Ujoudesta ja yksinäisyydestä

Mitä ujous on? Onko se sairautta vai samaa kuin häpeä? Mitä me ujoudesta edes tiedämme?

Nykyisin on muodikasta käyttää mahdollisimman tieteellisiltä ja teknisiltä kalskahtavia termejä kuvaamaan tunne-elämän ongelmia. Paniikkihäiriö ja narsistinen persoonallisuushäiriö kuluvat lehtien palstoilla ja ihmisten suussa.

Siksi onkin virkistävää, kun joku rohkenee kirjoittaa ihan vain tunteista, kuten vaikkapa rakkauden kaipuusta, vihasta tai kateudesta. Näin tekee psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattila kirjassaan ”Ujoudesta, yksinäisyydestä”. Siinä hän pyrkii selvittämään suomalaisten kansallistautina tunnetun luonteenpiirteen, ujouden, salaisuutta.

Kun kohtaamisarkuus vaivaa

Ujous on tietyissä tilanteissa ihmisen luonnollinen tapa reagoida ympäristöönsä. Ongelma, tai jopa sairaus, ujoudesta tulee siinä vaiheessa, kun se eristää ihmisen yksinäisyyteen.

Ujolle ihmiselle sosiaaliset tilanteet, kuten leffassa käyminen, voivat olla painajaismaisia kokemuksia. Ujon on myös vaikea ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan edes kaikista läheisimmille ihmisille. Niinpä hän eristäytyy yksinäisyyteen ja elää kuin muusta maailmasta kalvon eristämänä.

”Ujouden ytimessä on toisen ihmisen kohtaamiseen liittyvä ahdistus, jonka takia maailmat eivät henkisellä tasolla sivua, saati syvemmin kosketa tosiaan. Ujouden voisi nimetä kohtaamisarkuudeksi, tai ankarampana kohtaamiskauhuksi”, Mattila kirjoittaa.

Tunne-elämän piilopaikkoja

Ujosti käyttäytyvät eivät kuitenkaan ole ainoita ujoudesta kärsiviä ihmisiä. Mattila hahmottelee erilaisia rooleja, joita ihmiset omaksuvat peittääkseen ujoutensa. Joku on aina kovin kiireinen, toinen verhoaa ujoutensa itsekeskeiseen puhetulvaan, kolmas verhoutuu syyllisyyden tunteeseen ja pitää itseään niin huonona, ettei koskaan ”tohdi” ottaa kontaktia kehenkään. Nämä ihmiset ovat ”piiloutujia”:

”Varsinaisena piiloutujana pidän sitä, joka onnistunut kätkemään ujoutensa pysyvästi piiloon. Siksi hän näyttää ulospäin kovin erilaiselta kuin ujosteleva ihminen, hän elää ei-ujon roolia. Näennäisesti hän ei aristele muita ihmisiä, mutta hänen sisimpänsä on läheisillekin vieras. ”

”Piiloutuja on kuin kirja, josta on luettavissa vain rivi sieltä ja toinen täältä. Joltain sivulta on näkyvissä vain yksi sana, muu jää arvauksen varaan. Koko tarina ei avaudu kenellekään. Kirjan kannet voivat pysyä niin tiukasti kiinni, että kertomus katoaa vähitellen sivuilta kokonaan ja jäljelle jäävät vain kuoret.”

Kirjassaan Mattila painottaa, että ammattiauttajien tulisi entistä paremmin kyetä kiinnittämään huomionsa ujouden ongelmiin. Ujoutta ei luokitella sairaudeksi, mutta Mattilan mukaan se on monen vakavan masennuksenkin taustalla. Yleensä ujoudesta kärsivät ihmiset eivät hae tarpeeksi nopeasti apua ongelmiinsa, jotkut saattavat odottaa jopa parikymmentä vuotta kunnes myöntävät ujouden rajoittavan heidän elämäänsä. Ujouden takia elämästä voi jäädä moni asia tekemättä.

Juhani Mattila: Ujoudesta, yksinäisyydestä. Wsoy 2004. 341 s. ovh 35 €.

Teksti: Tyyne Pennanen / A4 Media Oy (17.2.2005)
Kuva: A4 Media Oy