Lakka hellii vatsaa ja sydäntä

Lakka, hilla, suomuurain. Herkullisella marjalla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Terveysmarja hellii muun muassa vatsaa ja sydäntä. Lakan hapahkon makea marja sopii hyvin esimerkiksi liköörien, jäätelön, kakkujen ja leipäjuuston mausteeksi.

Pohjoisen pallonpuoliskon kosteikkojen lyhyeen kasvukauteen sopeutunut lakka (Rubus chamaemorus) kuuluu vatukoihin, jotka ovat osa ruusukasvien heimoa. Maan alla leviävä rönsymäinen juurakko kasvattaa näkyviä yksivuotisia versoja, mutta itse juurakko voi olla jopa kymmenen vuoden ikäinen. Versot ovat matalahkoja ja poimulehtisiä, kukinto valkoinen. Lakka kukkii touko-kesäkuussa. Lakka on kaksikotinen kasvi, eli hede- ja emikukinnot ovat eri kasveissa.

Lakkaa voi viljellä myös kotipuutarhassa rahkaturvealustalla. Kasvualustan sopivasta kosteudesta sekä happamuudesta on huolehdittava, ja liiallista lannoitusta tulee välttää pH:n nousun estämiseksi. Laajamuotoisemman lakanviljelyn hyötynä on muun muassa se, että käyttöön saadaan alueita, joissa muut marjat eivät menesty.

Lakan hedelmä on niin sanottu luumarja, jossa on useita osahedelmiä ja jokaisen sisällä siemen. Marja muuttuu kypsyessään oranssinpunaisesta vaaleaan keltaiseen. Lakan poiminta ajoittuu heinä-elokuulle, ja poiminta tehdään käsin.

Kotona lakan voi säilöä hillona, mehuna tai pakasteena. Lakan marjojen sisältämä bentsoehappo on luonnon säilöntäaine, joten lakan voi säilöä omassa mehussaan. Tämä edellyttää, että marjat saadaan nopeasti kylmään, sillä lakan pehmeän ja mehukkaan marjan käyminen alkaa nopeasti keruun jälkeen.

Kuituja ja vitamiineja keholle

Lakka sisältää runsaasti kuituja sekä A-, E- ja C-vitamiineja. A-vitamiini on karotenoidimuodossa, joka antaa marjalle kullankeltaisen värin. Lakan C-vitamiinipitoisuus on 2-4-kertainen appelsiiniin verrattuna. Tämän vuoksi lakkaa on käytetty kansanlääkinnässä keripukin ehkäisyyn. Lakassa on lisäksi B-ryhmän vitamiineja, useita kivennäisaineita kuten kaliumia, kuparia ja magnesiumia, sekä fenolihappoja ja flavonoideja. Flavonoidit ovat antioksidantteja, jotka ehkäisevät rasvahappojen härskiintymistä ja saattavat siten suojata elimistöä esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeilta.

Mihin auttaa?

Lakassa on runsaasti fenoliyhdisteisiin kuuluvaa ellagihappoa eli ellagitanniinia, jolla arvellaan olevan antimikrobisia ominaisuuksia ja hyödyllisiä vaikutuksia suoliston bakteeritoiminnalle. Lakkauutteen on havaittu hillitsevän salmonella-, stafylokokki- ja kampylobakteerien kasvua. Ellagihappo ei kuitenkaan tuhoa hyödyllisiä probioottisia suolistobakteereja.

Lakan siemenistä saadaan öljyä, jota käytetään esimerkiksi ruokateollisuudessa maku- ja väriaineena. Lakan siemenöljy sisältää linolihappoa ja alfalinoleenihappoa, elimistölle välttämättömiä monityydyttymättömiä rasvahappoja, joita elimistö ei pysty itse tuottamaan. Lakan siemenöljyä on hyödynnetty esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa kasvovoiteiden osana.

Lakan lehdistä saa yrttiteetä, jota inuiitit ovat perinteisesti käyttäneet hivenaineiden lähteenä sekä ripulin hoitoon. Suoliston limakalvoa rauhoittava vaikutus perustuu lehtien sisältämiin parkkiaineisiin. Eräiden tutkimusten mukaan lehdillä on myös antimikrobisia vaikutuksia. Lakan marjojen suojalehtiä puolestaan on käytetty Venäjän alueella yskänrohtona.

Mättäältä pakastimeen

Lakan terveelliset ominaisuudet säilyvät hyvin pakastamalla. Kokonaiset marjat pakastetaan mahdollisimman nopeasti poiminnan jälkeen. Pieni määrä sokeria parantaa värin, maun ja C-vitamiinin säilymistä. Nopeus on valttia niin jäädyttäessä kuin sulattaessakin, noin -24 C lämpötila pakastaa marjat nopeasti. Sulatus on hyvä tehdä mikroaaltouunissa tai vesihauteessa.

Kokonaisten marjojen hilloaminen on myös hyvä tapa lakan säilömiseen. Survominen ja mehustus puolestaan hävittävät suuren osan tärkeistä ravintoaineista.

Asiantuntijana Yvonne Holm, Farmaseuttisen biologian osasto, Helsingin yliopisto

Teksti: Anu Holopainen