Katri Manninen: ”Onni on vain yhden oivalluksen päässä”

Kolmen prinsiipin ajattelumallin mukaan stressi, ahdistus ja masennus syntyvät sisäisen hälytystilamme laukaisemasta paniikista. Onnellisuutemme lisääntyy, kun oivallamme, että pahaa oloa lietsovat ajatukset ovat vain ajatuksia.

”Nyt mä räjähdin, nyt olen hyvällä fiiliksellä. Nyt mä taas räjähdin, laitan kuulokkeet korville ja vetäydyn huonossa fiiliksessä omiin oloihini tiskaamaan. Seuraavassa kuvassa olen taas hyvällä fiiliksellä.”

Näin kuvaa omia vaihtelevia tuntojaan henkinen valmentaja, kirjailija ja käsikirjoittaja Katri Manninen.

– Kun omiin tunteisiin suhtautuu niin, että ne saavat tulla ja mennä, ne eivät turhaan pitkity eikä niihin jää jumiin, hän sanoo.

Manninen edustaa Kolmen prinsiipin ajattelumallia, jonka oleelliset käsitteet ovat mieli, tietoisuus ja ajatukset. Sen mukaan meillä jokaisella on sisäinen hälytysjärjestelmä, joka kytkeytyy päälle kymmeniä kertoja päivässä. Samalla se laukaisee meissä taistele tai pakene -tilan. Vastaavasti koemme hyvää oloa päivän aikana vähintään yhtä monta kertaa.

Mutta eikö tällainen ”pim, hyvä mieli – huono mieli” ole juuri sellaista mielen ailahtelevuutta, joka on varsin paheksuttavaa ja joka meidän pitäisi kitkeä itsestämme kaikin keinoin pois? Ei todellakaan, vastaa Manninen.

– On luonnollista, että fiilikset vaihtelevat monta kertaa päivässä. Useimmiten vaihtelu ilmenee stressin tunteena, levottomuutena tai voimattomuutena. Koska tunteet tulevat alitajuisesta mielestä, yritämme turhaan analysoida niitä: niille ei yleensä ole selitettävää syytä. Tämän vuoksi huonoissa fiiliksissä on parempi minimoida kontakti toisten kanssa ja sitä kautta minimoida vahingot. Mitä vähemmän teemme omasta olotilastamme ongelman, sitä nopeammin tunnetila palautuu takaisin hyväksi.

Kaikki lähtee mielentilasta

Kolmen prinsiipin termien mukaan sisäisen hälytysjärjestelmämme toiminta tulee esiin korkeana ja alhaisena mielentilana.

Korkeassa mielentilassa meillä on kevyt, rento, helppo ja vapautunut olo. Emme ole hälytystilassa, joten tunnemme iloa ja koemme, että kaikki on hyvin. Emme mieti ajatuksiamme, menneisyyttä, tulevaisuutta tai uhkakuvia vaan toimimme tässä hetkessä. Alhaisessa mielentilassa puolestaan syntyvät ei niin mukavat tunteet, kuten ahdistus, stressi ja paineet.

Kumpikin mielentila ohjaa sitä, millaisia ajatuksia meissä milloinkin syntyy. Toimintamme kannalta on ratkaisevaa, kuinka näihin ajatuksiin suhtaudumme.

Uhkakuvat eivät ole totta

Kun mieleemme tulee jokin asia, esimerkiksi ero tai tulevaisuuteen liittyvät uhkakuvat, joita emme pysty sillä hetkellä ratkaisemaan, alamme luoda päässämme kauhuskenaarioita. Mietimme,  millä mallilla elämä on, kun lapset ovat seitsemänvuotiaita ja kun olen itse tietyn ikäinen. Onko minulla silloin omistusasunto, olenko terve, löydänkö koskaan oikeaa kumppania? Mitä enemmän näitä asioita mielessään pyörittelee, sitä ahdistuneempi olo tulee – kunnes yhtäkkiä nämä ajatukset katkeavat vaikkapa siihen, että puhelin soi. Sillä hetkellä ajatukset suuntautuvat yllättäen johonkin muuhun ja olo onkin taas ok.

– Todellisuudessa mikään ei sillä hetkellä muuttunut: olimme koko ajan kotona samassa tilanteessa, kaikki asiat tapahtuivat vain ajatuksen tasolla. Mutta koska olimme hälytystilassa, otimme nämä ajatukset vakavasti. Kun rentoudumme, ymmärrämme, että eihän tuossa ollut mitään järkeä! Enhän minä kuitenkaan voi tietää, mitä elämässä tulee tapahtumaan, Manninen kuvailee.

Samalla tavalla kotona tulee joskus vastaan tilanteita, joissa ensin on hyvä meininki lasten kanssa ja ympärillä näyttää ihan kivalta. Kolme minuuttia myöhemmin alkaa ärsyttää. Joka puolella on sotkuista, mies on rasittava ja lapset käyvät hermoille.

– Ärsyyntyneenä uskomme, että sotkuinen koti pakottaa meidät ahdistumaan ja mies on oikeasti aina tosi rasittava. Ärsytyksen lietsomisen sijaan voimme kuitenkin oivaltaa, että nyt olen hälytystilassa, nyt ei kannata kuunnella omia ajatuksia.

Ahdistus syntyy tulkinnasta

Pienissä lapsissa Kolmen prinsiipin ajattelumalli toimii Mannisen mukaan vielä täydellisesti: tunteet tulevat ja menevät, eikä ajatuksiin jäädä jumiin.

– Tässä yhteiskunnassa meille opetetaan mallia, joka lietsoo meihin erilaisia pelkoja. Kolmen prinsiipin ajattelumallin mukaan kenessäkään ihmisessä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti mitään vikaa.

Ajattelumme siis toimii, kuten sen kuuluukin toimia. Ongelma vain on, ettemme useinkaan ymmärrä ajatteluamme tai sitä, mistä kokemukset syntyvät.

– Tuska, ahdistus, stressi ja masennus eivät aiheudu siitä, miten mielemme oikeasti toimii, vaan siitä, että tulkitsemme tilannetta väärin.

Manninen kuvaa tätä väärää tulkintaa esimerkillä, jossa meille opetettaisiin lapsesta asti mielikuvaa litteästä maapallosta.

– Tämän käsityksen mukaan tipumme, jos menemme reunan yli. Ajatus on ahdistava ja pelottava, kunnes tajuamme, että maapallo onkin pyöreä. Olemme siis täysin turhaan tuhlanneet suuren osan elämästämme pelkoon.

Toisaalta nimenomaan tunteiden kirjo tekee ihmisistä rikkaita.

– Tunteiden vaihtelu saa meidät ylipäätään kokemaan tunteemme. Jos olisimme aina vain balanssissa, emme tuntisi koskaan mitään.

Henkiset ongelmat vs. käytännön ongelmat

Kolmen prinsiipin ajattelumallin mukaan ei ole olemassakaan henkisiä ongelmia, on vain käytännön ongelmia. On hälytystila ja pelottavat ajatukset, jotka laukaisevat meissä eri tunnetiloja. Ja tällöin meidän pitäisi muistaa, että ajatus on vain ajatus.

– Käytännön ongelmat ovat asia erikseen. Työ ei etene, ellei sitä tee. Rahat ovat tililtä loppu ajattelimme asiaa tai emme. Mutta käytännön ongelmiin on myös käytännön ratkaisu. Kun oivallamme tämän, voimme käyttää ajan käytännön ongelmien selvittämiseen sen sijaan, että yritämme ratkaista oletettuja henkisiä ongelmiamme.

Siihen ei ole olemassa mitään tiettyä polkua, kuinka pääsemme olotilaan, jossa mieli on suurimmaksi osaksi tyyni. Mutta se voi olla yhden oivalluksen päässä, sanoo Manninen.

– Suurin este on paine siitä, että meidän pitää nyt ymmärtää jotain. Paineet estävät oivalluksen, sillä oivallusta ei voi pakottaa.

Hyvän olon tunnetta voi venyttää

Miksi me sitten raivostumme ja ahdistumme? Koska olemme Mannisen mukaan ihmiseläimiä. Sisäinen hälytysjärjestelmämme on äärimmäisen herkkä, mutta ei ollenkaan tarkka. Järjestelmä ohjaa meitä jatkuvasti tarkkailemaan ympäristöä muutosten varalta ja se aktivoituu pienimmistäkin asioista.

– Se saattaa aktivoitua vaikkapa ajatuksesta, että nyt on mennyt harvinaisen pitkään hyvin. Ajatus luo epämukavan fiiliksen siitä, että onko jokin pielessä, koska hyvä kausi on kestänyt tavallista pidempään. Tällöin alamme esimerkiksi riidellä kumppanin kanssa ja sössiä itse asioita niin, että saamme tapahtumaan sen kurjan asian, jota pelkäsimme.

Mikä sitten saa meidät hyvästä olotilasta huolimatta mokaamaan – tiedostetusti tai tiedostamatta?

– Se, että olemme tottuneet tiettyyn määrään hyvää oloa. Jos koemme sitä normaalia enemmän, syntyy vastareaktio. Hälytyskellot alkavat soida, mutta se ei tarkoita, että seuraavaksi olisi oikeasti tapahtumassa jotain pahaa.

– Jos paniikin sijaan annamme itsellemme luvan venyttää tätä hyvän olon ja onnen ylärajaa, pääsemme pois hälytystilasta. Kun olen alkanut kysyä itseltäni, voisinko antaa itseni nauttia tästä hyvästä olosta vielä pari minuuttia pidempään, olen huomannut, että tunnen onnellisuutta päivien aikana enemmän kuin aikaisemmin, Manninen kuvailee.

Lähteet: Kutri.net, Kolmeprinsiippiä.fi

Lue myös:

Kateellisuus, viha ja märehtiminen – Karkota onnellisuusvarkaat

Nämä 10 luonteenpiirrettä tekevät onnelliseksi – Täsmäharjoituksilla onnea vaikeisiin elämäntilanteisiin

Älä odota onnea, tavoittele sitä – Onnen odottamisesta on tullut ilmiö