon.

Goottipoppia ja kasariräppiä

– Minulla on ollut monta musiikkivaihetta. 80-luvulla kuuntelin räppiä: Grandmaster Flashia. Sitten tuli goottivaihe, jolloin kuuntelin masentunutta poppia: The Curea ja The Smithsiä. Nykyään voin kuunnella päivän aikana sinfoniaa, suomipoppia ja heviä.

Intialainen krematorio ja sen kauneus

– Uutta sarjaa tehdessäni päädyin töihin intialaiseen krematorioon. Tein nuotioita, kannoin niihin pelkillä siteillä peitettyjä ruumiita ja siivosin jäännökset paljain käsin. Luut ja tuhkat kannoin Gangesiin. On hämmentävää, miten nopeasti siihen tottui. Ensin palavat ruumiit kammottivat, mutta parin päivän jälkeen työ alkoi tuntua äärimmäisen kauniilta. Sain olla osa jotain pyhää.

Lapsen kärsimättömyys

– Mikään ei rentouta niin kuin lasten kanssa leikkiminen. He tykkäävät leikkiä piilosta, mutta en voi mennä kovin hyvään piiloon. Heidän kärsivällisyytensä ei riitä pitkään etsintään. Ymmärrän heitä hyvin: olenhan itsekin yhtä kärsimätön.

Teksti: Henna Hietamäki
Kuva: Ari Heinonen

Lue myös: 

Lena Meriläinen: ”Selvisin bulimiasta, mutta ruoka hallitsee yhä helposti ajatuksiani” 

Samuli Edelmann Vain elämää -ohjelmasta: ”Psyyke oli koetuksella” 

Jari Sillanpää: ”Itseluottamus rakoilee yhä”