Hyvinvointi

Lempeä elämä: Kovaa rakkautta

Teksti:
Anna.fi

Oletko onnellinen? Elätkö suurenmoisessa yltäkylläisyydessä ja rakkaudessa? Oletko innostunut elämästäsi? Entä itsestäsi? Voitko sanoa olevasi niin järisyttävän onnellinen, ettet haluaisi muuttaa arjestasi yhtään mitään? Oletko avoin kaikelle uudelle, tuntuuko elämäsi jännittävältä seikkailulta? Onko ympärilläsi ainostaan inspiroivia ja ihania ihmisiä? Oletko valmis tavoittelemaan tällaista elämää? Jos olet, se on sinun.

Onnellisuuden pahin vastavoima on ulkoistaminen. Olemme mestareita antamaan onnellisuutemme avaimet ulkoisten tekijöiden käsiin ja jättäytymään sivustaseuraajiksi. Kun oma elämä lipuu ohitse ja olo tuntuu ulkopuoliselta, kuvaan astuvat vaivihkaa valittaminen ja haikailu. Ei ihme: jos ojentaa pois elämänsä, antaa kylkiäisenä myös elämänhalunsa. Aika huono diili, etten sanoisi.

Kun ulkoistamme onnellisuutemme, meistä tulee tiedostamattamme uhreja. Ihmisiä, joilla ei ole aikaa, rahaa, voimia, jaksamista, mielikuvitusta, mahdollisuuksia eikä oikeastaan haluakaan. Ihmisiä, joiden sanakirja täyttyy ilmaisuista ”pitäisi”, ”on pakko”, ”en voi”, ”en pysty”, ”en osaa” . Sulaudumme tapettiin ja meistä tuntuu, että elämämme ovat ikuisesti tuomittuja olemaan vähän tylsempiä ja harmaampia kuin niiden, jotka uskaltavat. Ulkoistamisen myötä pienennämme itsemme murto-osaksi siitä kaikesta voimasta, mikä sisällämme piilee ja alamme istuttaa vahingossa myös läheisiimme ja lapsiimme tätä asennetta. Suljemme ajattelemattomuuksissa silmät mahdollisuuksilta ja tyydymme ottamaan vastaan pelkkiä rippeitä. Kyllä se minulle välttää.

Uhrilevyn jäädessä päälle on tärkeää pysähtyä ja tiedostaa. Ellet ole onnellinen, jotain kuuluu muuttaa! Välillä täytyy ravistella itseään kovalla rakkaudella, kuten erään rakkaimman ystäväni perheessä tavataan sanoa. Se ei tunnu miellyttävältä, mutta pakottaa meidät peilin eteen ja ottamaan vastuuta omista valinnoistamme. Näkemään totuudet, vaikka niiden paljastuttua elämä saattaisikin kaivata rohkeutta vaativia, pelottavankin isoja uudelleenjärjestelyjä.

Meillä on juuri niin paljon aikaa, varaa, voimia, mahdollisuuksia, uskallusta ja rohkeutta, kuin uskallamme ottaa käyttöön. Meidän ei ole tarkoitus tehdä sellaisia töitä, jotka eivät inspiroi. Meidän ei tarvitse haudata unelmiamme, koska meillä on jo muuta arkista tekemistä, kuten pyykinpesua ja lastenhoitoa. Jos tekee niistä tekosyitä, ne muuttuvat ikäviksi asioiksi ja elämästä tulee entistä kurjempaa. Inspiraatio ja luovuus eivät kuulu vain taiteilijoille, muuten meille kaikille ei olisi annettu mielikuvitusta. Meidän ei tarvitse myöskään ympäröidä itseämme ihmisillä, jotka syövät energiamme ja imevät meidät kuiviin vaan voimme valita seuraksemme niitä, jotka tukevat, kannustavat, rohkaisevat ja valaisevat.

Voimme huoletta sulkea korvamme valitukselta ja kaikelta muultakin mieltä lannistavalta melusaasteelta. Sisäinen äänemme tietää, mitä haluamme, jos vain uskallamme kuunnella kaiken muun hälinän sijaan sitä. Meidän ei tarvitse pyytää anteeksi, että tavoittelemme parasta mahdollista hyvinvointia ja onnellisuutta. Meillä on lupa elää! Jos lähellämme on joku, joka on vahingossa unohtanut sen, parasta mitä voimme antaa, on suurenmoinen tujaus kovaa rakkautta.

Kuvat:
Shop Holstee

a life of perfect days -blogi

Jutta

X