Puolisolle valehtelu

Harva myöntää valehtelevansa kumppanilleen. Asioiden kaunistelu sen sijaan tuntuu kuuluvan parisuhteen arkeen. Onko normaalia livauttaa valkoisia valheita, vai pitäisikö aina kertoa ihan koko totuus?

Luottamus kumppania kohtaan on yksi parisuhdeonnen kulmakivistä. Puhtaassa totuudessa pysyminen on kuitenkin vaikeaa. Onko normaalia, jos kumppani saa kiinni valheesta tai osatotuuksien kertomisesta? Kysyimme asiaa psykologi Susa Kalliomaalta sekä Kotilääkärin nettikävijöiltä, joista yli puolet sanoi joskus kaunistelevansa totuutta.

”Kampaajalla käynnin hinnan valehtelen jatkuvasti. Vaatteetkin sattuvat useimmiten olemaan ”tarjouksessa.”

– Kaunistelu on jokseenkin välttämätön taito sosiaalisissa yhteyksissä. Jokainen joutuu itse puntaroimaan, missä määrin kaunistelu on eettistä. Absoluuttista totuutta ei ole olemassa, on vain tulkintoja siitä. Kaunistelijan on silti mietittävä, haluaisiko hän kumppanin salaavan asioita. Kaunistelun ja valehtelun raja on veteen piirretty viiva, jonka sijainnin määräävät yksilölliset arvot ja asenteet, Kalliomaa toteaa.

”Joskus tulee väriteltyä totuutta kauniimmaksi, yleensä siksi, ettei asiasta paisuisi suurempaa juttua kuin se onkaan.”

– Kaunistelua ja valkoisia valheita käytetään useimmiten läheisissä ihmissuhteissa ja tilanteissa, joissa totuus rikkoisi sosiaalisen suotavuuden rajoja ja aiheuttaisi toiselle pahaa mieltä. Ei ole ystävällistä tai hyväksyttävää paukauttaa vaimolle, että inhoaa tämän ruokia. Toisaalta on tärkeää, että voimme uskoa kuulevamme totuuden. Muuten joudumme kyseenalaistamaan kaiken meille kerrotun. Jos itse satuilemme, voimme olettaa kumppanin toimivan samoin.

Valehtelija sumuttaa itseään

”Joskus kaunistelen totuutta suklaan syönnistä.”
”Kaunistelen totuutta siitä, kuinka paljon olen lukenut tenttiin, syönyt, kuntoillut ym.”

– Jos ihminen kaunistelee jatkuvasti elämäntapojaan, on syytä kysyä itseltään: mitä hyötyä siitä on? Ajattelenko niin, että muutun epäviehättäväksi kumppanini silmissä, jos hän saa tietää minun syöneen suklaalevyn? Ja jos roolit olisivat toisinpäin: haluaisinko, että kumppanini pitäisi minua moraalinvartijanaan? Usein valheilla yritetään vakuuttaa kumppanin sijasta itseä.

Kotilääkärin vastaajat eivät pidä kovin pahana osatotuuksien kertomista. Hankalista asioista vaietaan mieluummin kuin lähdetään avaamaan niihin sisältyviä kiperiä kysymyksiä.

”Hankalat asiat jätän mieluummin kertomatta. Jos suoraan kysytään, niin rehellisesti vastaan.”

– Pieni valkoinen osatotuus voi muuttua emävalheeksi, kun sitä joutuu peittelemään useilla selityksillä. Puolitotuuksien tehtailu vie sepittäjän energiaa ja voi kasvattaa vähitellen valheiden vuoren. Suhteen alussa molemmat saattavat antaa itsestään hieman silotellumman kuvan. Jos silottelu jää päälle, voi miettiä, onko kumppani ihastunut pelkkään harhakuvaan.

Osatotuuksien kertominen voi tuntua helpolta, mutta pinnan alle jäävät kytemään häpeä ja syyllisyys, koska miellämme valehtelun yhteisten sääntöjen rikkomiseksi. Olemme oppineet lapsesta pitäen, että valheesta narahtaminen on noloa ja pelottavaa.

Valehtelun petollinen suoja

”Valehtelen milloin mistäkin, lähinnä omista yksityisasioistani ajalta ennen nykyistä kumppania.”
”Valehtelen suhteista muihin miehiin.”

Kymmenisen prosenttia nettikävijöistä myöntää valehtelevansa kumppanilleen. Onko normaalia valehdella ikävistä asioista, jos sillä tavoin ajattelee suojelevansa itseään ja suhdettaan?

– Joskus totuus satuttaa. Voi olla järkyttävää kuulla pahimpien pelkojensa toteutuneen, jos esimerkiksi kumppani on pettänyt. Mutta jos valehtelu vain jatkuu, salailusta tulee vähitellen pääongelma. Totuudelta varjeleminen saattaa vähentää toisen mielipahaa, mutta tuska voi olla kahta kauheampi, kun valehtelu jossain vaiheessa tulee ilmi.

– Joskus on helpompi uskotella kumppanille kääntäneensä uuden sivun elämässä. Omista virheistä ei kuitenkaan opi unohtamalla, vaan omaa toimintaa ymmärtämällä ja siitä vastuun kantamalla.

Totuus on suhteellista

Viidennes vastaajista sanoo, ettei ole koskaan valehdellut kumppanilleen. Filosofien mielestä absoluuttinen rehellisyys on absurdi ajatus.

– Totuus on suhteellista, mutta yksi hyvän parisuhteen kulmakivi on avoin keskustelu. Kun molemmat pelaavat samoilla rehellisyyssäännöillä ja kummallakin on mahdollisuus tulla kuulluksi, on yksinomaan pariskunnan päätettävissä, millaisille totuuksille he suhteensa rakentavat. Yhdessä luotujen sääntöjen rikkominen kertoo, ettei toinen osapuoli arvosta kumppaniaan.

”En kerro ihan joka asiaa, joka päähän pälkähtää. Mutta eihän se ole valehtelua.”

On sanottu, että totuus ilman rakkautta on arvotonta. Onko toista huomioiva suodattaminen viisautta?

– Suodattaminen on aikuismainen tapa huomioida muita ihmisiä. On helpompi vastaanottaa palautetta, jos viesti ei tyrmää ja leimaa idiootiksi. On esimerkiksi parempi kertoa kumppanille, mitä toivoisit hänen tekevän sängyssä toisin, sen sijaan, että sanoisit hänen olevan surkea sänkykumppani. Totuuden ja rakkauden yhdistelmä on aina parempi vaihtoehto kuin valheiden verkon kutominen.

 

Lähde: Osmo Kontula: Parisuhdeonnen avaimet ja esteet. Perhebarometri 2009.