Kunnon blogin Kirsi: Kadonneen vyötärön metsästys
Neljäs viikko pussiruokinnassa alkaa täyttyä, eikä Nutrilett maistu vieläkään puulta. Olen ihmeissäni, sillä alkuun en uskaltanut ajatellakaan tulevaa, vaan menin vain päivän kerrallaan. No niin menen edelleen, mutta puolen välin krouvi täyttyy vuorokauden kuluttua.
Viime viikolla olin sitten Kelan kuntoutuksen (esim. ASLAK tai ylipainoiset) kolme päiväisellä kakkosjaksolla Korpilammella. Ryhmäämme kuuluu kymmenen ylipainoista, joista minä kylläkin olen ylipainoisin. Kukin oli asettanut tavoitteensa edellisellä jaksolla marraskuussa, niin minäkin. Pakko on myöntää, etten ollut päässyt lähellekään sitä, mitä olin tuolloin kuvitellut. Valitettavasti eivät ihan kaikki muutkaan. Loistavia onnistujiakin oli. Yhdessä riemuitsimme eräänkin kurssikaverin reilun kymmenen kilon painon karistamisesta.
Olin toki minäkin edellisestä kerrasta painoani pudottanut, kun olin ryhtynyt kolmea viikkoa aiemmin ihan kuin loppukiriksi Nutrilett-kuurille. Parasta kuitenkin oli, että sokeritasapainon saavuttamisen lisäksi verenpaineeni oli normaalitasolla (126/76). Jokohan pian pääsen eroon verenpainelääkkeestänikin?
Terveydenhoitaja tarkisti myös vyötärön ympärysmitan. Vaikeahan vyötäröäni on vieläkin löytää, mutta niiltä kohdin oli kuitenkin kadonnut yli kymmenen senttiä. Se tuntui todella hurjalta, mutta niin ihanalta. Tuloksia alkaa tulla ihan konkreettisestikin mitattavissa asioissa.
Kolmen päivän kurssiin kuului tietysti runsaasti liikuntaa. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös lumikenkäilyä. Voin vakuuttaa, että se oli raskasta ja sai maitohapot pohkeisiini. Sinnikkäästi tarvoin toisten perässä, vaikka tunnin lenkin jälkeen totesin, että keskisykkeenikin oli pauhannut 144 lyönnin tahdilla. Hyvältä tuntui kuitenkin jälkikäteen.
Löysin myös vuosikymmenten jälkeen squashin. Tuntui, kuin olisi herännyt eloon, kun sain mailan käteeni. Kilpailuvietti valtasi minut, ja kykenin omasta mielestäni kuntotasooni nähden ihan uskomattomiinkin suorituksiin. Jouduin toki puhkumaan ja puhisemaan aina, kun tuli lepovuoroni, mutta pelaamisen riemu oli todella suuri. Jäinkin miettimään, pitäisikö minun ryhtyä etsimään itselleni pelikaveria, sillä pelaaminen tuntuu minulle huomattavasti mukavammalta liikuntamuodolta kuin vaikka vesijuoksu tai kuntosali. Salia en silti aio jättää.
Palasin Korpilammelta rättiväsyneenä, enkä jaksanut kahteen päivään evääni liikauttaa. Onneksi paluu arkeen oli nopea, sillä maanantaiksi oli sovittu Lady’s Clubille kuntoilu Tommin ohjauksessa. Tommin kanssa käytiin vähän läpi menneitä viikkoja ja suunniteltiin tulevia. Tuntuu ihan jännälle, että tuollaisen timmissä kunnossa olevan kolmekymppisen miehen kanssa voi 55-vuotias ylipainoinen nainen puhua niin luontevasti omasta elämän- ja painon hallinnastaan. Eikä ansio suinkaan ole minun!
Painoni on nyt laskenut 8,1 %. Voi tätä riemua.
p.s. John Nyman laihdutti 60 kiloa GI:n avulla
Kommentit
On totta että kuntoilu maistuu paljon paremmalta jonkun toisen kanssa. Sitä alkaa itsekin yrittämään huomattavasti enemmän, kun on joku kenen kanssa pelaa ja yrittää voittaa. Vaikka jokainen haluaa voittaa itsensä, niin kyllä se toisen voittaminen tai sen yrittäminen kummasti vaan tuo lisäpuhtia urheiluun. Voihan sitä salillakin käydä kahdestaan ja tsempata toisiaan samalla.
Kommentit
Kirsi mene Tommin kanssa pelaamaan!!! Nautit pelaamisesta todella paljon ja viidyt maila kädessä. Squashin peluu oli mukavaa ensikertalaisellekin. Onko loppukesästä matsi?
On totta että kuntoilu maistuu paljon paremmalta jonkun toisen kanssa. Sitä alkaa itsekin yrittämään huomattavasti enemmän, kun on joku kenen kanssa pelaa ja yrittää voittaa. Vaikka jokainen haluaa voittaa itsensä, niin kyllä se toisen voittaminen tai sen yrittäminen kummasti vaan tuo lisäpuhtia urheiluun. Voihan sitä salillakin käydä kahdestaan ja tsempata toisiaan samalla.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous