Makeutusaineet terveysriski?

Usein liikunnan jälkeen tekee mieli napata janojuomaksi light-limu. Myös keinotekoisesti makeutetut mehut ovat saaneet suosiota painoaan tarkkailevien joukossa. Kauppojen hyllyille on ilmestynyt yhä uudempia kevyt-tuotteita, joiden ravintosisältö paljastaa niiden sisältävän mm. sakariinia tai aspartaamia.

Tarjolla on sokerittomia herkkuja jäätelöstä makeisiin. Voiko näitä tuotteita turvallisesti käyttää vai millaiset ovat niiden terveydelliset vaikutukset elimistöömme?

Mitä makeutusaineita oikein käytetään?

Sakariini on käytössä olevista energiattomista makeutusaineista vanhin. Sen valmistus makeutusaineeksi on aloitettu jo 1800-luvulla ja näin sitä pidetäänkin makeutusaineiden tien raivaajana. Sakariini on makeudeltaan sokeriin verrattuna 300-500-kertainen, mutta sen heikkoutena on etenkin suuremmissa pitoisuuksissa karvas jälkimaku. Sakariinia käytetään mm. hedelmäsäilykkeissä, mehuissa ja hedelmä- ja marjapohjaisissa jälkiruuissa.

Syklamaatti on ollut käytössä 1940-50-luvun taitteessa lähtien. 70-luvun vaihteessa tämä makeuttaja kiellettiin, sillä sen uskottiin olevan karsinogeeni eli syöpää aiheuttava aine. Myöhemmät tutkimukset kuitenkin kumosivat nämä väitteet ja monet maat hyväksyivät sen uudelleen käyttöön, Suomi jo vuonna 1973. Syklamaatin suhteellinen makeus sokeriin verrattuna on 30-40-kertainen. Sitä käytetään virvoitusjuomien, kahvileipien ja jälkiruokien makeuttajana.

Aspartaamia on käytetty energiattomana makeuttajana noin parin kymmenen vuoden ajan. Aspartaami eroaa muista makeuttajista siinä, että se metaboloituu elimistössä. Aspartaami ei ole sisällöltään täysin energiaton, vaan se vastaa suunnilleen proteiinien energiamäärää. Sen makeus sokeriin nähden on kuitenkin noin 200-kertainen ja siksi sen käyttömäärä jää niin pieneksi, että käytännössä sitä voidaan pitää energiattomana makeuttajana. Aspartaamia käytetään yleisesti jälkiruuissa, virvoitusjuomissa, makeisissa ja kastikkeissa.

Aspartaami on turvallisin makeutusaine

Kaikille energiattomille makeutusaineille on olemassa käyttörajoitukset, jotka kertovat, miten paljon aineita voidaan turvallisesti käyttää päivittäin. Tilapäisesti raja voi kuitenkin ylittyä. Pienimmät käyttömäärät on rajoitettu syklamaatille ja suurimmat eniten tutkitulle aspartaamille. Normaaliruokavaliolla aspartaamille asetetut rajat eivät ylity, esimerkiksi aikuinen voisi juoda jopa viisi litraa päivässä kevyt-limsaa, ennen kuin sallitut arvot ylittyisivät. Lapsella tosin rajat tulevat jo 1,5 litran kevytlimsan juonnin jälkeen vastaan.

Raskaana oleville rajoituksia

Odottaville äideille sekä lapsille ei suositella lainkaan sakariinia eikä syklamaattia. Myös miehillä on todettu lisääntynyttä rakkosyövän riskiä näiden makeutusaineitten runsaan käytön seurauksena. Lisäksi on havaittu näiden makeutusaineiden saattavan aiheuttaa runsaasti käytettynä yliherkkyysreaktioita.

Hampaille suurin harmi

Kovin hurjia eivät siis keinotekoisten makeutusaineiden haitat ole, jos pysyy niiden käytössä järkevissä rajoissa. Suurin haitta kuitenkin kevyt-juomissa on hampaille. Light-juomien happamuus aiheuttaa eroosiota hammaskiilteessä ja sulattaa sitä. Silloin tällöin nautittuna juomat eivät pääse vielä tekemään tuhojaan, mutta säännöllinen käyttö tuhoaa jo kiillettä. Limujen käyttöä janojuomana tulisi vähentää ja ainakin juoda koko pullollinen kerralla, ettei happo pääsee usean tunnin ajan vahingoittamaan kiillettä. Hampaitaan ei myöskään saa pestä heti hapollista juomaa juotuaan. Juomisen jälkeen tulisi odottaa ainakin puoli tuntia ennen hampaiden pesua.

Lähteet:
M. Huovinen & U. Leino: Suomen terveellisin kirja
Kymen Sanomien artikkeli, S. Krautsuk: Kevytlimu ei ole terveysjuoma
S. Heiskanen, Energiattomat makeuttajat elintarvikkeissa teoksessa: Makeutusaineet

Teksti: Sanna Mönkkönen / tuuli.net