Kävely on tie mieleen

Kävely on kehon meditaatiota. Sen avulla voi etsiä tasapainoa, ratkoa suuria ja pieniä ongelmia ja löytää inspiraation – tai jopa sisäisen viisauden lähteen.

Olet ehkä joskus huomannut, että huolet helpottavat kävelylenkillä. Kun stressaa, työt kaatuvat päälle tai elämässä on murheita, tekee mieli laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä tuulettamaan ajatuksia. Kotiin tullessa on jo aivan toisenlainen olo.

Se ei ole sattumaa. Käveleminen on kuin mielialalääke, jonka vaikutus on hyvin kokonaisvaltainen ja monitahoinen. Jo liike itsessään hoitaa, vähentää lihasjännityksiä ja rentouttaa, mutta liikunta näyttää vaikuttavan mieleen myös muilla mekanismeilla. On esimerkiksi todettu, että kävely on hyvä muistilääke ja aivojen vireyden ylläpitäjä. Kävely aktivoi molempia aivopuoliskoja yhtaikaa, ja fyysisen liikkeen kautta voi löytyä väylä myös arkitietoisuuden tuolle puolen.

‒ Kävely on ruumiillinen ajattelutila, jota voi verrata joogaharjoituksiin ja meditaatioon. Alitajunta työskentelee samaan tapaan kuin yön aikana, kävelyn voimaan uskova taiteen tohtori Anne Keskitalo sanoo.

Keskitalo innostui kävelystä tutkiessaan väitöskirjaansa varten suomalaisia kuvataiteilijoita, jotka olivat saaneet omiin töihinsä inspiraation pitkien kävely- ja metsäretkien aikana. Hän kokeili itsekin samaa menetelmää. Ensin hän teki silloin tällöin melonta- ja vaellusretkiä. Kun oma työ ei tuntunut etenevän, hän alkoi käydä päivittäin 3–8 kilometrin kävelylenkillä.

– Yllättäen havaitsin, että kävelystä oli todella paljon hyötyä. Visaisetkin ongelmat alkoivat ratketa aivan itsestään. Myöhemmin olen alkanut käydä kesken työpäivän lyhyellä kävelyllä, kun keskittyminen alkaa herpaantua, hän kertoo.

Täsmälääke huonoihin hetkiin

Anne Keskitalo toimii nykyään yliopistonlehtorina Turun yliopiston Rauman yksikössä, jossa hän opettaa tuleville opettajille taideaineita. Opetukseen kuuluu myös erilaisia kävelyjä.

– Kuka tahansa voi saada kävelystä voimaa. Rentoutuessamme voimme päästä lähes meditatiiviseen lepotilaan, jossa saamme alitajuntamme tietämyksen esiin. Ymmärrämme itseämme ja elämäämme enemmän ja elämänhallintamme paranee.

Kävelyä voi kokeilla lääkkeeksi melkein mihin tahansa elämän pulmaan, pieneen tai suureen. Kun ajatus tökkii tai alkaa harhailla kesken työpäivän, tilanne ei aina ratkea kynää pyörittelemällä. Silloin yksi vaihtoehto on suunnata hetkeksi puistoon tai metsään. On tärkeää sulkea työasiat kokonaan mielestä, keskittyä kävelyyn ja tarkkailla tietoisesti kaikilla aisteilla ympäristöä, sen ääniä ja tuoksuja. Kävelyn jälkeen työt sujuvat todennäköisesti jo paljon paremmin.

Onko elämässäsi jokin vaikea ongelma tai tehtävä, jota et osaa ratkaista? Kokeile siihenkin kävelyn voimaa. Mieti ennen liikkeelle lähtöä ongelmaasi, mutta jätä se sitten mielestäsi, kun alat kävellä. Tee muutaman kilometrin lenkki. Nauti tuoksuista, äänistä, näkemästäsi ja kehosi rasittumisesta. Kotiin tulessa olet ehkä löytänyt ongelmaan ratkaisun tai saanut pienen pilkahduksen siitä, miten edetä.

Kävely toimii myös silloin, kun mieli täyttyy negatiivisista ajatuksista, surusta, kiukusta tai ahdistuksesta. Kun tekee kävellessään tietoisesti aistihavaintoja ja antaa niiden synnyttää voimaannuttavia mielikuvia ja muistoja, voi rauhoittaa mielensä ja kääntää ajatukset ja tunteet myönteisiksi.

Nukuta ajatukset, herätä aistit

Kävelystä tulee meditaatiota, kun kävelijä alkaa pysäyttää ajatusvirtaa ja keskittää huomionsa pään sisäisen metelin sijaan tietoiseen läsnäoloon tässä hetkessä. Tällaista tilaa voi tavoitella vaikkapa aktivoimalla aistit. Sen sijaan, että antaisit ajatusten virran viedä kaiken huomiosi, keskitytkin jättämään ajatukset huomiotta ja pyrit aistimaan ympäristöäsi ja kehosi tuntemuksia täydemmin. Tällaista aistikävelyä voi harrastaa sekä urbaanissa ympäristössä että luonnossa. Anne Keskitalo suosittelee tekemään aluksi ”aistilenkit” sellaisessa ympäristössä, joka tuntuu itsestä viihtyisältä.

– Luonnossa on paljon hoitavia elementtejä. Jos kävelemme paikoissa, missä on liikennettä ja melua, suojaudumme alitajuisesti vaaroilta, mikä ylläpitää stressiä.

Näköaisti on vallitseva aistimme. Sen lisäksi kävellessä voi aktivoida myös muut aistit ja keskittyä siihen, millaisia ääniä lenkkireitin varrella kuuluu, miltä tuoksuu, ja millaisia ovat tuntemukset kehossa, lihaksissa ja jalkojen alla. Välillä voi pysähtyä ja koskettaa jotakin. Tai kerätä kiviä, oksia tai sammalta.

Pitkähköllä lenkillä pääsee parhaiten irti kävelyä edeltävistä tapahtumista, voi liukua meditatiiviseen tilaan ja nauttia loppumatkasta ruumiin rasittumisesta. Mutta Keskitalon mukaan lyhyelläkin kävelyllä on stressiä poistava merkitys, jos tiedostaa, että kävely on muutakin kuin siirtymistä paikasta toiseen.

Aktivoi alitajunta

Joskus ajatuksia ei ole tarpeen vaimentaa, vaan kuulla paremmin. Kävelyllä on aikaa omille ajatuksille, ja aistikävelyn avulla voi kurkottaa ajatusten taakse, alitajuntaan.

Uinuvat mielen kerrokset löytyvät usein luomalla jotakin uutta. Ehkä havainnoistasi, kokemuksistasi tai lenkkipolun varrelta mukaan tarttuneesta materiaalista syntyy oma taideteos. Piirrä, muotoile savesta, tee kollaasi. Kun aistit ovat hereillä, jopa unimaailma voi saada uusia piirteitä: unissakin kuulee, tuntee, haistaa ja maistaa.

Aisteille voi antaa myös tavallisuudesta poikkeavia näkökulmia, joista voi syntyä uusia mielen prosesseja. Aisteihin keskittyvällä kävelyllä voit pohtia, miten maailma muuttuu, kun vaihdat linssiä, jonka läpi sitä katselet. Välillä voit ihailla kauniita paikkoja, toisinaan olla tutkimusmatkailija, ja seurata eläinten ja kasvien elämää. Yhden linssin läpi paljastuu, miten on ympäristönsuojelun laita. Kokeile, miltä tuntuu kävellä erilaisessa ympäristössä: rumilla paikoilla tai hiljaisten metsien vaihtoehtona auto- ja ihmispaljoudessa. Kävely pimeässä voi sekin olla erikoinen kokemus.

Asiantuntijana yliopistonlehtori Anne Keskitalo, Turun yliopiston Rauman yksikkö.
Teksti: Merja Perttula