Oppiiko parissa päivässä surffaamaan?

Surffaamiseen ei tarvitakaan palmuja, trooppista rantaa tai edes montaa lämpöastetta. Puitteet harrastukselle löytyvät jo parin tunnin lentomatkan päästä, Englannin Newquaysta, jossa testattiin pysyykö tumpelo aloittelija laudan päällä kahden päivän harjoittelun jälkeen. Kävi ilmi, ettei surffaaminen vaadikaan rautaista kuntoa tai erityisosaamista.

Newquay sijaitsee Englannin länsi-rannikolla kumpuilevien niittyjen ympäröivänä. Kaupungin läheisyydessä sijaitsevat Iso-Britannian tunnetuimmat surffipaikat ja tunnelma on epätodellisen rento. Paikallisbussin kuski ilmoittaa kesken matkan, ettei näillä bensoilla päästä perille ja kaartaa huoltoasemalle. Illalla Newquay muuttuu kauttaaltaan lomakohteeksi ja viikonlopun aikana kaduilta bongattiin yli kymmenen eri polttariporukkaa. Ennen kaikkea kuitenkin Newquay on surffikohde ja nyt on tiedossa kaksi päivää yksityisopetusta lajin saloihin.

Lähestyessämme jyrkkien kallioiden ympäröimää rantaa, jossa olemme sopineet tapaavamme ohjaajamme, alamme jänistää. Pilvinen taivas, merituuli ja 12-asteen lämpötila saavat surffi-innostuksen laantumaan ja herää epäilys koko projektin järkevyydestä. Watergate Bayllä onkin kova tungos, telttoja ja lippuja. Käy ilmi, että samalla rannalla kisataan Iso-Britannian surffimestaruudesta tänä viikonloppuna. Vedessä ei näy muita kuin märkäpukuihin pukeutuneita surffaajia.

Ohjaajamme on rohkaiseva ja innostava nainen, jonka opetustaitoja tukee kolmas sija naistensarjan Britannian surffimestaruuksissa. Pelko kylmästä merivedestä väistyy heti, kun kokeilee märkäpuvun pintaa. Käytämme talvipukuja, joiden paksuus on viisi millimetriä, kevyempiin kahden millimetrin kesämalleihin verrattuna. Oikea koko löytyy selkää vasten mittaamalla ja katsomalla, että lahkeet ulottuvat reilusti nilkkoihin. Lautamme eivät olekaan samoja tyylikkäännäköisiä, joita kilpailijoilla näimme, vaan reilun kahden metrin mittaisia vaahtomuovilautoja. Kainaloon lauta ei mahdukaan, joten maalla käsittely tuntuu hankalalta.

Aloittelijoille sopivat laudat ovatkin long boardeja, joiden pituus, leveys ja paksuus antavat tukevamman alustan ensimmäisille yrityksille päästä aalloille. Laudan kärki on pyöreä ja tasainen, joka antaa mahdollisimman suuren pinta-alan vettä vasten. Näillä pitkillä laudoilla on myös helpointa surffata pienemmissä aalloissa. Vaahtomuovi vaikuttaa aluksi vähän tylsältä verrattuna muiden kuvioituihin lasikuitulautoihin, mutta sen arvon aloittelijana ymmärtää vedessä. Vaahtomuovin iskiessä päähän ei tule pahempia kuhmuja.

Ensimmäisen lämmittelyn jälkeen kuivaharjoitellaan asentoja rannalla. Aloitusasennosta mahaltaan tulisi nousta jalkojen heilautusta ja käsien voimaa käyttäen kyykkyyn laudalle. Pystyyn päästyä saa ottaa elokuvista tutun surffiasennon; polvet koukkuun, toinen käsi suorana eteen ja suu mutruun. Samalla käydään läpi myös aaltojen rakennetta ja niiden lukemista. Tunnin päästä liikeradat kulkevat jo sujuvasti ja saamme ensikosketuksen veteen.

Aallot ovat melko pieniä ja on reilusti aikaa asettua laudalle makaamaan odottamaan sopivaa hetkeä. Etukäteen on varoiteltu, että surffauksen oppiminen on hidasta ja ohjaajamme mukaan vain muutama prosentti oppilaista pysyy pystyssä laudalla parin päivän opetuksen jälkeen. Yllätys onkin melkoinen, kun ensimmäisellä isolla aallolla pääsen seisomaan ja innosta kankeana livun koko matkan takaisin rannalle. Itse laudalle hyppääminen ei tunnu raskaalta, mutta voimakkailta virtauksilta pakoon kauhominen väsyttää käsivarret ja hartian seudun. Aallokon ollessa hiljaisempi saa mahdollisuuden istua laudan päällä ja ihailla maisemia.

Päivän toisena osana mennään verryttelyjen jälkeen suoraan veteen ja harjoitellaan yhtäjaksoisesti kaksi tuntia. Viileästä säästä huolimatta märkäpuvussa tulee niin kuuma, että on välillä kasteltava kasvoja ja hiuksia meressä. Ensimmäisenä päivänä opetusta oli yhteensä neljä tuntia, joista kolme vedessä. Päivän lopussa on innostunut ja väsynyt olo. Kokemus on ollut hurjan palkitseva, vaikka suurin osa aikaa kului muuten kuin laudalla seisten.

Toisen opetuspäivän korkeat odotukset muuttuvat pian, kun rannassa on vastassa navakkaa tuulta ja korkeita vaahtopäitä. Meri näyttää hurjalta ja surffikokemus on aivan erilainen kuin edellisenä päivänä. Aaltojen iskiessä vastaan tiuhassa tahdissa pelkästään rannasta pois pääseminen on kamppailu. Turhauttaa kahlata kovassa aallokossa, niellä suolavettä ja välillä saada päähänsä parimetrisestä laudasta. Kuitenkin, kun vihdoin pääsee hyppäämään laudalle oikeaan aikaan ja näkee vaahtopään jalkojen alla, tuntuu mahtavalta. Pääsee hihkaisu, kun pysyttelen pystyssä koko matkan rantaan asti ja paikallinen surffaaja näyttää peukaloa.

Vaikeiden olojen takia toinen osa päivää käydään läpi välineitä ja teoriaa. Kurssilla on kerännyt tarpeeksi itsevarmuutta, että uskaltaisi jatkaa harrastusta omin neuvoin, koska kuten muissakin lajeissa, taitoa karttuu vain tekemällä. Loman loputtua jää jano palata heti takaisin harjoittelemaan ja kotiin päästyä löytää itsensä netistä etsimästä lähimpiä surffikohteita. Parasta reissussa oli päästä nauttimaan urheilusta ainaisen kuntosalin sijaan raikkaaseen ulkoilmaan. Keskikuntoiselle ulkoilusta pitävälle surffaus tarjosi palkitsevan tavan paeta arjen kiireistä. Suomen olot eivät tosin suosi surffausta, mutta kesän lähestyessä tarvitseekin hyvän tekosyyn karata kauemmas lomalle.

Kahden päivän yksityinen opetus sisälsi kaikki välineet ja maksoi noin 97 euroa henkeä kohtaan. Majoituksen Newquayssa saa jopa 15 euroa yöltä yöpyjää kohden. Lisätietoja täältä!

Teksti: Essi Viitanen