Jutta Gustafsberg: En enää viitsi tavoitella kilpaurheilijan kroppaa

Jutta Gustafsberg, 42, haaveilee yhä kilpaurheilijan kropasta mutta ei ole enää valmis näkemään niin suurta vaivaa kuin se vaatisi. Kuntosalille varattu huone kotona sai muuttua pingissaliksi.

Rakkain arkirutiinini on kirkasvalolampun edessä istuminen. Sain lampun isältäni tupaantuliaislahjaksi. Ajattelin ensin, että minulla ei ole aikaa istua sen edessä, mutta sitten lämpenin ajatukselle. Laitan kellon soimaan 20 minuuttia aikaisemmin, jotta ehdin ottaa valokylvyn aamulla.

Olen innostunut pöytäpingiksestä, ja tilasin kotiin pingispöydän. Sijoitamme sen ensin tyhjään huoneeseen, johon piti alun perin tulla kuntosali. Kesällä viemme sen ulos. Aiomme ottaa kunnon matseja. Perusäidiksi olen ihan näppärä pelaaja, mutta tavoitteeni ovat korkealla: haluan voittaa poikani. Jos muu ei auta, palkkaan valmentajan.

Urheilen muutaman kerran viikossa. Treenaaminen ei tunnu yhtä mukavalta kuin ennen, kun en ole enää kilpaurheilija. Kunnianhimo on poissa. Jos saisin sormia napsauttamalla silloisen kroppani takaisin, ottaisin sen heti. Mutta kun tiedän, miten paljon työtä se vaati, en viitsi enää tavoitella sellaista. Urheilen sen verran, että pysyn terveenä.

Lue lisää: Jutta Gustafsberg: ”Kropassani ei ole mitään noloa peiteltävää”

Harrastan kundaliinijoogaa, johon jäin koukkuun pari vuotta sitten. Elin silloin kurinalaisesti ja joogaamiseni meni suorittamiseksi. Nyt olen maltillisempi. Joogaan pari kertaa viikossa. Jooga on minulle henkisyyttä ja meditaatiota.

Ärsyynnyn, kun tulostin tai tietokone ei toimi. En halua edes yrittää ymmärtää teknisiä laitteita. Jos taas autoni jää tien poskeen, soitan BMW:n huoltopalvelun pojille.

Työviikkoni aikana istun paljon autossa. Tykkään ajamisesta. Se on omaa aikaani. Kuuntelen Radio Suomipopin juontajia tai Radio Rockilta rokkia. Kun soi oikein hyvä biisi kuten Deep Purplen Perfect Strangers, luukutan sitä lujaa ja laulan mukana. Joskus kuuntelen mantroja. Niidenkin tahdissa voi laulaa.

Lue lisää: Rantakuntoon kolmessa kuukaudessa Jutta Gustafsbergin neuvoilla

Käytän rahaa maltillisesti. Olen oppinut, että raha ei tee onnelliseksi. Vaikka voisin ostaa melkein mitä tahansa, asetan itselleni mieluummin tavoitteita. Palkitsen itseni vasta, kun olen saavuttanut tavoitteeni – kun esimerkiksi luentokiertue loppuu. Siten ostaminen tuntuu mukavammalta.

Hoidan ihmissuhteitani katsomalla poikani ja mieheni kanssa sarjoja Netflixistä. Teemme olohuoneeseemme kodikkaan pesän. Sytytämme kynttilät ja kääriydymme peittoihin. Katsoimme juuri Arrow-tv-sarjan kokonaan. Seuraavaksi alamme katsoa Kovat kaulassa -sarjaa.

Söin ennen kasviksista vain kurkkua ja tomaattia. Nyt syön myös babypinaattia, avokadoa ja lehtikaalia. Niin pitkällä en vielä ole, että idättäisin ja versottaisin itse.

En ole  hyvä kokki. Yritin opetella kokkaamista Jamie Oliverin keittokirjan avulla, mutta kulutin vain rahani uusiin kattiloihin ja härveleihin. Reseptit olivat liian monimutkaisia ja ruoat jäivät tekemättä.

Huomioin puolisoani kehumalla vuolaasti hänen tekemäänsä ruokaa. Sanon aina vähintään viisi kertaa, että tämä on niin hyvää. Aivan ihanaa!

Hemmottelen itseäni olemalla paljon kotona. Työmatkoilta tahdon omaan sänkyyn nukkumaan. Haluan pitää kotini siistinä, samaa ei voi sanoa käsilaukustani.

Lue lisää: Kookosöljy on Jutta Gustafsbergin ja muiden julkkisnaisten suosikki

Hoidan kauneuttani ammattilaisten käsittelyissä. Käyn säännöllisesti kampaajalla ja kosmetologilla. Viimeksi hurahdin ripsien pidennyksiin. Ne ovat niin helpot. Kolmen viikon välein käyn poistattamassa säärikarvani. Olen mukavuudenhaluinen ja nautin siitä, ettei tarvitse tehdä itse mitään.

Odotan juuri nyt joogaretriittiä, joka järjestetään Thaimaassa. Mukaan ei saa ottaa puhelinta, tietokonetta tai edes kirjaa. Olen vähän huolissani, miten poikani sillä välin pärjää, mutta tulee siitä haastavaa minullekin.