Rakel Liekki: ”Minulla on joka päivä karkkipäivä”

Toimittaja Rakel Liekki ei nipota herkkujen suhteen. Olohuoneen pöydällä on aina tarjolla kulhossa keksejä ja nameja, sillä Rakelin mielestä aikuisuuden fantastinen puoli on se, että makeaa saa syödä, kun tekee mieli.

Kevytjuusto ja rasvaton maito. Siinä kaksi keksintöä, joita Rakel Liekki kutsuu ”maailman järjettömimmiksi”.

– En osta niitä koskaan. Käytän voita ja punaista maitoa. Olen sellainen tavalliset elintarvikkeet -tyylinen ihminen, Rakel kuvaa.

Se tarkoittaa, että Rakelilla ei ole mitään käsitystä siitä, minkä verran missäkin ruoassa on rasvaa tai hiilihydraatteja. Hänelle ovat tärkeitä aivan muut asiat.

– Pohdin, miltä ruoka maistuu. Ruoka on minulle samanlainen asia kuin taide tai musiikki. En ymmärrä, miksi pitäisi katsoa huonoa elokuvaa tai kuunnella keskinkertaista musiikkia. Olen myös ruoan suhteen hedonisti. Syön vain ruokia, joista pidän.

Sellaisia ovat esimerkiksi vietnamilaiset kesärullat, avokadopasta tai erilaiset uunissa haudutettavat padat kuten juureslammaspata. Lihapullia Rakel tekee usein pakkaseen, sillä sieltä niistä on helppo valmistaa esimerkiksi lihapullaleipä töihin evääksi.

Eineksiä Rakel ei ole oppinut koskaan käyttämään. Kotona ei ole edes mikroa. Kiireessäkin hän kasaa halloumisalaatin paahdettujen punajuurien kanssa tai paistaa pihvin vihersalaatin kaveriksi.

Palstaviljely määrittelee kesän ruokavalion

Rakelin rakkain harrastus on palstaviljely. Kesällä ruokavaliota määritteleekin se, minkä verran mitäkin herkkua saa palstalta.

– Viime kesänä oli massiivinen salaatin ylitarjonta, ja syksyllä tuli paljon maa-artisokkaa. Piti siis keksiä siitä muitakin ruokia kuin iänikuinen maa-artisokkakeitto. Maa-artisokka toimii esimerkiksi karamellisoituna todella hyvin.

Viime kesänä säilötyt raparperihillot ja punajuuret ovat riittäneet näihin päiviin saakka. Sipuliakaan Rakelin ei todennäköisesti tarvitse ostaa kaupasta kuin kerran ennen uutta satoa.
Innostus viljelyyn lähti parvekeviljelystä.

– Se meni niin pitkälle, että kasvatin perunoita sangoissa. Tajusin, että pitää varmaan vuokrata palsta.

Kasvispainotteinen ruoka on Rakelille tuttua, sillä hän oli aiemmin kasvissyöjä ja vegaanikin seitsemän vuotta. Edelleen hän syö kotona vain luomu- tai riistalihaa.

Tämän hetken lempiruoka on mangoldikääryleet, joita Rakelin ystävätkin ovat ”joutuneet” syömään useamman kerran. Niihin Rakel käyttää marokkolaista pöytämaustetta ras el hanoutia, johon on niin ihastunut, että laittaa sitä lähes joka ruokaan.

– Siitä tulee hyvä maku esimerkiksi risottoon tai dippikastikkeeseen. Se toimii myös lampaan kanssa, kun laittaa lisäksi aprikoosia ja persikkaa.

Ainakin kerran viikossa Rakel piipahtaa Hakaniemen kauppahalliin ostamaan juustot ja leikkeleet. Etnisistä kaupoista hän hakee mausteita, nuudeleita ja öljyjä sekä upporasvassa paistettavia rapukakkuja.

– Rapukakkuja on aina kaapissani, sillä niistä saa nopeasti tehtyä sipsien korvikkeita vieraille.

Hyvä ruoka saa maksaa

Ruokalaskuaan Rakel ei seuraa tarkkaan, mutta tietää, että hän käyttää ruokaan paljon rahaa.

– Minulla ei ole tolkuttoman kallista autoa enkä osta kalliita designlaukkuja. Saan enemmän iloa hyvästä ruoasta.

Rakel maksaa mielellään myös muiden tekemästä ruoasta. Lempiravintola on Kallion Sandro, jonka ruokalistan hän osaa ulkoa.

– Onneksi se vaihtuu aika usein. Tykkään myös kokeilla uusia paikkoja, joita Helsinkiin avautuu. Koska syön melkein mitä tahansa, kavereiden on helppo saada minut mukaan minne vaan.

Ruokajuomana Rakel nauttii useimmiten vettä. Hän arvelee sen olevan peruja vegaanikaudesta, jolloin hän eli kokonaan ilman alkoholia.

– Voin ottaa hyvän ravintola-annoksen yhteydessä siihen suositellun viinilasillisen, mutta minulla on harvoin viiniä kotona. Olutta ei ole koskaan, siideriä inhoan ja lonkero ei mielestäni käy minkään kanssa.

 

 

Lihomattomuus on geneettinen asia

Mutta herkkuja Rakelin kotoa löytyy. Nytkin olohuoneen pöydällä on kulhossa keksejä, suklaakuorrutettuja lakupaloja ja tummaa suklaata.

– Minulla on aina kotona karkkia tai herkkuja. Aikuisuuden fantastinen puoli on, että joka päivä on karkkipäivä.

– Jo lapsuudenkodissa meillä oli kannellinen karkkikulho, josta sai ottaa jos halusi. Minulle sellainen tuo tunteen, että kotona on hyvä olla ja asiat ovat kunnossa, Rakel sanoo.

Suklaan ja kahvin suhteen Rakel on nirso. Saksalaisten joulukalenterien makuiset suklaat jäävät syömättä.

– Kylässä syön kyllä mitä tahansa, mutta jos saan itse valita, otan mieluummin neljä hyvänmakuista konvehtia kuin kilon pahvinmakuista suklaata.

Hän aloittaa myös lähes jokaisen työaamunsa nauttimalla työpaikan kahvilassa kahvin ja voisilmäpullan. Kauppahallista hän ei koskaan poistu ilman perunaleivoksia.

– Olen onnellisessa asemassa, sillä voin syödä mitä tahansa lihomatta. Toisaalta se on ikävää, sillä painaisin mielelläni viisi kiloa enemmän. Lihomattomuus ei ole mitenkään omaa ansiotani vaan geneettinen asia.

Leipomista Rakel ei enää harrasta, vaikka vielä opiskeluaikana hän leipoi sämpylöitä lähes joka aamu.

– Yksin asuessa ei kannata tehdä kahta pellillistä pullaa. En myöskään ole erityisen hyvä siinä, joten mieluummin ostan pullat jostain ihanasta kahvilasta.

Hyvät pöytätavat Rakel oppi jo lapsuudessa. Hän haluaa itse noudattaa niitä, mutta hänelle on yhdentekevää, osaavatko muut ne.

– Ei minulle ole väliä, pitääkö joku muu lasia oikeasta kohdasta kiinni. Mutta vanhemmiten olen muuttunut äitini kaltaiseksi. On esimerkiksi kiva kattaa nätisti, enkä ymmärrä, miksen kattaisi aina serviettejä.

 

 

Lue lisää:

Vappu Pimiä: En voisi kuvitellakaan laihdutuskuuria

Teksti: Riina-Maria Metso
Kuva: Ari Heinonen/Otavamedia

Anna 16/2015