Itsetuntemus

Tavoitteena onnellinen elämä? Varo ettet sairastu vaaralliseen vahvuuteen!

Sitten kun alkaa loma. Sitten kun remontti on valmis. Sitten olen onnellinen. Kuulostaako tutulta? Sitku-ajattelu on yksi merkki vaarallisesta vahvuudesta, joka ei tuo tyydytystä koskaan. Johtajuusvalmentaja Isa Merikallion mielestä onnellisuus on meidän kaikkien ulottuvilla.

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Getty Images

Sitten kun alkaa loma. Sitten kun remontti on valmis. Sitten olen onnellinen. Kuulostaako tutulta? Sitku-ajattelu on yksi merkki vaarallisesta vahvuudesta, joka ei tuo tyydytystä koskaan. Johtajuusvalmentaja Isa Merikallion mielestä onnellisuus on meidän kaikkien ulottuvilla.

Onko sinulla tapana ajatella, että sitten kun jokin suuri asia kotona tai töissä on saavutettu, olet varmasti tyytyväinen ja onnellinen? Että siihen saakka jaksat kyllä, sittenhän voit hengähtää?

Kun tehtävä on viety loppuun – vaikkapa remontti on valmis ja sisustus prikulleen oikein – sinut valtaakin onnen ja täyttymyksen sijasta tyhjyys. Alat hamuta seuraavaa haastetta tai äärikokemusta: sitten kun saan sen tehtyä tai koettua, elämäni muuttuu paremmaksi. Sama toistuu kerta toisensa jälkeen.

Jos tunne on tuttu, voit olla sairastunut vaaralliseen vahvuuteen. Vaarallista se on siksi, että haasteet eivät koskaan lopu, ja jossain vaiheessa ihminen uupuu joko henkisesti tai fyysisesti. Toisenlainen, kantava vahvuus ja onnellisempi elämä on kuitenkin kaikkien saavutettavissa.

Suorittaminen ei tyydytä sisintä

Johtajuusvalmentaja ja kirjailija Isa Merikallion, 47, uutuusteos Jaksaa, jaksaa – näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen (Basam Books) sai alkunsa vuosia kestäneen saavutus- ja kokemusputken jälkeen.

– Sukupolveni oppi suorittamaan ja nauttimaan elämästä täysillä, volyymit tapissa. Elämään kuului matkustamista, juhlimista, voimakkaiden kokemusten hankkimista ja suuria saavutuksia, Isa kertoo.

Vaikka elämä oli jo ylittänyt moninkertaisesti sen, mitä Isa oli siltä osannut toivoa, hän ei tuntenut itseään onnelliseksi. 35-vuotiaana hän löysi itsensä pohtimasta elämän tarkoitusta: mitä elämällä on enää hänelle annettavaa, tai hänellä elämälle?

– Lähdin etsimään hyvää tapaa käyttää loppuelämäni. Halusin tietää, mitä löytyy saavutusten ja nautintojen tuolta puolen, kun ne eivät kerran tuo onnea.

Vaatimusten ristipaineissa

Etenkin työelämässä vahvuutta arvostetaan ja ihannoidaan. Kylläpäs sinä jaksat ja saat aikaiseksi!

Myös henkilökohtaisen elämän kolhuista pitää nousta jaloilleen nopeasti. Sinä se selviät kaikesta, putoat kuin kissa jaloilleen, vahvoja kehutaan.

– Valloillaan on yksiulotteinen aikaansaamisen ihannointi, joka on kaukana ihmisen perinteisestä, luontaisesta rytmistä. Palautumisajat ja harkinta ovat jääneet sivuun, Isa sanoo.

Kun elämää yrittää hallita järjellä ja listoja tekemällä, sen tulee  tunkeneeksi luonnottoman täyteen. Kun ihminen ei tästä selviä, hänet passitetaan ajanhallinnan kurssille, jotta hän ehtisi suorittaa vielä enemmän.

Suorittaminen antaa tekijälleen tärkeyden ja vahvuuden kokemuksia. Työssä onnistuminen antaa heti itsetuntoruiskeen, riittävän annoksen tunnetta elämässä pärjäämisestä, vahvuudesta ja onnistumisesta.

Elinvoima ja kunto taas ovat epämääräisempiä, näkymättömämpiä. Niiden puute vaikuttaa pitkällä viiveellä ja epäsuorasti, minkä vuoksi niiden hoitaminen on helppo siirtää eteenpäin ja sivuun. Onhan tässä ensin hoidettava ihan hirveä kasa tärkeämpiä, heti tekemistä vaativia hommia!

Tunnista vaarallinen vahvuus

Vaaralliseksi vahvuus muuttuu silloin, kun imarreltaessa ottaa kannettavakseen jälleen uuden taakan, vaikkei oikein jaksaisi entisiäkään. Kehujen ansiosta tehtävä tuntuu ehkä aluksi nautinnolliselta ja itsetuntoa hivelevältä, mutta muuttuu jossain vaiheessa liian raskaaksi.

Vaarallista vahvuutta on myös tahtoa tai luvata enemmän kuin mihin kykenee tai mitä haluaa. Toisaalta sitä on myös tehdä liikaa asioita, joihin kykenee ja joita tekee mieli, mutta joita ei sisimmässään tunne oikeiksi.

– Vaarallisen vahvuuden tunnistaa siitä, että huomaa elävänsä sitku-elämää. Ajattelee, että elämä on parempaa sitten, kun olen selvinnyt jouluun asti, kun flunssa on ohi, kun loma alkaa, Isa kuvailee. Vaarallisesti vahva kuluttaa voimiaan päivästä ja vuodesta toiseen näkyvän rakentamiseen tai materian hankkimiseen, kun sisin toivoo jotakin ihan muuta.

– Silloin tapahtuu sama kuin minullekin: saavutukset, tapahtumat ja tavarat, joita on halunnut ja luullut tarvitsevansa, eivät tuokaan onnellisuutta, vaan suuren tyhjyyden, Isa sanoo.

Tarkat vaatimukset kaventavat onnea

Vaarallisen vahvuuden juuret kumpuavat usein lapsuudessa koetusta ehdollisesta rakkaudesta. Siitä, että rakkautta ja hyväksyntää sai vain olemalla reipas, selviytymällä hyvin, pärjäämällä paremmin kuin muut.

Isa varoittelee myös aistieksperttiydestä, joka yhä pidemmälle mennessään kaventaa elämää.

On olemassa paljon elämän osa-alueita, joilla olemme olleet onnellisia, kunnes saimme tietää paremmasta. Opiskeluaikoina lasillinen mitä tahansa viiniä oli juhla sillekin kulinaristille, jonka illallisen väärä viini nyt pilaa rypälelajikkeen tai vuosikerran takia.

– Jos kuvittelee, että onni löytyy siitä, että saa juuri oikean kokemuksen tai juuri sitä materiaa, jota halusi, joutuu pitkän päälle pettymään. Aistinautintoihin turtuu ja vaatimustaso nousee. Niitä kaipaa koko ajan lisää, ja parempaa, Isa sanoo.

Onni löytyy ihan jokaisesta

Isan pohtiessa onnellisuutta hänen ajatuksensa palasivat usein maisemaan, joka avautuu mökin laiturilta tai merellä meloessa.

– Tajusin, että horisonttiin katsoessani olen aina hirveän onnellinen, perillä onnellisuudessa.

Isa oivalsi, että onnellisuus siis oli olemassa, mutta se löytyikin hänen sisältään – sielusta, tai miksi sitä halutaankin kutsua – hän ei vaan saanut onnen tunteesta kiinni arjen keskellä. Se lienee siis meissä jokaisessa jo valmiiksi mukana, onnellisissa kokemuksissamme ja muistoissamme. Ilman ainuttakaan suoritetta!

– Sen tajuaminen lopetti oman sitten kun -elämäni. Ymmärsin, että voin saavuttaa tuon onnen tunteen missä ja milloin tahansa.

Isa kehitti termit horisonttinäkymä ja horisonttitunne. Edellisellä hän tarkoittaa päivittäistä palaamista elämän onnellisimpiin hetkiin ja tilanteisiin omissa mielikuvissaan.

– Sieltä voi tankata sitä fiilistä, onnellisuutta, arkihetkiin.

Jos pelkkä mielikuva ei riitä, kuvia rakkaistaan tai sielunmaisemastaan voi laittaa konkreettisesti esille, vaikkapa kännykän tai tietokoneen taustakuvaksi. Kun  onni on läsnä kuvissa, se on läsnä myös ajatuksissa.

Mikä on sinun horisonttitunteesi?

Horisonttitunteeksi Isa kutsuu sitä vahvaa tunnetta, joka vallitsee horisonttinäkymässä onnellisuuden lisäksi. Tuo tunne voi olla esimerkiksi luottavainen, kiitollinen, rauhallinen, valoisa, elämäniloinen, luova, jopa leikkisä.

Omia valintojaan ja päätöksiään voi miettiä ja peilata tätä horisonttitunnetta vasten.

Mitä-kysymykset kannattaa kääntää miten-kysymyksiksi. Ei kannata miettiä, mitä kaikkea haluaa ja pitäisi saavuttaa, vaan miten saavutuksia  kohti menee.

– Itseltään voi kysyä peruskysymyksen: miten, millä tavoin eläen elämäni on parasta juuri nyt?

Silloin moni tajuaa, että hyvään elämään eivät kuulu ainakaan kiire, ahneus tai stressi, vaan vapautuneisuus ja rentous – läsnä oleminen.

– Se kuulostaa helpolta, mutta  on vaikein, tärkein ja ensimmäinen asia kohti onnea ja syvää tyydyttyneisyyttä, Isa sanoo.
Tämä ei tarkoita sitä, että vahvan pitäisi ryhtyä heikoksi tai pysähtyä kokonaan. Helpompaa ja useammin mahdollista on aluksi keventää hiukan otetta.

Opettele sanomaan ei

Aloittaa voi opettelemalla sanomaan ei. Se on yllättävän vaikeaa, ja hätäpäissään moni tulee sekä työssä että vapaa-ajalla myöntyneeksi sellaiseenkin, mikä on vastentahtoista. Jälkeenpäin harmittaa, mutta luvattu mikä luvattu.

– Kun joku esittää yllättävän kysymyksen, opettele ottamaan aikalisä, ennen kuin vastaat, Isa neuvoo.

– Päätös vastauksesta kannattaa tehdä rauhassa, hetkellä jolloin on kosketuksissa omaan hyvän elämän horisonttinäkymäänsä. Silloin osaat helpommin sanoa ei, päätös on harkitumpi ja perustelut itselle tosia.

Kun riittävän monta kertaa jättää väliin jotain, mitä ennen piti velvollisuutena tai pakkona, huomaa ettei lopulta ole jäänyt paitsi mistään oleellisesta.

– Kun karsimme liikaa hyvää, sen alta paljastuu aikatilaa. Se on syvempää ja rikkaampaa olemista suhteessa sekä itseen että muihin. Liikaa ihan hyvää vaihtuu sopivaan määrään loistavaa, kun kyse on työn ja koko elämän laadusta, Isa sanoo.

Oikeista vastauksista pieniin arjen kysymyksiin syntyy vähitellen onnellinen, hyvä elämä. Vaarallinen vahvuus on muuttunut kantavaksi, elämää eteenpäin vieväksi voimaksi.

Ulkoisia muutoksia ei tarvita

Isa harjoitteli onnellisuutta horisonttinäkymän ja -tunteen avulla ja yllättyi yksinkertaisen menetelmän voimasta.

– Teen paljon parempaa työtä onnellisuuden kokemuksen lähellä kuin silloin, kun tein päinvastoin: yritin tulla onnelliseksi paiskimalla töitä hullun lailla, Isa kertoo.

– Ne asiat, jotka tuntuivat aiemmin hankalilta, sujuvat nyt paljon vähemmällä vääntämisellä. Vapaa-ajan ja työn raja katosi, kun töissäkin ajattelin välillä henkilökohtaisia, tärkeimpiä asioita elämässäni.

Vaikka ajattelun muutos oli radikaali, ulospäin Isan elämä pysyi entisellään.

– Onnellinen elämä ei edellytä juuri koskaan ulkoisten asioiden muuttamista, sillä ideaalielämää ei voi koskaan saavuttaa ulkoisin muutoksin, Isa sanoo.

– Ei tarvitse vaihtaa työpaikkaa tai puolisoa tai harrastuksia, vaan on tärkeää elää yksinkertaisesti tässä ja nyt, ikään kuin olisi koko ajan siellä kesämökin laiturilla. Näin eläen aidosti tärkeät muutokset tapahtuvat ajan kanssa itsekseen.

Lue myös: Löydä onni sisältäsi! Kokeile tätä yksinkertaista vinkkiä

Anna 39/2015

X