Julkkikset

Jenni Pääskysaari: ”En ole ollut aina hyvä tyyppi”

Teksti:
Anna.fi

Ovatko naiset hormoniensa vietävissä? Entä haemmeko me suhteiltamme ennen kaikkea rakkautta siinä missä miehet juoksevat seksin perässä? Toimittaja Jenni Pääskysaari, 39, vastaa naiseuteen liittyviin kliseisiin ja kertoo omista valinnoistaan; miten hän muun muassa pääsi eroon miellyttämisenhalustaan.

Jenni Pääskysaari

Totta vai tarua, nainen etsii isän hyväksyntää koko elämänsä?

Isäni kuoli 11 vuotta sitten. Jos hän eläisi, toivon, että etsisin hyväksynnän sijaan yhteisiä arkisia hetkiä ja keskusteluja.

Moni nurisee työpaikalla siitä, ettei saa arvostusta ja kehuja. Työurani alussa minäkin yritin miellyttää kaikkia koko ajan. Esimerkiksi Kiss FM -radion alkuaikoina työpäiväni menivät tiskikonetta ladatessa ja kahvia keittäessä. Sitten tajusin, ettei kiitosta tulekaan. Muut vain lopettivat keittiön siivoamisen ja kahvin keittämisen, koska tein sen kaiken. Sen jälkeen olen keskittynyt töissä työtehtävieni tekemiseen.

Hain nuorempana hyväksyntää työyhteisössä myös istumalla hiljaa. En avannut suutani, koska pelkäsin, ettei minusta pidetä. Otin myös asioita henkilökohtaisesti. Jos joku kritisoi työtäni, tunsin itseni huonoksi ihmiseksi. Keräsin sisälleni vihaa. Nurisin mielessäni epäkohdista, joille en kuitenkaan tehnyt mitään.

Lopetin tavoittelemasta hyväksyntää, kun luin Heikki Peltolan kirjasta lauseen: ”Lopeta arvostuksen odottaminen ja ala jakaa sitä auliisti kaikille niille, joita arvostat.”

Äidin ja tyttären suhde on haastava kehdosta hautaan?

Minun äitini antaa minun olla sellainen kuin olen, ja toivon, että minä puolestani annan äitini olla sellainen kuin hän on. Äidiltä on peräisin kiinnostukseni musiikkiin, taiteeseen ja kirjallisuuteen. Olemme läheisiä, ja arjessa äitini on minulle merkittävä tuki ja apu.

Jenni Pääskysaari

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat mihin vain?

Omalla alallani televisiossa ilkeät tyypit eivät pärjää. Heidät tiedetään, heitä ei haluta töihin.

Jos kiltti tarkoittaa lempeää, on tärkeintä olla kiltti – pääsipä sillä jonnekin tai ei. Vuosia sitten silloinen kollegani tuli kännissä töihin. Tilanne aiheutti niin suurta harmia, että koin asiakseni kertoa siitä esimiehelle. Jotenkin kummasti asia kuitenkin kääntyi työyhteisössä ainakin hetkellisesti minua vastaan. Olen silti tyytyväinen, että toimin niin kuin toimin.

Moni nainen sanoo haastatteluissa, että oli pienenä poikatyttö. Se on tämän ajan tapa kertoa, että on hyvä tyyppi. Mutta eikö kyse ole yksinkertaisesti tavasta olla tyttö? Minä ajan moottoripyörällä ja isolla autolla ja viihdyn miesseurassa. En kuitenkaan koe olevani millään tavalla jätkämäinen.

En minäkään ole aina ollut hyvä tyyppi. En ole ollut hyvä tyyppi silloin, kun elämäni on ollut niin raskasta, että kaikki energia on mennyt omaan selviytymiseen.

Hormonit vievät naista teini-iästä lähtien?

Eivät luonnolliset hormonini minua vie, voin mainiosti elää niiden kanssa. Sen sijaan minua huolettaa se, että nykypäivän nuoret naiset pumpataan täyteen ehkäisypillereitä, eivätkä he siksi edes opi tuntemaan, miten heidän oman kehonsa hormonit vaikuttavat.

Vaikka ymmärrän pillerien merkityksen naisen vapautumisen kannalta, ne ovat mielestäni ihan hirveää myrkkyä. Onko niiden psyykkisiä vaikutuksia tutkittu sittenkään tarpeeksi? On harmi, ettei parempia ehkäisyvaihtoehtoja toistaiseksi ole.

Jenni Pääskysaari

Nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana ja naisen seksuaalinen huippu on nelikymppisenä?

Ulkonäöstä puhuminen on epäkiinnostavaa. Jos naisen seksuaalinen on huippu todella on nelikymppisenä, tahdon huomauttaa, että täytän tänä vuonna 40.

Teksti: Maria Tojkander
Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia

Katkelma Annan kansijutusta 13/2015

 

 

X